on niin helvetin paha olla. ollut jo kauan. en edes muista enää mistä asti. aivan kamala kipu ja tuska. ahdistus. en saa henkeä kaupungilla ihmisten seassa kun ahdistaa niin. alkaa tärisemään. en saa mitään aikaiseksi. olen nyt lopettanut kaksi koulua peräkkäin, olin molemmissa pari-kolme viikkoa. nyt olen töissä ja haluan pian pois sieltä. tekisi mieli olla vain peiton alla kotona, PIILOSSA YKSIN..
Minulla ei ole ketää ystävää kenelle puhua..ei ole ketään johon luottaisin ja joka ymmärtäisi ja kuuntelisi. ei ketään! olen niin yksin ja eksyksissä! välillä on iloisia jaksoja mutta sitten taas romahdan.. se paha olo on tavallaan koko ajan minussa vaikka välillä saatan olla ihan iloinenkin ja herättelen pieniä toiveita että kaikki menisi jo paremmin. aina silti romahdan.
nyt tämän romahduksen laukaisi mies, jota rakastan.. näin hänet toissapäivänä kadulla. olin hänen kanssaan 2,5 vuotta sitten. rakastan häntä aina vaan. aina kun nään hänet jossain, sydämeen sattuu niin perkeleesti ettei sitä voi edes kuvailla! hän on minulle se oikea.. miten osaisin jo luovuttaa?!?! rakkaus häneen ei lopu koskaan.. tunne on aivan mieletön, ja jo melkein 3vuotta on suhteesta kulunut?!?! koska se tunne lähtee?!? aika ei ole nytkään auttanut..
minua pelottaa oma olotilani.. itken vaan ja oksennan. oksennan pahaa oloani. en tiedä mitä minun pitäisi tehdä. ei ole voimaa mihinkään. tuntuu etten ikinä selviä tästä pahasta olosta, ellen tapa itseäni.. tämän olon aiheuttaa monet asiat. en osaa vastata jos joku kysyy mikä sen aiheuttaa. voin vastata : en tiedä. en todellakaan tiedä. olenko jotenkin päästäni sekaisin vai mitä.. en tiedä! monet asiat aiheuttaa tämän olon ja kaikki on sekaisin enkä osaa koota niitä yhdeksi kokonaisuudeksi! kaikki ahdistaa vaan! ja tuo mies.. kadun ja itken sitäkin koko loppuelämäni. voih, olen kaikesta niin sekaisin..
jos on joku, josta tuntuu samalta, voitaisiin kirjotella vaikka sähköpostia tai jotain..
Minulla ei ole ketää ystävää kenelle puhua..ei ole ketään johon luottaisin ja joka ymmärtäisi ja kuuntelisi. ei ketään! olen niin yksin ja eksyksissä! välillä on iloisia jaksoja mutta sitten taas romahdan.. se paha olo on tavallaan koko ajan minussa vaikka välillä saatan olla ihan iloinenkin ja herättelen pieniä toiveita että kaikki menisi jo paremmin. aina silti romahdan.
nyt tämän romahduksen laukaisi mies, jota rakastan.. näin hänet toissapäivänä kadulla. olin hänen kanssaan 2,5 vuotta sitten. rakastan häntä aina vaan. aina kun nään hänet jossain, sydämeen sattuu niin perkeleesti ettei sitä voi edes kuvailla! hän on minulle se oikea.. miten osaisin jo luovuttaa?!?! rakkaus häneen ei lopu koskaan.. tunne on aivan mieletön, ja jo melkein 3vuotta on suhteesta kulunut?!?! koska se tunne lähtee?!? aika ei ole nytkään auttanut..
minua pelottaa oma olotilani.. itken vaan ja oksennan. oksennan pahaa oloani. en tiedä mitä minun pitäisi tehdä. ei ole voimaa mihinkään. tuntuu etten ikinä selviä tästä pahasta olosta, ellen tapa itseäni.. tämän olon aiheuttaa monet asiat. en osaa vastata jos joku kysyy mikä sen aiheuttaa. voin vastata : en tiedä. en todellakaan tiedä. olenko jotenkin päästäni sekaisin vai mitä.. en tiedä! monet asiat aiheuttaa tämän olon ja kaikki on sekaisin enkä osaa koota niitä yhdeksi kokonaisuudeksi! kaikki ahdistaa vaan! ja tuo mies.. kadun ja itken sitäkin koko loppuelämäni. voih, olen kaikesta niin sekaisin..
jos on joku, josta tuntuu samalta, voitaisiin kirjotella vaikka sähköpostia tai jotain..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kukaan ei ole korvaamaton. Elämä ei ole saavutettuja etuja tai olotiloja, kaikki on katoavaista.
Siinä muutama juttu joita et ilmeisesti ole pohtinut.
Joskus menee hyvin ja välillä huonosti, olet takertunut nyt sellaiseen "saavutettuun olotilaan" joka joskus oli.
Sitä ei usko ennekuin sen itse kokee, että parempi löytyy aina.
..että helpottaa ajan myötä..en voi sanoa niin, mutta uskallan sanoa tietäväni miltä tuntuu.Tuolla jossain on myös se ihminen joka tekee saman minulle..ei ole elämässäni mutta tiukemmin minussa kuin mikään koskaan.Joka päivä..sattuu eikä voi tehdä sille mitään. Paha olla on ollut..muistakin syistä mutta kaikki tuntuu kulminoituvan häneen.Se paha olo on niin syvällä..ja sitä jotain on niin paljon etten usko koskaan siitä pääseväni.
