Ennen vannoin romanttisen todellisen parisuhteen nimeen. Kyllähän semmoista vieläkin elämääni joskus toivon, mutta nyt kuitenkin ei osaa sitoutua vaikka HALUAISI. Mulla on ollu peräti kuuden vuoden suhde teinistä lähtien, mutta kun se meni poikki, niin sitä on tullut oltua enempi tai vähempi sinkku jo neljä vuotta eikä loppua näy !! Sitä ei vaan osaa sitoutua.
Naisia oon kyllä pikkasen tavannu netistä ja baarista ja kivaa ja ihanaa on ollut. Tuntuu, että monella noista naisistakin on ollut sama tilanne. Etsitään sitä "oikeaa" , mutta kynnys seurustelun aloittamiseen on kuitenkin erittäin suuri. Kynnys kuitenkin esim. seksiin on hyvin pieni, sinkut on tosi hellyyden ja seksin kipeitä vaikkei tunteita ja tuntemusta olisi pelissä paljoo yhtään. Sitä ne yksinäiset illat teettää. Sinkkuus silti maittaa.
Veikkaan, että omalla kohdallani tuo johtuu tuon pitkän seurustelunu lisäksi siitä, että nyt on tottunut olemaan yksin ja ei halua luopua kauheen vähällä siitä kaikesta vapaudesta, itsenäisyydestä, rauhasta, päätösvallasta, omasta ajankäytöstä, omiin asioihin panostamisesta. Toinen syy varmaan se, että sitä tosiaan vielä tässä iässä (26v) on varaa etsiä sitä oikeaa. Paniikki aikaa ja biologiaa ja yhteiskuntaa vastaa iskee ehkä tossa kolmenkympin iässä kun tosiaan pitäisi ja haluisi sitä perhettä perustaa.
Muilla samanlaisia kokemuksia ??
Naisia oon kyllä pikkasen tavannu netistä ja baarista ja kivaa ja ihanaa on ollut. Tuntuu, että monella noista naisistakin on ollut sama tilanne. Etsitään sitä "oikeaa" , mutta kynnys seurustelun aloittamiseen on kuitenkin erittäin suuri. Kynnys kuitenkin esim. seksiin on hyvin pieni, sinkut on tosi hellyyden ja seksin kipeitä vaikkei tunteita ja tuntemusta olisi pelissä paljoo yhtään. Sitä ne yksinäiset illat teettää. Sinkkuus silti maittaa.
Veikkaan, että omalla kohdallani tuo johtuu tuon pitkän seurustelunu lisäksi siitä, että nyt on tottunut olemaan yksin ja ei halua luopua kauheen vähällä siitä kaikesta vapaudesta, itsenäisyydestä, rauhasta, päätösvallasta, omasta ajankäytöstä, omiin asioihin panostamisesta. Toinen syy varmaan se, että sitä tosiaan vielä tässä iässä (26v) on varaa etsiä sitä oikeaa. Paniikki aikaa ja biologiaa ja yhteiskuntaa vastaa iskee ehkä tossa kolmenkympin iässä kun tosiaan pitäisi ja haluisi sitä perhettä perustaa.
Muilla samanlaisia kokemuksia ??
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sama juttu mulla. Oon ollu nyt neljä vuotta sinkku ja todella haluaisin löytää jonkun ja olen monia ihania miehiä tavannutkin. Mutta kun pitäisi seurustelu aloittaa, niin oon ihan kipsissä. Haluan ja en halua.
Itsekin olen seurustellut kerran ja suhde kesti pari vuotta. Nyt olen 22. En ymmärrä miten muut samanikäiset asuu avoliitossa jne. Yksin mä asun. Ja näillä näkymin vielä pitkään. Tuntuu, etten jaksaisi panostaa saavutuksiin samalla tavalla, jos olisin jossain suhteessa. Nyt kunnianhimoa riittää paremmmin. Ehkä sitten kun olen opiskeluni saattanut päätökseen, niin pystyn hyväksymään rinnalleni jonkun. Jos silloin vielä joku minut huolii.
mulla neljän vuoden suhteen jälkeen samaisia fiiliksiä. olen pian 2v ollut sinkkuna. Olisi ollut pari ihan "lupaavaa" juttua, mutta sitten minä otin takapakkia. kai olen edelleen yltiöromantikko, että pitää jalat lähteä alta että pystyn harkitsemaan vakavaa seurustelua. Ei riitä mikään normaali kiinnostus. Mutta yhenillanjuttuihin en ole silti lähtenyt vaikka läheisyyden ja hellyydentarve on suuri. niistä jää vain tyhjä olo sisälle.. toivottavasti heräisin tästä haavemaailmasta tai jotain..etten jää ikisinkuksi, ja ettei ehdi tulemaan sitä oloa että nyt on kiire..
Mut eikös yhdenillanjuttujen tarkoitus ole just jättää vähän tyhjä olo "sisälle"? siks mä niitä ainakin harrastan.
oisit voinu osata sitoutua. tai oisit voinu olla haluamatta osata sitoutua. mite vaa... mut hei, elämä on...
Mulla semmonen ongelma että mie seurustelen parhaillani mut aina mietin et oisko mulla mahkui tuohon naiseen ja näin vaikka mie tykkäänki nykysestä mut aina ku olen yksin tai jotain kinaa on mietin et oisko ton kans parempi olla tai saisinkohan sen... oisko neuvoja et kannattaako mun jättää nykynen ja kypsyä muutama vuosi ku ikää kuitenki vasta 17 ja tunnen olevani aika pentu vielä...
Niin, kun yhdestä ovesta menee sisään, niin jää 100 muuta katsomatta.