Noh, kävi vanhanaikaiset ja mies päätti pakata kassinsa. Mikäs minä olen häntä estämään, mitään ei saa pidettyä väkisin, enkä sitä edes halua. Aluksi 3 kuukautta tuntui pahalta, mutta nyt ajatukset ja keho alkaa miettimään kuka minä olen ja jatkuuko elämäni nyt yksin, saanko vierelleni enää ketään, joka pitää minusta itsenäni. Olen aina tavallaan elänyt harlekiinin roolissa, mulla on pitänyt olla suunnannäyttäjä ja mä olen mennyt sen mukaan, koska en osaa luottaa itseeni. Minua on aina kyseenalaistettu ja siitä se on minulle jäänyt sama tapa. Olen pienestä asti ollut jollain tasolla vailla muiden hyväksyntää. Mä tykkään pysähtyä nauttimaan hetkestä. Arjenrutiinit ovat mahtavia! En kaipaa jännitystä ja menoa. Olen introvertti ja nautin siitä. En halua satunnaisia suhteita, haluan suhteen, jossa yksi ihminen on vierelläni, aina. Nyt se vain tuntuu mahdottomalta. Etsin kokoajan vikoja itsestäni, miksi en kelvannut.
Mitä tämän jälkeen?
Anonyymi
5196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Miksi en kelvannut" on inhimillinen ja ymmärrettävä kysymys, mutta myös luultavasti virheellinen, vahingollinen ja turha. Suhde kesti minkä kesti ja sen aikana teistä tuli eri ihmisiä. Syystä tai toisesta ne eri ihmiset eivät enää sopineet yhteen. Hiiteen syyllisen etsiminen. Kuten itsekin tajusit, yhteen pakotettuina olisitte vain kärsineet. Hän, joka sinä olet nyt, saattaa hyvin vielä löytää joskus jonkun yhteensopivan. Vanha puolisosi se ei enää ollut. Se on sääli vain siksi, että muistelet sitä mitä olitte ja mikä ei enää palaa. Päästä irti.
Kuten aina, suhde tulee vastaan jos on tullakseen ja jos olet siihen valmis. Etsimällä asiaa voi nopeuttaa. Ulkopuolista ja puolueetonta "riittävän hyvää" ei ole, sen uuden kanta ratkaisee ja, jos hyvin käy, hän on sinulle saman veroinen. Terve itsetunto tietty usein avittaa olemaan kiinnostava. Onnea.
Ja parempi yksin kuin surkeassa suhteessa.
Kiitos lämpimistä sanoistasi!
Olet oikeassa :) Aika saa nyt parantaa haavojani. Kai ne on nämäkin muistot kahlattava läpi, parempi tehdä tämä asia kunnolla. Viha alkaa laantua, ja suru tulee väkisin.
Sitäkin voisi ihan rehellisesti pohtia, että mihin sitä toista ihmistä tarvitsee ja voiko tarpeensa tyydyttää esim. vain ostamalla se ajoittain. Tämän edellisen läpikäyminen tietysti helpottaa sitä tilannetta, kun toisinaan vimmaisesti pitää heti löytää uusi kylkeensä, että onko siihen todellisuudessa tarvetta. Jotenkin vain huomannut, että kun oikein etsii ja on tehnyt yksinään olosta itsellensä peikon, niin törmää aivan samanlaiseen, mistä suhteesta lähti.
Sinun kannattaisi opetella olemaan yksin, ihan yksin. Tarpeensakin voi tyydyttää itse, ei siihen toista ihmistä tarvita.
"Olen aina tavallaan elänyt harlekiinin roolissa, mulla on pitänyt olla suunnannäyttäjä ja mä olen mennyt sen mukaan, koska en osaa luottaa itseeni. Minua on aina kyseenalaistettu ja siitä se on minulle jäänyt sama tapa. Olen pienestä asti ollut jollain tasolla vailla muiden hyväksyntää. "
No nyt sinulla on mahdollisuus muuttaa tämä asia. Onnittelen.