Positiivisen asenteen ottaminen, uskominen parempaan..joo..auttaa hetken,uskoo hetken..todellisuus ei siitä miksikään muutu.Taikatemppuja ei ole..paha olo ei lähde jos ei tee töitä sen eteen..yksin voi olla raskasta,päämäärätöntä.Kannattaa puhua jollekin,ulkopuoliselle..ehkä vie eteenpäin..tai sitten ei,mutta mitä hävittävääkään on jos tuntuu ettei pääse ulos kuin poistumalla..
Itse olen "jo" matkalla parempaan,ainakin viimein edes haluan siihen uskoa..Toivon sulle voimia, että pääsisit pahasta olostasi..tai ainakin saisit sen hallintaan..liian monta romahdusta on liian monta.siihen toiseen..rakastamiseen ja sen aiheuttamaan kipuun..tuskin kukaan tietää sanoa mitään mikä helpottaisi..siinä olen minäkin aina samassa jamassa..
Aika pelkästään ei auta..toivottavasti jokin auttaa, lopulta.tsemppiä.
Väitän, että olet masentunut. Kerroit, että sinulla ei ole ystäviä joille voisit puhua.. suosittelisin kääntymään ammattiauttajan puoleen. Kunnilla on kaikilla aina jonkinlaisia mielenterveys palveluita, joihin suorin tie kenties lienee omalääkäri. Rohkeasti vain varaat ajan omalta lääkäriltä, jolle voit kertoa nämä samat asiat ja pyydät lähetteen mielenterveystoimistoon. Masennukseen on saatavilla erilaisia lääkkeitä, jotka auttavat pääsemään jaloilleen ja mielenterveystoimistossa on sinua varten ihminen joka on puolueeton ja valmis kuuntelemaan ja auttamaan sinua käsittelemään asioita eteenpäin. Itse jouduin turvautumaan ammattilaisen apuun avioeroni aikoihin ja se auttoi kummasti jäsentämään omia ajatuksia ja saamaan taas otteen elämästä. Sähköpostiosoitteeni on: [email protected]. Jos haluat keskustella ja kysellä lisää. Koulutukseltani olen mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitaja. Mesessä tavoitat minut osoitteessa: [email protected] Koetahan jaksaa... elämällä on sinulle varalla jotain muuta jonka olet vain surussasi nyt kykenemätön näkemään!
Rakkauden päättymisessä surullisinta on se, kun tulee päivä (ja aina se tulee, usko pois), jolloin ei enää satu...
.. on surullisinta? sehän helpottaisi paljon elämää. mutta ei, se päivä ei ole tullut kohta KOLMEEN VUOTEEN!! milloin se sitten tulee.. ei ikinä..
Samanoloiset fiilikset tosin pystyn toimimaan.Eron jälkeen olin pari päivää saikkarilla ja hammasta purren kävin töissä,auttoi sekin.Kotiin kun pääsi makasin vain,laskut jäi maksamatta,koti oli paskainen kolme kuukautta.Sairastuin ja jouduin leikkaukseen.Lähdin etelään ja sain voimaa auringosta ja etäisyyttä kaikkeen.Tein elämässäni suuria ratkaisuja,lähdin opiskelemaan yms..suhde jatkui mutta luottamus sen kestävyyteen oli saanut kolauksen,tapailin jo seikkailumielellä muita mikä oli väärin..mutta tarpeeksi pettymyksiä kokeneena arvasin ettei se siitä sen kummemmaksi muuttunut.
Näen hänestä vieläkin unta..itken välillä ikävääni ja fyysinen pahaolo on välillä läsnä,kai olen jonkin verran läheisriippuvainen.Olisimme sopineet hyvin yhteen.Suru voi kestää vaikka viisi vuotta ja vain uusi rakkaus voi sen hälventää.Olen kuitenkin miettinyt että meillä on vain tämä yksi elämä,on jaksettava elää,eikä murehtia liikaa...positiivisuutta on löydyttävä itsestä niin että mutkin huomaa,takapakkeja tulee mutta joku päivä huomaat että ei tunnu niin kipeältä enää ja vaikka rakkaus tähän ihmiseen ei koskaan kuole voit ainakin sinä nauttia elämästä ja elää.Mene ammattiauttajalle,mieti mitä elämältäsi haluat ja tee suunnitelma,voit löytää ystäviä.Tsemppiä ja valoa elämääsi!
Moikka,
Korviini kolahtaa pahasti masennuksen oireet. Kun ei ole ketään kenelle puhua on terapia yksi vaihtoehto, missä saa purkaa kaikki patoumat sydämeltään. Mikä parasta, heillä on vaitiolo velvollisuus. Et ole yksin.
Suosittelen, että menet paikkakuntasi terveyskeskukseen juttelemaan lääkärin kanssa. Kertomaan näitä asioita, hakemaan apua masennukseen.
Haluat olla piilossa yksin peiton alla, suojautua maailmalta. Juliet tulisin mielelläni kuuntelemaan sinua, jos pystyisin. Tuntuu niin tutulta paha olo, mutta Juliet aurinko nousee huomennakin.
Nämä romahtamiset ja hetkittäiset iloiset jaksot kuvastavat debressiota. Hakeudu terapiaan, psygologille yms. jotta saat läpi käytyä nämä tunteet ja jotta löydät sen auringon säteen harmauden keskeltä.
Juliet olosi tulee paranemaan. Saat kokea vielä helpotuksen ja aurinkoiset päivät. Koeta jaksaa ja hakeudu terapiaan juttelemaan/käymään nämä läpi jonkun kanssa.