Mitä tekisitte? Ero?

Sinun on itse mietittävä haluatko jatkaa tuollaista elämää. Täältä sivusta on helppo huudella, että "eroa" ja "miksi olet tuollaisen kanssa edes?"

Ottaisin henkisesti etäisyyttä. Kuukausi pari siten ettet suuntaudu toiseen tuollaisin odotuksin. Aloita vaikka joku oma uusi harrastus tai. juttu joka tuo sinulle oikeasti iloa ja mahdollisuuden suuntautua johonkin muuhun. Ihan niin kuin rennosti jonkinlaisena ihmiskokeena katsoen mitä tapahtuu. Toisinaan parisuhteessa tasapaino keikahtaa noin. Toinen saattaa vetäytyä tai olla passiivisempi ja toinen vastaavasti turhautuu kun ei saa mitä kokee tarvitsevansa. Tuon henkisen irtioton kautta voi nähdä esim kuinka läsnä kumppanisivon parisuhteessanne. Jos kyse on vain tuosta tasapainon epäsuhdasta, pitäis toisen havahtua siinä vaiheessa kun itse alat toimia toisella tavoin. En olisi noilla perusteilla mitä kerrot heti eroamassa, vaan kehottaisin tutkimaan tilannetta.

Onko rakkautenne kuollut?

Ei kuulosta miltään hyvältä, tainnut jo mennä hetki tollain. Oletko edes kihloissa/naimisissa. Uusia tuulia kohti jos sellasen löydät ero on vain ajan kysymys.

Valinta on sinun ja vain sinu yksistään. Tiedät nyt jo mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Valintasi puoleen tai toiseen vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen.

No täytyypä sanoa , että on niitä helpompiakin miehiä. Sellaisiakin miehiä löytyy, jotka antavat aamu ja iltasuukkoja, lämpöä ja läheisyyttäkin ihan luonnostaankin. Voit ennen kun eroat hänestä ehdottaa hänelle sexuaali terapeutille menoa yhdessä . Jos hän kieltäytyy, niin puntaroi, mikä sinulle on tärkeätä elämässä. Tuletko kestämään häntä lopun elämäsi jne. Pidä häntä ainakin rahasampona ja että hän makselee laskuja ja hän helpottaa sinun elämääsi rahallisesti. Onko sinusta parempi sitten jossain vaiheessa etsiä itsellesi oma asunto ja elää yksin? Itse lähdin suhteesta 4-vuotiaan lapseni kanssa, koska ei ollut seksia, ei läheistyyttä ja mies alkoholisoitui pahasti. Olin tyytyväinen päätökseeni ja tapasin vielä lämpöisen miehen jolle seksikin maistui joka viikko. Elimme onnellisia hetkiä , kunnes hän kuoli aviosyöpään. Tapasin vielä hänenkin jälkeen uuden miehen ja sama juttu, oli lämmin ja hellä. Että kyllä se miestä vaihtamalla vaan parani. Mutta yksinkin on ollut hyvä olla. Olen pitänyt huolen siitä , että minulla on hyviä ystävättäriä sekä hyvät harrastukset.

Ohjeet eivät sinua auta. Sinun pitää nähdä itse ennen kuin tiedät mitä sinun mitä pitää tehdä.

Aikoinaan eräs edesmennyt ihminen sanoi minulle, että hyvä sinun siinä olla. Tarkoitti sen hetkistä elämäntilannetta.
Yksi iso organisaatio tässä valtiossa kasvattaa pojista miehiä mutta samalla henkisellä tasolla taistelijoita yksityis elämässä. Jossain tuon matkan välillä miehistä on kehittynyt suoriutujia, joiden ei tarvitse naisen tunteista välittää. Mihin perustan mielipiteeni? Tuttavissani on todella monta saman tyylistä perhekuntaa, joissa mies hoitaa ja tekee. Nainen vikisee ja katselee sivusta. Onnea näistä on hankala löytää.

Itse olen valinnut sinkkuuden. Vaihtoehtona olisi suorittaja, panokone tai oman elämänsä näytelmään osallistuva zombie.
Onnellinen parisuhde on kuvitelmaa.

Sinulla on hyvin epämiellyttävä kämppäkaveri. Yhdessäoloanne ei voi kuvailla seurusteluksi. Seurustelulla tarkoitetaan tutustumista toiseen ajatuksena elinikäisen kummpain valinta.

