Todella huvittavaa ja samalla naiivia on suomalaisten "teinisinfonikkojen" ylentarjonta ja esiinmarssi tuubissa, johon on kernaammin ladattu Suolahden, Mielckin ja Kasken edustaman nuoren kaartin eklektisiä ja ontuvia sinfoniaraakileita kuin monien kypsän mestaruuden saavuttaneiden ammattisäveltäjien persoonallisia mestariteoksia kun näköjään se ihmelapsikultti saa täälläkin musiikki ihmiset lääpälleen niinkuin nuoremmalla iällä sävelletty sinfonia olisi jonkinlainen suuri ihmeteko ja saavutus sinänsä joka oikeuttaa sen esillepanoon ilman vaatimusta musiikin taiteellisesta laadusta kun monilta pitkän sävellysuran tehneiltä todellisilta sinfonikoilta ei ole saatu levylle ainuttakaan teosta. Ei edes fordellilta vaikka 44 sinfoniallaan hän pitää hallussaan epävirallista sinfonioiden suomen ennätystä.
musiikillinen ihmelapsikultti
Anonyymi
10121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Alle kolmikymppisten sinfonikkojen joukossa on vain yksi ``Ihmelapsi.``
Oletettavasti useampiakin vai ketä tarkoitat?
Todella huvittavaa on copy/paste ilmoittamatta mistä kopio.
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=9&t=241371&o=0
MOZART W.A.
Okei unohdin Schubertin.
Suolahtikin oli ihmelapsi ja muutamat muut suomalaiset säveltäjät.
Mutta ei hänen sinfoniansa ole niin merkittävä että sitä tulisi esittää tuukkasen, saikkolan, fougstedtin , aaltosen, pesosen tai melartinin sijasta.
Minusta yle on todella pihalla ja osoittaa epäammattimaisuutensa suosimalla jotakin mielckin ja suolahden sinfonioita enemmän kuin esim. edellä luettelemieni säveltäjien sinfonioita joiden joukosta puuttuu mm. linnala.
*ilman vaatimusta musiikin taiteellisesta laadusta*
Tämä on yksi internet aikakauden pahimpia ilmiöitä, puhun nyt yleisesti musiikista enkä pelkästään klassisesta. Ennen musiikin tekemiseen, albumiin satsattiin aivan eri tavalla kuin nykyisessä yhden hitin ihme aikakaudessa, albumeihin syydettiin rahaa ja hankittiin kunnon tuottaja jolla oli "visio", tämä tuottaja sitten nosti/potki artistin uusiin sfääreihin, koska tuottajat eivät olleet pelkkiä äänittäjiä vaan heillä oli myös muusikillista taustaa itsellään ja ymmärsivät teoriankin päälle. Kuluttaja joutui myös maksamaan kuullakseen tätä musiikkia, joten ne rahat tottakai pyrittiin käyttämään "laatuun" ja huonot levyt jäivät hyllylle. Nykyisin joka jonella on kone jolla kyhäävät jonkun raakileen tuubiin ja koska siitä ei tarvitse edes maksaa niin kuuntelijoitakin on, markkinointi on se joka lyö läpi, ei se musiikki. Tämä on valitettavaa, kaiken kaupallistuminen jonka vuoksi taide kärsii, siksi meillä ei ole enää Wagnerin kaltaisia säveltäjiä jotka loivat kulttuuria.
Yle klassisella näkyy edelleen suosittavan saksalaissyntyistä nuorta Ernst Mielckiä enemmän kuin suomalaisia olympiamitalisti säveltäjiä ja professoreita kuten Tuukkasta ja hänen Karhunpyyntiään mikä on epäammattimaista ja subjektiivista ohjelmiston laatimista.