Ollaan oltu kohta 2 vuotta yhdessä. Viime aikoina on alkanut tulla sellaisia oloja, että ollaan aika monessa suhteessa erilaisia. Ihan eri harrastukset, mielenkiinnon kohteet, hän vielä opiskelee, mulla edessä töihiin meneminen. Todennäköisesti muutan eri kaupunkiin.
En tiedä, mikä siinä on, että sellaiset asiat alkaa häiritä ja laittaa miettimään, että pitäiskö sitä erota, vaikka toista rakastaa, että onko tämä nyt sitten kuitenkin tämä elämäni mies.
Sitä alkaa miettimään, että olisiko omanlaiseni ihmisen kanssa onnellisempi enkä miettisi sellaisia? Vai onko tämän takana ihan joku muu juttu, jota en vaan itse vielä tajua. Vai onko tämä nyt sitä aikaa kun alkuhuuma alkaa olla mennyttä???
Kauhea surkutella sellaisesta, kun on ihmisiä, joiden poika- tai tyttöystävät pettävät. Mulla on ihan täydellistä, mutta kun jotkut asiat vaan ovat alkaneet häiritä.
Ja kun jotkut sanovat, että pitäisi vaan kylmästi jättää toinen vielä tässä vaiheessa kun ei ole lapsia etc, jos tuntuu vähänkin siltä. Ei se jättäminen kuitenkaan mikään helppo juttu ole eikä välttämättä mikään paras ratkaisu aina. Mutta sekään ei ole mikään kiva tunne, kun sellaiset asiat vaivaa ja sitä itse vielä siitä yltyy enemmän toisesta etsimään niitä erilaisuuksia, jotka sitten itseä harmittavat.
Onko joku ihmetellyt samaa? Onko tämä ohimenevää???
En tiedä, mikä siinä on, että sellaiset asiat alkaa häiritä ja laittaa miettimään, että pitäiskö sitä erota, vaikka toista rakastaa, että onko tämä nyt sitten kuitenkin tämä elämäni mies.
Sitä alkaa miettimään, että olisiko omanlaiseni ihmisen kanssa onnellisempi enkä miettisi sellaisia? Vai onko tämän takana ihan joku muu juttu, jota en vaan itse vielä tajua. Vai onko tämä nyt sitä aikaa kun alkuhuuma alkaa olla mennyttä???
Kauhea surkutella sellaisesta, kun on ihmisiä, joiden poika- tai tyttöystävät pettävät. Mulla on ihan täydellistä, mutta kun jotkut asiat vaan ovat alkaneet häiritä.
Ja kun jotkut sanovat, että pitäisi vaan kylmästi jättää toinen vielä tässä vaiheessa kun ei ole lapsia etc, jos tuntuu vähänkin siltä. Ei se jättäminen kuitenkaan mikään helppo juttu ole eikä välttämättä mikään paras ratkaisu aina. Mutta sekään ei ole mikään kiva tunne, kun sellaiset asiat vaivaa ja sitä itse vielä siitä yltyy enemmän toisesta etsimään niitä erilaisuuksia, jotka sitten itseä harmittavat.
Onko joku ihmetellyt samaa? Onko tämä ohimenevää???
Vastaukset 5
Vanhimmat
Elä tai ole elämättä ... kannattais miettiä mitä on valmis antamaan saadakseen mitä haluaa...
jos ei rakkautta ole niin minkäs sille voit.
ei se väkisin syty.. keskustelu taitoisia ihmisiä on vaan niin vähän.. rehellisyydestä puhumattakaan.. olemalla itselle rehellinen voi olla sitä myös toisille...
Rakkaus kiertää kehää.
Ekaksi tulee sybioottinen vaihe, jossa kaikki on
yhteistä.Sitä seuraa erillisyysvihe.Jossa nyt olet.
Pareilla ne usein tulee eri aikaan.Se synnyttää usein, ihan turhia eroja, ku tätä juttua ei tajuta.
Erillisyys vaiheen jälkeen tulee uusi liittymisvaihe.
Mikä taas saa aikaa alkuperäisen hullaantumis kokemuksen.Mut ihanampana ja syvällisempänä.Sitten palataan taas erillisyyden kokemuksiin jne.Käykää täysillä ja rohkeasti vaan kaikki vaiheet läpi yhdessä, ni suhteesta ei särmä lopu ikinä.
jouduin jättämään poikaystäväni tänään, koska samanlainen tunne on vaivannut minua jo pitkään. yhdessä oltiin melkein 3 v.
viime aikoina on vaan tuntunut siltä, ettei tiedä mitä haluaa ja haluaako ylipäätään tulevaisuutta sen toisen kanssa.
ainoa vaihtoehto oli erota ja alkaa miettimään asioita ihan rauhassa. yksin. kamala tunne on edelleen, koska kuitenkin haluaisi yhä olla sen toisen kanssa.
älä anna epävarmuuden vaivata itseäsi, se vain pahentaa asiaa mitä pidemmälle venytät päätöstäsi. jos et ole ihan sataprosenttisesti mukana suhteessanne ja vähääkään epäilet haluasi jakaa tulevaisuutenne yhdessä, kannattaa erota ainakin joksikin aikaa. tulevaisuudesta ei koskaan tiedä!
Eritymisvaihe on rakkauden koetuskivi.
Jos rakkaus on rakkautta, ni silloin kestää myös erilaisuuden.
Aika jännä on huomata miten moni pari kammppailee tässä.Useinkaan ei tajuta sitä et heidän kumppani on ihan eri sukupuolta .Joten erilaisuus on aika
todennäköistä.
Symbioosivaiheessa ei tunnista erilaisuutta lainkaan.Näkee vain yhteneväisyyksiä.
Erillisyysvaiheeseen tullessa alkaa nähdä vain erillisiä juttuja.Silloin kysytään sitä ; haluaako siitä huolimatta liittyä toiseen.Jos haluaa ni se on sitä niin kaivattua rakkautta.Siinä luopuu omista vaatimuksistaan ja suostuu erilaisuuden kohtaamiseen.Siitä suostumisesta seuraa uusi liittyminen tietoisena siitä mitä on pelissä.
Ihastumisessa sitä ei nähnyt.Näki vain toisen hyvät puolet.Nyt näkee myös varjot ja silti jatkaa.Aika monta eroa on edessä, jos tähän kiertokulkuun ei aio suostua.
Jos ei haluu jatkaa, ni se mitä tuntee ei oo
rakkautta vaan pelkkää kaipausta.
Olen miettinyt samoja asioita kun sinä. Meillä menee arki elämä loistavasti, mutta kun ruvetaan miettimään yhteistä tulevaisuutta tuntuu ettei poikaystäväni ole mihinkään valmis enkä varmaan minäkään. En tiiä mitä haluan ja koko ajan on epävarma olo kaikesta ja mielummin näitä nyt rupeaa miettimään kuin sitten kun on pari lasta jo. Tänään päätettiin erota 2-vuoden seurustelun jälkeen ja vaikealta tuntuu.. ei tiiä miten perin olisi, asutaan vielä saman katon allakin =/
Ei ole varmaan mitää loisto aikaa tiedossa, kun ei ole kummemmin niitä kavereita kenen kanssa viettää nyt aikaa..