Monet kuuluvat kirkkoon, vaikka eivät usko Jumalaan eikö Jeesuksen ylösnousemukseen. Yhtenä syynä on, että jäsenyyden kautta ajatellaan tuettavan "hyvän tekemistä". Siis osa kirkon jäsenistä ajatteleee tukevansa..
Kuitenkin hyvän tekemiseen on kirkkoa tehokkaampia väyliä uskonnollisesti sitoutumattomissa, kolmannen sektorin järjestöissä. Niissä ei ole yhtään yksittäistä yhtä suurta järjestöä kuin kirkko, mutta järjestllkentän moninaisuus ei ole periaatteessa ja käytännössä heikkous, vaan vahvuus, paitsi ehkä markkinoinnin ja mediahuomion kautta.
Kirkko mainostaa laajasti "hyvän tekemistään", vaikka käyttää kirkollisverorahat etupäässsä uskonnolliseen työhön. Diakoniatyötäkin rahoitetaan enimmäkseen kerättyjen lahjotusten turvin, ei kirkollisverovaroilla, jotka menevät pappien sekä lapsi- ja nuorisotyöntekijöiden palkkoihin.
Järjestöt yhdistävät omilla toimialoillaan ammatillista ja vapaaehtoistyötä; monet ovat erikoistuneeet tiettytyjen väeestöryhmien kohdennettuun auttamiseen. Yksi kohdentamisperuste on diagnoosipohjaisuus, vaikka se kattaa myös ennalta ehkäisevän työn. Silti diagnoosipohjaisuus on yksi hyvä kohdentamisperuste, koska jossain vaiheessa elämää yhdella sun toisella pakkaa jotain kremppaa ti vaivaa pukkaamaan.
Kuitenkin hyvän tekemiseen on kirkkoa tehokkaampia väyliä uskonnollisesti sitoutumattomissa, kolmannen sektorin järjestöissä. Niissä ei ole yhtään yksittäistä yhtä suurta järjestöä kuin kirkko, mutta järjestllkentän moninaisuus ei ole periaatteessa ja käytännössä heikkous, vaan vahvuus, paitsi ehkä markkinoinnin ja mediahuomion kautta.
Kirkko mainostaa laajasti "hyvän tekemistään", vaikka käyttää kirkollisverorahat etupäässsä uskonnolliseen työhön. Diakoniatyötäkin rahoitetaan enimmäkseen kerättyjen lahjotusten turvin, ei kirkollisverovaroilla, jotka menevät pappien sekä lapsi- ja nuorisotyöntekijöiden palkkoihin.
Järjestöt yhdistävät omilla toimialoillaan ammatillista ja vapaaehtoistyötä; monet ovat erikoistuneeet tiettytyjen väeestöryhmien kohdennettuun auttamiseen. Yksi kohdentamisperuste on diagnoosipohjaisuus, vaikka se kattaa myös ennalta ehkäisevän työn. Silti diagnoosipohjaisuus on yksi hyvä kohdentamisperuste, koska jossain vaiheessa elämää yhdella sun toisella pakkaa jotain kremppaa ti vaivaa pukkaamaan.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Toki kolmannen sektorin järjestöissä on jäseninä ja vapaaehtoistoimijoinakin myös kirkon jäseniä niin kuin on paljon kirkkoon ja muihin uskonnolisiin yhdyskuntiin kuulumattomiakin.
Kyllä, mutta olennaista, että eroamalla kirkosta ei vain tarvitse vain jättää jotain taakse, vaan voi samalla ottaa itselleen jotain uutta ja nimenomaan "hyvän tekemisen" mielessä.
Täällä on peräänkuulutettu positiivisuutta. Tämäkö nyt sitten on sitä?
Mielestäni juuri sitä. ei kirkosa erotessa tietenkään tärvitse liittyä mihinkään muuhun, mutta jos jollain lailla on onnistututtu ujuttamaan huonoa omaatuntoa eromisesta, se voi hoitaa - joko liittynmällöä tai ajattelemalla muuten positiivisesti.
Vapaa-ajattelijat eivät yritäkään tehdä kaikkea itse ja hääriöö joka suunnalla niin kuin ylirahoitettu kirkko. Monilla 3. sektorin järjestöillä on osaamista ja resursseja henkiseen tukeen diagnoosista riippuen päästä varpaisiibn. Monethan kotiutuvat sairaalasa, vaikka joutuvat elämään sairauden kanssa ehkä loppuelämänsä. Siihen elämään löytyy vertaistukea vaivasta riippuen kohdennettuna, ks. www.soste.fi
Kirkko yrittää hääriä joka puolella sillä asiantuntumuksella. minkä teologia ja usko sille antaa.
