en tiedä mietinkö liikaa..takana on kaksi pitkää parisuhdetta, joista kumpikin lähti käyntiin niin että mies oli minusta kiinnostunut ja sitten ajan kuluessa minäkin "opin" kiinnostumaan ja lopulta rakastamaan. En ole vielä koskaan elänyt kunnon rakkautta. Suurin tunnekuohu tapahtui varmaan 15-vuotiaana kun pääsin pussaamaan ihastustani. Se taisikin olla viimeinen ja ainoa kunnon ihastus.
olen ollut sinkkuna vajaan vuoden ja nyt olen tapaillut erästä miestä.. ei mitään vikaa..hyvännäköinen, mukava, hänen kanssaan on hyvä olla, huumorintajuinen, "malli-isä" jne.. Mutta missä on perhoset vatsassa? Mietin onko järkeä lähteä suhteeseen jos ei ole rakastunut, ihastunut kunnolla.. kahdesta aiemmasta suhteesta tuli kyllä "kauniita", ne vain hajosi sitten muihin ongelmiin. En vain tiedä, tuntuu että jos kuuntelen sydäntäni tai vaistoani, mitä vain..en saa koskaan rakastaa ketään niin että tuntisin sen rakastamisen huuman ja onnen, intohimon. Onkohan mussa jotain vikaa.. vai mietinkö vain liikaa? en odota että elämä olisi elokuvaa, mutta kai sitä voi odottaa joskus hullaantuvansa.. tämä mies on varma että minä olen "se juttu"..on kamalaa kun ei voi olla samaa mieltä 100-prosenttisesti. tätä menoa minusta tulee lapseton ikisinkku..
olen ollut sinkkuna vajaan vuoden ja nyt olen tapaillut erästä miestä.. ei mitään vikaa..hyvännäköinen, mukava, hänen kanssaan on hyvä olla, huumorintajuinen, "malli-isä" jne.. Mutta missä on perhoset vatsassa? Mietin onko järkeä lähteä suhteeseen jos ei ole rakastunut, ihastunut kunnolla.. kahdesta aiemmasta suhteesta tuli kyllä "kauniita", ne vain hajosi sitten muihin ongelmiin. En vain tiedä, tuntuu että jos kuuntelen sydäntäni tai vaistoani, mitä vain..en saa koskaan rakastaa ketään niin että tuntisin sen rakastamisen huuman ja onnen, intohimon. Onkohan mussa jotain vikaa.. vai mietinkö vain liikaa? en odota että elämä olisi elokuvaa, mutta kai sitä voi odottaa joskus hullaantuvansa.. tämä mies on varma että minä olen "se juttu"..on kamalaa kun ei voi olla samaa mieltä 100-prosenttisesti. tätä menoa minusta tulee lapseton ikisinkku..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta, mulla ei kylläkään oo kokemusta aikaisemmista suhteista, mutta nykyisessä suhteessa mietin noita juttuja. Huumaa...elokuvarakkautta...haluaisin kokea sellasta..mutta en tiedä oonko niin "järkevä" että en tuu kokemaan sellasta...vai oonko vaan väärän miehen kanssa? Kuitenkin tän miehen kanssa on hyvä olla ja siitä välittää...miks sellanen olis jotenki huonompaa ku "huumarakkaus"? Monet tutut on kertonu rakastuneensa vuodenki seurustelun jälkeen..mä luulen, että mä oisin ehkä enemmän sellasta tyyppiä, ku sellasta joka oikopäätä rakastuu johonki. Mutta entä jos ei rakastu vuoden päästäkään? Tai mitä se rakastuminen edes on? Tarkottaako se nimenomaan niitä perhosia ja sitä huumaa? Eikö se voi olla vaikka todella hyvää oloa, turvallista oloa toisen kanssa? Vastaile, nii jutellaan lisää..:)