Häntä kiittäisin tästä päivästä

Kiittäisin irl, mutta jotenkin tuntuu, että nyt on fiksuinta vaan hengittää. En usko että hän täällä käy, enkä minäkään normaalisti, mutta tänään mikään ei todellakaan ole ollut normaalia muutenkaan.

Itsellä on vieläkin vähän epätodellinen olo. Miten ihmeessä tämä eskaloitui näin? Kummankin vilkas mielikuvitus varmasti edesauttoi. Minä prosessoin edelleen aamun tapahtumia, pientä moraalitaistelua käyden samalla ja toistaen meidän säännöt päässäni.

Tämä tuleekin olemaan vaikeaa, ainakin itselleni, koska tunnuit niin taivaallisen ihanalle ja tuoksuit niin hyvälle.... voisin helpostikin rakastua., ja siksi pelkään nyt jatkaa, mutta en myöskään todellakaan halua vielä lopettaa. Olen vähän neuvoton tällä hetkellä. Ehkä aika näyttää.
N-->M