Mainio otsiko mainosta ideasta. Kirkosta eroamisen ei tarvite olla vain poistumista josain ikään kuin "tyhjän päälle", vaan siirtymistä täyteläiseen sekulaariin elämään, jossa tärkeällä sijalla on myös kansalaisjärjestöt, kolmas sektori.
Tässä ollaan niin positiivisena, niin positiivisena. Mikä on parempi kuin olla vain pois, pois.
Moni ei kovin uskonnollinen - ja moni kirkon edustakin - perustelee kirkkoon kuulumista sillä, että kirkko tekee niin paljon hyvää ja auttaa ihmisiä (vaikka tuloistaan kirkko käyttääkin nolottavan vähän tähän työhön). Jos se auttaminen ja hyväntekeminen on omalle jäsenyydelle tärkeä asia, on ihan hyvä näkökulma, että uskonnollisesti sitoutumattomien järjestöjen kautta apua saa paljon aikaan paljon enemmän paljon vähemmällä hävikillä
Kyllä minä uskon jumalaan.Minut on kastettu ja omasta tahdostani eronut kirkosta. Koska Kontulassa oleva kirkko ei antanut minulle henkisesti mitään.Miksi maksaisin kirkolisveroa? Kannan ristiä kaulaketjussa.Se on rihkama risti,mutta minulle tärkeä.( kulta tai hopea ristiin ei varaa)En tarvitse uskooni Jumalaan, Seurakuntaa,yhteisöä,tai mitään eri lahkoa!.Voin silti uskoa,rukoilla,kiitää myös hyvinä päivinä Jumalaa.Uskon myös enkeleihin ja heidän suojeluun !
Niin, on monesti paljon parempi esittää positiivisia vaihtoehtoja pelkän kiellon sijaan. tämä koskee myös lasten kasvatusta. Tokikaan vapaa-ajattelijat eivät kiellä ketään kuulumassta kirkkoon tai muihin uskonnolisiin yhdyskuntiin. Sen sijaan kiellämme pakottamasta ja painostamasta kuulumaan.
Monelle eroajalle on hyvä avata asian posiitivinen puoli ja siihen liittyvät mahdollisuudet itselle - ja tarjottavaksi muillekin.
Liki 2 miljoonaa suomalaista osallistuu vapaaehtoistoimintaan.
Tärkeä näkökohta. Suurin osa osallistuu järjestöjen kautta, laajalla pensselillä aatteellisista urheiluseuroihin ja ympäristöasioihin.
Jos olet ajatuksiltasi vapaa-ajattelija, ota rohkea askel ja liity saman tien vapaa-ajattelijoihin. Yhdistykseen omassa maakunnassasi.
Ajatuksiltani olen vapaista vapain ja siksi en anna vapaa-ajattelijoidenkaan manipuloida.
Toivottavasti tätä hyvää sanomaa levitetäään muillakin foorumeilla.
Tällä mennään, vaikka se ei kirkollisia piirejä miellytäkään.
Mainostat: Vaihda toiseen ideologiaan, joka ei sodi keskustelun avaajan ideologiaa vastaan.
-DeadManWalks
Voi tietysti liittyä mukaan 3. sektorin järjestöihin tai vapaaehtoistoimintoihin ensin ja sitten erota kirkosta.
Aivan, joko-tai -asetelman sijaan voi aluksi kokeilla rinnakkaistakin. Ja vapaaehtoistyötä voi kummassakin vaihtoehdossa tehdä vaikka ei olisikaan jäsen. Siis jos eroat kirkosta, voit silti tehdä vapaaehtoisstyötä kirkossakin, mutta tietenkin myös jäsrjestöissä (ilman liittymistä jäseneksi).
Äitini siirtyi vanhalla iällä seurakunnan toiminnasta punaiselle ristille omassa kunnassa vapaaehtoistyöhön.
Toiselta paikkakunnalta seurattuna hän muuttui. Hänestä tuli vapaamman oloinen ja murehtiminen jäi taka-alalle. Liekö ollut sattumaa vai se että tuli uusia elämään positiivisemmin suhtautuvia ahkeria ihmisiä.
