Mun puolisoni väitteet seurustelu aikana ei paljoa erotu niistä joita olen kuulut joiltakin vaimos henkilöiltä miehistä. Muijani on sanonut et mites miehet pärjäis ilman naisellista huolen pitoa ja tarkoitti mua. Puolisolta unohtuu yksi totuus, olin 18 kun vanhemmat erosi ja jäin isän kanssa kun halusin. Iskä sit tutustui uuteen naiseen ja vietti välillä naisen luona aikaa, oli poissa päiviä ja minä pidin omakoti taloa pystyssä isän poissa ollessa, talvisin lumi työt, hiekoitus, kesällä taas muuta, pyykikone oli käytössä ja ruuat lämmitin yksin, ei siinä naista tarvittu.. Kun sit tutustuin omaan puolisooni nainen koitti kovin olla se parisuhteen pää joka huolehtii asioista vaan kun huomasi etten ole passattava tyyli muutui. Usein on nainen mua kehunut, olen se joka tekee suurimman osan kotona, ruuat valmiina puolison tullessa kotiin töistä, pyykit on hoidettu ja tiskit, nainen hoitaa ajatustyöt...laskut ja pölyt. Tän olen kkulut, en olis miehen kanssa joka ei tee kotitöitä mut löysin hyvän miehen ja siitä ei irti päästetä.
Tässä sitä totuutta
Anonyymi
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Naisena ei niin mitenkään jaksaisi kiinnostaa mies, joka ei pärjää itsekseen ja haluaa passaamista.
Kyllä noita osin avuttomia ja passattavia naisiakin on kuten vaimoni. Yhdessä lähes 30 vuotta eikä nainen osaa munia keittää koviksi. Tuossa taannoin katselin touhua keittiössä, muniahan tuo oli keittämässä, liian vähän lämpöä ja liian vähän aikaa, tais vaimo haluta viiden minuutin munaa, kuorta pois ja niinhän siinä kävi et muna hajos kun yritti munaleikkurissa viipaloida ja alkoi kiukutella, vittu kun munakin laukee käteen eiks mikään kestä, mik ei ole kovaa. Sama riisin keitossa, pitää sekoittaa välillä, lusikka pyörähtää alussa ja sit jää ja riisi on kuin paakkukasa, ei hyvä. Täytyy sanoa että vaimolla on tuo käytäntö paljolti hukassa monessa asiassa, teoria toimii mutta se ei riitä. Muistan kun nainen vielä opiskeli kun tavattiin, huomasi ettei juuri ruuan laitto ole naisen heiniä. Toi pituus paino puoli 162/56 silloin kun tavattiin ja yhteenmuuton jälkeen akoi nainen pyöristyä kun sai ruokaa.
Nykyisin on harvinaista, että kukaan osaa tehdä mitään ruokaa tai kotitöitä. Liittynee ns. uusavuttomuuteen.
Mun vanhemmat opetti mut pärjäämään jo 15-16 vuoden iässä, isä sanoi et jos ei saa ruokaa kaapista sit saa olla ja saahan sitä kun viitsii.
Meillä tekee se joka jaksaa ja haluaa. Ei ole mitään jakoa kuka mitäkin tekee.
Välillä minä teen ruoan, mutta yleensä mies. Hän myös tykkää imuroida joten se on hänen hommansa.
Minä silitän pyykit koska tykkään tehdä sen. Vessat (2 kpl), saunan ja suihkutilat siivoan minä. Kaupassa käydään yleensä yhdessä. Koiran lenkitys hoidetaan yleensä vuoropäivin tai mennään yhdessä.
Lapsia ei ole, ja yhdessä on oltu pian 20 vuotta. Hyvin on sujunut näin. Minulla 3-vuorotyö sairaalassa, miehellä päivätyö.
Hyvä ketju. Mutta mitä te ikävöitte? Mitä tunteita nää asiat herättää, paitsi että naiselle on pettymys, jos munasta ei tuu kovaa. Miten muuten onko parempi semmonen kunnon kova muna, vaikka sitten nopealla kiehautuksella kuin pidempi kiehautus mutta lötkömpi muna. Entäs ostovoima. Onko parempi maksaa vaikka kotitöistä vai rakkaudesta?
Kiinteä se keitetyn munan kuuluu olla eikä hajota käsiin kun kuorii. Mulle riittää että nainen hoitaa osansa, jos ei onnistu erotaan vaan eipä ole vielä tarvinnut moiseen päätyä. Kuitenkin ruoka on perustarve jota pitää osata valmistaa ja maustaa. Eikä ole jälkikasvukaan nälkään kuollut.
Taisi tarkoittaa vaimosi "naisellisella huolenpidolla" jotain aivan muuta kuin kotitöitä ;).