Onko joku lukenut kirjan?
Suomen armeijan venäläinen perintö
Tsaarin upseerit ja itänaapurin kalusto Suomen puolustusvoimissa 1918–1948
Viacheslav Nikitin
Ainutlaatuinen tietoteos Suomen armeijassa palvelleista entisistä Venäjän armeijan upseereista sekä tapahtumista, jotka johtivat Suomen asevarastojen täydentymiseen venäläisellä ja neuvostoliittolaisella aseistuksella.
Kirjan ensimmäinen osa esittelee Suomen armeijan palveluksessa olevien entisten Venäjän upseerien elämänvaiheita. Nämä pienoiselämäkerrat kertovat yllättävänkin keskeisillä paikoilla vaikuttaneiden upseerien tiestä tehtäviinsä.
Toinen osa on omistettu Suomen armeijan venäläiselle aseistukselle. Teos esittelee yksityiskohtaisesti, mitä suomalaisten käsiin päätyi ja millä tavalla se tapahtui.Samalla esiin tuodaan Suomen sotien historiasta venäläisiä näkökulmia, jotka usein poikkeavat omistamme.
Kirjan aikajänne ulottuu sisällissodasta aina talvi- ja jatkosodan motteihin. Vauhdikkaisiin rintamakuvauksiin on liitetty runsaasti fakta-aineistoa, ja ne on havainnollistettu kartoin ja valokuvin.
Suomen armeijan venäläinen perintö
Tsaarin upseerit ja itänaapurin kalusto Suomen puolustusvoimissa 1918–1948
Viacheslav Nikitin
Ainutlaatuinen tietoteos Suomen armeijassa palvelleista entisistä Venäjän armeijan upseereista sekä tapahtumista, jotka johtivat Suomen asevarastojen täydentymiseen venäläisellä ja neuvostoliittolaisella aseistuksella.
Kirjan ensimmäinen osa esittelee Suomen armeijan palveluksessa olevien entisten Venäjän upseerien elämänvaiheita. Nämä pienoiselämäkerrat kertovat yllättävänkin keskeisillä paikoilla vaikuttaneiden upseerien tiestä tehtäviinsä.
Toinen osa on omistettu Suomen armeijan venäläiselle aseistukselle. Teos esittelee yksityiskohtaisesti, mitä suomalaisten käsiin päätyi ja millä tavalla se tapahtui.Samalla esiin tuodaan Suomen sotien historiasta venäläisiä näkökulmia, jotka usein poikkeavat omistamme.
Kirjan aikajänne ulottuu sisällissodasta aina talvi- ja jatkosodan motteihin. Vauhdikkaisiin rintamakuvauksiin on liitetty runsaasti fakta-aineistoa, ja ne on havainnollistettu kartoin ja valokuvin.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Aiheesta on myös tri Mirko Harjulan tuore tutkimus. Se selvittää tsaarin armeijassaa palvelleiden suomitaustaisten upseerien vaiheet.
Venäjän/NL:n materiaalin käyttö on kyllä varsin laajasti tiedossa muutenkin.
Suomi sai koko rannikkolinnakeistonsa lahjaksi Venäjältä, mitään niistä valtavista linnakkeista tykkeineen ja kranaatteineen ei maksettu.
Ei niitä lahjaksi saatu,vaan ne vallattiin.
Tarton rauhassa sovittiin materiaaliasiat puolin ja toisin sellaisinaan.Niistä ei vaadittu korvauksia.
Saimme myös merkittävän osan laivastoa. Kuten saimme upseeristoa, joka ns. upseerikapinassa korvattiin Saksassa jalkaväen aliupseeritason koulutuksen saaneella jääkäri"upseeristolla". Ja seurauksena se, ettei tämä jääkäriupseeristo osannut ammuttaa sen enempää laiva- kuin rannikkotykistöäkään. Onneksi kuitenkin Nenonen säilyi, ja tykeillä hänen myötään osuttiinkin johonkin.
Jääkärien saama johtajakoulutus vaihteli ryhmän johtamisesta pataljoonan komentamiseen. Turha vähätellä sitä.
Punakaartissa johto nimitettiin poliittisten ansioiden perusteella tai äänestämällä. Siinäpä oli koulutusta kerrakseen.
Suomalaiset rakensivat tietenkin linnoitukset itse osana Venäjän sotateollisuuden tilaamia hankkeita.
Typeriä valeita.
Ns. upseerikapinassa haluttiin pois puolustusvoimien henkeen sopimattomat ja tehtäviinsä välinpitämättömästi suhtautuvat entiset tsaarinupseerit.
Palvelukseen jäi pääosa 1918 taisteluihin osallistuneista, lähinnä kenttä- ja rannikkotykistöön sekä ratsuväkeen.
Kenttätykistön toiminta osattiin hyvin, olihan JP 27:sssä oma haupitsipatteri ja tykistöjääkärit perustivat joukon tykistöyksiköitä jo 1918.
Jääriupseerit olivat saaneet reserviupseerikoulutuksen ja täydensivät sitä innolla sitä sekä kahden sodan kokemusta.Kapinan yksi syy oli jatkokoulutuksen heikko järjestely.
SKK perustettiinkin heti 1924,
Esimerkiki majuri Paavo Talvela suoritti Englannisa rannikkotykistön patterinpäällikkökurssin sekä oman SKK:n kurssin.
Korkeita komentajatehtäviä hoitaneet jääkäriupseerit olivat poikkeuksetta sotakorkeakoulun Suomessa tai ulkomailla suorittaneita.