Sinä olet raahannut kotiisi miehen (tai olet täydellä järjellä tunkenut itsesi likakaivoon) joka on kämppäkaveriakin ala-arvoisempi.

Miksi sinä valitat? Sinä itsehän valitsit tuon olion asuinkumppaniksesi.

Vai vaatiiko uskontosi tai tappouhka sinua alistautumaan tuohon tilanteeseen?
Siihenkin on apua saatavissa jos sinä itse vain haluat tilanteen muuttuvan.

Hmm....miksi me ihmiset ollaan suhteissa jossa ei saa takaisin, puhumattakaan että 2 2= 100? Itse olin naisen super vahvasti haluamassa yhteisasumisessa, tein safkaa, siivosin, halasin töistä toisen tullessa, hieroin hartiat, kehuin, annoin hyvää seksiä -kun se kipinä pääsi syttymään...- ja mitä voi siitä oppia? Toisille meistä on kiva olla kun kaikki on kivasti. Ja me toiset ei haluta uskoa että se on totta, riittää ja näin. rakastin naistani mutta mietin mitä olin kokenut aiemmassa elämässä -mihin en kaivannut takaisin- ja sitä miten toiset ihmiset vaan näyttävät merkityksen tai ylipäätään tuntevat, toiset ei.
Noin raaka ylimielinen huomiotta jättäminen olisi kyllä omalla kohdalla jo ihan ihmiskunnan puolesta pakko leipasta historiaan enkä ymmärrä miten edes odotat muuta. Saat jo syyttää omasta kokemastasi paskasta peilissä olevaa. Mun loton 3 oikein ei muutu 7 oikein vaikka miten kynttilän valossa kuuntelisin love songs ja puritaisin paskaa arpaa.

Muuttakaa erillenne. Voit sitten jatkaa nyksän kanssa tai etsiä jotain muuta. Miehesi pitää sua vaan talouskoneena nyt.

Ei tietenkään ole normaalia olla yksin parisuhteessa. Parisuhteessa tärkeintä on yhteispeli ja vastavuoroisuus. Niitä teidän suhteessa ei oikein vaikuta olevan. Se mitä voisit aivan ensin tehdä, on panostamisen ehdoton lopettaminen. Sano mielessäsi miehelle "haista paska, nyt loppuu panostus".

Hieman myöhemmin kerro miehelle, että teidän pitää sopia uudet käytännöt, muuten et suhdettanne jaksa jatkaa.

"Hän kaipaa omaa aikaa ja minua ahdistaa olla erossa. "

Tätä sinun pitää miettiä tykönäsi. Miksi sinua ahdistaa olla erossa? Sekään ei ole normaalia. Kun mies haluaa olla ja on yksin, sinun pitäisi keksiä sille ajalle itsellesi jotain järjellistä mukavaa tekemistä. Tavata mielenkiintoisia ihmisiä. Harrastaa itsellesi mieluisia asioita. Ts. sinulle tekee hyvää viettää omaa aikaa - vaikka toisten ihmisten seurassa ilman minkäänlaista ahdistusta.

"Tuntuu että on minun takia vain kun maksan kaikesta puolet ja teen kotityöt mukisematta"

Jos sinusta tuntuu tuolta, niin todennäköisesti se on niin.

täyttä arpomista netissä alkaa toisen tueksi yhtään mitään esittää, käytännön toteutus on sen arvan raaputus, mikä on aina petos, toisen heikomman vuoksi ois paree läheinen, viilipurkki koiralle on ainA PAREMPI PILLUA nuolemiksensa.....
rauhallista illanjatkoa turvallista, huomaatko.....
https://www.youtube.com/watch?v=BPxrFO8mnXM

Teidän suhteessanne vaikuttaa olevan kaksi vastakkaista voimaa; sinä panostat kaikin puolin, hiki hatussa, yrität ja yrität. Mies ei. Minusta kuule tuntuu siltä, että mitä enemmän sinä panostat, sitä kauemmaksi mies loitontuu. Siitä päästääkin aasinsillalla asiaan joka on parisuhteessa vaikeinta. Molempien läheisyyden tarpeen ja oman tilan, erillisyyden tarpeen sovittaminen toisiinsa. Sinun kannattaa kysyä, onko sellainen teidän suhteessanne enää edes mahdollista? Parisuhteessa tarvitaan tunteen ja järjen lisäksi tahtoa, molemmilta.