Pidin itse ratkaisua oikein hyvänä. Jo sen takia että Punaisen Ristin työ on puolueetonta ja tehokasta avun antamista.
Hieno tarina - tosikertomus. Samansuuntaisia ajatuksia ollut minun tuttavillani.
Niin, ei tarvitse vain lähteä POIS, vaan mennä MUKAAN johokin uuteen - tai tuttuunkin. Siellä aina ystävä.
Jos ajatellaan taloudellista tukemista, niin millaisia kohteita sinä mieluiten tuet? Oletko mieluummin kuukausilahjoittaja vai satunnainen? Tai onko jokin tietty summa jonka lahjoitat kuukausittain vaihtuvalle kohteelle? Tuetko mieluummin kotimaisia ja paikallisia projekteja vai ulkomaisia. Pieniä kohteita/suuria kohteita? Seuraatko avun perille menemistä ja onko mahdollista seurata?
Tietenkään ei tarvitse olla jokotai voi olla sekäettä. Toisaalta avuntarvetta ja keräystä riittää joten jollain lailla täytyy priorisoida..... Kysymys on kaikille, ei ainoastaan ajoittajalle.
Olen tukenut vähän aikaa Lääkärit ilman rajoja järjestöä pienellä kuukausiavustuksella.
Olin paikkakuntani SPR:n osastolla hallituksessa 7 vuotta, kunnes liityimme isompaan osastoon. Vapaaehtoisia kun ei tahtonut löytyä enää edes hallituksen kokoon saamiseksi, niin vanha osasto piti lakkauttaa.
Nyt olen ollut n. 8 vuotta MLL:n tukihenkilötoiminnassa. Siihen menee vähän omia rahoja, vaikka sitä ei tukihenkilöltä edellytetä. Mutta kun tietää tuettavien lasten perheiden taloustilanteen, niin ei oikein voi heiltäkään retkieväitä tai pääsylippurahoja pyytää.
Minulla oli useita vuosia kummilapsi ulkomailta. Itseasiassa se loppui vähän nolosta syystä. Järjestöstä kerrottiin, että yhteydenpito kummilapseen on vapaaehtoista. Järjestö toimitti kuitenkin kummilapsen puolelta kirjeitä, välillä valokuvia ja raportteja. Koin sen raskaaksi, koska en halunnut pitää yhteyttä vaan ainoastaan tukea taloudellisesti. Ajattelin kummilapsen kannalta olevan tylyä, ettei hänelle koskaan tule postia kummilta. No vuosia maksoin ja kun projekti loppui ja lapsi olisi vaihtunut, lopetin.
Nyt maksan pienen kuukausilahjoituksen erääseen ulkomaiseen avustusprojektiin. Lisäksi pistän satunnaisesti pieniä summia kotimaan kohtaisiin. Viimemäksi tuin vähävaraisten lasten tulevan kesän retkeä.
Arvostan kyllä kirkonkin toimintaa lasten, aikuisten ja ikäihmisten parissa joten maksan kirkollisveroakin.
Järjestötoiminta kasvattaa meitä. Kuten jo laulussakin sanottiin.
Tässä huomio kiinnittyy siihen, että pääasiana on asian myönteinen puoli, kannustaminen liittymään kansalaisjärjestöön taikka useampaankin sellaiseen. Kansalaisyhteiskunta ja järjestökenttä on Suomen vahvuus.
Järjestöjen toiminta on heinäkuussa kaksijakoista. suuri on on kesätauolla, mutta sitten joillakin heinäkuu on hyvinkin vilkasta. Elokuussa viriää.
Monien kansalaisjärjestöjen syystoimintakausi käynnistyy näinä päivinä tai näinä viikkoina. Näin voi sanoa myös vapaa-ajattelijoista.
Järjestöjen syysseslonki alkamassa, joten pääsee mukavasti mukaan. Ja syyskokouksen loppuvuodesta.
Mahtava otsikko. Positiivinen vaihtoehto heti tarjolla. Niin sitä pitää. ei tyhjäån päälle.
Hyvä että on myös myönteinen vaihtoehto eikä vain esim. Päivi Räsäsen vastustus. Toki monella erossa on yhä kysymys protestista, mutta silti on hyvä tietää ja sanoa, että on sekulaari kansalaisyhteiskunta ja toimijaverkostoja.
Rakentava, myönteinen avaus jo otsikosta alkaen.
Moni kirkon jäsen on ollut mukana auttamistyössä. Siihen tarjoavat mahdollisuuksia kansalaisjärjestöt.
