en tiedä mietinkö liikaa..takana on kaksi pitkää parisuhdetta, joista kumpikin lähti käyntiin niin että mies oli minusta kiinnostunut ja sitten ajan kuluessa minäkin "opin" kiinnostumaan ja lopulta rakastamaan. En ole vielä koskaan elänyt kunnon rakkautta. Suurin tunnekuohu tapahtui varmaan 15-vuotiaana kun pääsin pussaamaan ihastustani. Se taisikin olla viimeinen ja ainoa kunnon ihastus.
olen ollut sinkkuna vajaan vuoden ja nyt olen tapaillut erästä miestä.. ei mitään vikaa..hyvännäköinen, mukava, hänen kanssaan on hyvä olla, huumorintajuinen, "malli-isä" jne.. Mutta missä on perhoset vatsassa? Mietin onko järkeä lähteä suhteeseen jos ei ole rakastunut, ihastunut kunnolla.. kahdesta aiemmasta suhteesta tuli kyllä "kauniita", ne vain hajosi sitten muihin ongelmiin. En vain tiedä, tuntuu että jos kuuntelen sydäntäni tai vaistoani, mitä vain..en saa koskaan rakastaa ketään niin että tuntisin sen rakastamisen huuman ja onnen, intohimon. Onkohan mussa jotain vikaa.. vai mietinkö vain liikaa? en odota että elämä olisi elokuvaa, mutta kai sitä voi odottaa joskus hullaantuvansa.. tämä mies on varma että minä olen "se juttu"..on kamalaa kun ei voi olla samaa mieltä 100-prosenttisesti. tätä menoa minusta tulee lapseton ikisinkku..
olen ollut sinkkuna vajaan vuoden ja nyt olen tapaillut erästä miestä.. ei mitään vikaa..hyvännäköinen, mukava, hänen kanssaan on hyvä olla, huumorintajuinen, "malli-isä" jne.. Mutta missä on perhoset vatsassa? Mietin onko järkeä lähteä suhteeseen jos ei ole rakastunut, ihastunut kunnolla.. kahdesta aiemmasta suhteesta tuli kyllä "kauniita", ne vain hajosi sitten muihin ongelmiin. En vain tiedä, tuntuu että jos kuuntelen sydäntäni tai vaistoani, mitä vain..en saa koskaan rakastaa ketään niin että tuntisin sen rakastamisen huuman ja onnen, intohimon. Onkohan mussa jotain vikaa.. vai mietinkö vain liikaa? en odota että elämä olisi elokuvaa, mutta kai sitä voi odottaa joskus hullaantuvansa.. tämä mies on varma että minä olen "se juttu"..on kamalaa kun ei voi olla samaa mieltä 100-prosenttisesti. tätä menoa minusta tulee lapseton ikisinkku..
Vastaukset 1
Vanhimmat
kun olet "tiedostanut" tämän ongelmasi niin et ehkä pysty elämään ilman sitä. totuus on että suurin osa suhteista kehittyy pikkuhiljaa, se syvin rakkaus on pitkän prosessin tulos. On toki näitäkin että hullaannutaan täysillä, ihan kuin rakkaustarinoissa. Mutta on turha pitää sellaista vaatimusta yllä, silloin niin tuskin tulee käymään. Jos tuntuu todellakin siltä ettei nykyisestä jutusta mitään tule, sano se hänelle suoraan. mutta muuten anna ajan näyttää, elä vailla odotuksia, vaatimuksia..ehkä näet ihmiset eri silmin