Harmittaa jälkeenpäin oma kiltteyteni. Olen jo nuoresta antanut ikuisesti rahattomalle poikaystävälleni bensarahaa seurustellessamme. Häntä 4 vuotta elätettyäni kun meillä oli jo vauva hänelle tarjotusta työpaikasta kieltäytyi ja siitä hermostuttuani otti sen lopulta vastaan. Silloin olin aika pohjalla muutenkin omien vanhempieni kuollessa. Itkin yöt turvattomuuttani, mietin, että joudun yksin vastata ihan kaikesta tuollaisen vastuutoman "miehen" kanssa. Mies sai todella olemattoman työn, palkan puolesta, ei juuri työkkärin rahaa kummempaa. Saimme lisää lapsia ja todella jouduin tehdä useita eri töitä koska en halunnut lapsieni kokevan niukkuutta.. Mieheni perhe ei ole asiaan ikinä puuttunut eikä opettanut poikaansa. He vain antavat tukensa hänelle eikä haluakkaan tunnustaa totuutta. Heidän mielestä hän on nii hyvä mies kun tekee ja nikkaroi ym. toki toki mutta ei se ole yhtään turvaa tuonut eikä leipää pöytään. Olen alannut menettää kunnioitusta heitä kohtaan kun ovat saattaneet noin tehdä eivätkä ole kasvattaneet poikaansa itsenäiseksi. Nyt kun olen asiasta kertonut heille ja avioerosuunnitelmistani he eivät vieläkään halua ymmärtää ja nähdä totuutta. Odottaisin empatiaa ja vaikka anteeksipyyntöä kun eivät ole poikaansa patistaneet mieheksi. En usko, että kukaan nainen olisi tähän ryhtynyt. Minua oli helppo käyttää hyväksi kovien elämänkokemuksieni vuoksi :(
Epäempaattisuus
Anonyymi
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Uskon, että kun olet noin ollut vahva niin selviät mistä vain. Vaikutat selviytyjältä, kaikilla meillä on tiensä kuljettavana. Olet selvinnyt hienosti. Tee nyt niin kuin sydän sanoo, tiedät itse totuuden mikä on sinulle hyväksi.
Tuo on juuri mitä sanoit EPÄEMPAATTISUUTTA. Oletpas sitkeä ja terve ihminen kun olet viittinyt tuollaista kattella! Kyllä karma heille osansa antaa, älä huolehdi.
Hittoako olet suostunut, eikö todella ole ollut vaihtoehoja?
Niimpä, elämä on valintoja
Otan osaa, toivottavasti omat lapseni löytävät kunnon ihmisiä elämäänsä. Vastuunkanto ja itsenäisyys on tärkeitä juttuja. Onnittelut kuitenkin jos olet moisesta selvinnyt ja saanut lapsistasi ihmisiä. Nyt on sinun vuorosi nauttia elämästä.