Kolmas sektori tarjoaa luke.attomia mahdollisuuksia hyvän tekemiseen ja lahjoituksiin.
Järjestöissä voi löytää myös uusia kavereita ja keskustelukumppaneita. Mukaan vaan.
Potentiaalia on paksusti. Laihat vuodet edessä?
Positiivinen kyllä-vaihtoehto. Juuri niin.
Positiivisuuden kautt. Kokeile kolmatta sektoria.
Voihan sitä tosiaan hankkiutua ja tutustua järjestöihin ensin, jos siltä kannalta on varovainen.
Rakastan kolmannen sektorin ihmislähtöistä yhteistyön ja vapaaehtoisuuden kulttuuria.
Hyvä perustelu kirkon jäsenyyden jättämiseen.
Positiivinen vaihtoehto tärkeä näkökulma jo otsikkotasolka.
Kolmannen sektorin yhteisöt voivat jalaa puoluetukea kommarien sektorille. Luultavasti vainaja päätti rahanjaosta myös Vapariliitolle?
"Yhdistys on antanut vaalitukea vuoden 2015 eduskuntavaaleissa istuvalle opetusministeri Jussi Saramolle ja kansanedustaja Kari Uotilalle 3000 euroa kummallekin ""
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/0a7a862c-46ee-4785-a709-7f7253d605eb
Anderssonille 6000 euroa antanut yhdistys vaikenee täysin – vainaja hallituksessa, toiminnasta ei merkkejä
Vieroitusoireiden hoitoon kirkosta eronnut voi käyttää lahjoitusta kirkon yhteisvastuukeräykseen tai KUA:n keräykseen. Pian silti huomaa, että myös uskonnollisesti sitoutumattomat keräykset ovat kannatettavia.
Kylä PeLa, SPR, Unicef seuraavaksi isoina toimijoina, ja sen jälkeen kannattaakin katsoa eteen päin.
Lähetysjärjestöjä en kuitenkaan suosittele, koska ne tekevät uskonnollista työtä. Ikävä kyllä sitä voi liittyä myös niiden kehy-projekteihin, joita valtio osarahoittaa isolla siivulla.
Tässä on SUURET mahdollisuudet.
Pehmeääkin pehmeämpi lasku: eroaa kirkosta mutta antaa säästynyttä rahaa kirkon Ulkomaanavulle tai yhteisvastuukeräykseen.
"Pelkkä ero" on toki jyrkästi sallittu, mutta kun monet selittelevät roikkumista jäsenenä ilman uskoa kirkon oppiin sillä, että kirkko tekee hyvää, on paikallaan nostaa esiin, että parempia hyvän tekemisen tapoja on todella paljon.
Vetoomus tasa-arvoisesti kaikille.
Tykkään että esitetään samalla positiivinen vaihtoehto. Suomessa sosiaalinen pääoma on kasvanut pitkälti kansalaisjärjestöjen kanssa ja kautta.
Syy vapaa-ajatteluun ei ole järin vaikea selvin päinkään.
Kolmannen sektorin järjestöjen työn tunnetuksi käyminen ontuu mediassa.
Muntrisyyden kautta mennään
Sosiaalinen pääoma tarvitsee luottamusta. Sitä edistää synnitön kansalsisjärjestökenttä.
Keskustelun tematidoiminen tästä on paikallaan.
Useimmissa kansalaisjärjestössä sukupolvenvaihdosprosesseja. Uusia jäseniä ja aktiiveja kaivataan. Murros?
Kansalaisjärjestöissä riittä tekemistä j tilaa. Ja tarvetta.
Monissa järjestöissä on sukupolven vaihdos menossa tai tarvitsisi alkaa. Toimijoita tarvitaan, uudistumistakin.
Miksi pysyä jäsenenä, jos ei usko oppiin. Miksi ei liity, joskannattaa..
Kannattaa nostaa esiin positiivinen vaihtoehto pelkän eroamisen rinnalle.
Mikä kiire tätä oli alas vierittää?!
Hyvä että tarjolla on useita positiivisia vaihtoehtoja, toimintaan, lahjoitukseen.
Kirkollisveron käyttö "hyvän tekemiseen" on huijausta. Mee uskonnolliseen työhön, ja hyväntekeväisyyspyoleen keräävät vielä erikseen. Kilpaillen sekulaatien järjestöjen kanssa.
Onko tämä nyt sitä "positiivisen kautta" -meininkiä?