Koska peruskoulutusta merivoimiin tai rannikkotykistöön ei ollut Saksasssa saatu,oli niissä varsin vähän jääkäriupseereita.
Suurin osa tykistöstä oli venäläistä/neuvostoliittolaista perua. Ja tämä tykistö oli se aselaji jossa suomalaiset olivat ihan kansainvälistä tasoa. Parempia ja nopeampia tulenavauksessa kuin saksalaiset.
Suomen tykistön taso ei johtunut kalustosta, vaan Venäjällä koulutetusta tykistön asiantuntijasta V. P. Nenosesta. Hän sai vapaat kädet Suomen tykistön kehittämiseen, poislukien tietenkin ajanmukaisen kaluston hankkiminen.Se olisi maksanut.
Mikäli saksanjääkärit olisivat syrjäyttäneet Nenosen olisi tykistön kehitys jäänyyt laahaamaan ja viime sodissa suomalainen tykistö olisi tulenavauksessa ja metodeissa jäänyt keskinkertaiselle saksalaiselle tasolle. Saksan tykistö näet II maailmansodassa kaikilla mittareilla ei ollut erityisen kaksinen. Kalusto melko hyvä, ammusten ruuti ei paljastanut tykistöasemia kuten venäläisessä variaatiossa mutta muuten - ei hääppöinen.
Hesarissa on mielenkiintoinen artikkeli Mirko Harjulan tutkimuksesta, on tosin maksumuurin takana
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006415770.html
Mannerheim palkitsi suosikkejaan ja syrjäytti vihollisiaan. Asiantuntemus ei monesti merkinnyt mitään Mannerheimille sen enempää kuin tsaarillekaan, jos sukset meni ristiin. Ei Kustaa V esimerkiksi siirtänyt Ehrensvärdiä syrjään tämän väitettyä, että neukkua vastaan pitäisi tapella Suomen maaperällä. Ruotsin upseeristo oli ilman mitään jälkiseurauksia toisessa maailmansodassa Suomen puolella. Mannerheim siirsi esimerkiksi Sillasvuon syrjään, koska rakasti venäläistyneenä saksalaisten imartelua.
Hölynpölyä.
Mannerheim loi 1918 erittäin lyhyessä ajassa hyvin sekalaisesta joukosta toimintakykyisen upseeriston. Hän ylensi sumeilematta nuoriakin ja vailla koulutusta olevia miehiä tehtäviin, joissa näki henkilökohtaisten ominaisuuksien riittävän.
Mannerheim määräsi Siilasvuon ensin divsioonan,sitten kolmasti armeijakunnan komentajaksi , palkitsi Mannerheim-ristillä ja ylensi everstistä kenraaliluutnantiksi.
Aika outoa syrjimistä.
Nenosen arvo vain nousee kun tietää että fiksu mies oli Venäjän armeijan kasvatti.
Venäjän upseerikoulutus oli periaatteessa kansainvälistä tasoa. Se oli saksalaisen mallin mukaan järjestetty. Rannikko-ja kenttätykistöt olivat korkealla tasolla.
Toinen asia oli sitten Venäjän yhteiskunta. Se loi omia varjojaan myös asevoimien ylle.
Sekä Japanin, että 1.MS:n aikana oli sodan johto aivan surkeasti järjetetty, samoin joukkojen huolto. Nikolai II:lla tuntui olevan aivan erityinen kyky valita ylimpiin tehtäviin kyvyttömät miehet.Poikkeus oli hänen setänsä suuriruhtinas Nikolai., mutta tämänkin Nikolai II erotti ja ryhtyi itse ylipäällköksi!
Stalin teki suuren palveluksen Suomelle teloituttamalla ja karkottamalla Siperiaan lähes jokaisen Puna-armeijan kokeneen esiupseerin ja kenraalin juuri sopivasti ennen talvisotaa.
Hölynpölyä.
Siksi kirjoitinkin "karkottamalla Siperiaan lähes jokaisen", ettei hermostuta. Hermostuttiin kuitenkin. ; )
Liittoutuneet voittivat toisen maailmansodan lopulta, joten Stalinin ja NKVD:n virhe ei ollut kohtalokas.
Suurelta osin muut virheet koituivat Neuvostoliiton kohtaloksi, summittaiset teloitukset, vangitsemiset ja karkoitukset eivät tietenkään pienimpinä virheinä.
Suomi sai Venäjältä ilmaiseksi suuret varuskunta-alueet. Valtava rahallinen merkitys.
Venäjä on pelkkä varas ja miehittäjä, myös Suomessa.
Varuskuntia kyllä saatiin,mutta huonokuntoisia.Ne olivat rahareikä.
Vata 1930-luvulla tilanne parani,
Totta kai jokainen rakennus, olkoon varuskunta tai mikä tahansa, rahaa vie. Olisiko Suomi saanut varuskunnat ilmaiseksi itse ne tyhjästä rakentamalla eikä niiden ylläpitokaan olisi rahaa vaatinut ollenkaan ?
Suomi eli todellista nousukautta 30-luvun alusta alkaen. Kaikilla oli töitä, leipäviljaa ja maitoa tuottavia lehmiä. Armeijakin hankki uusimmat aseet ja varusteet mahdollisen sodan varalle. Kokardeja ja vöitä varastoitiin satoja tuhansia ja suunniteltiin uusia aseita. Rajamäellä esim. varastoitiin suuret määrät tervaa, bengaalitikkuja ja lasipulloja. Englannista ostettiin suuret määrät panssarivaunuja, jotka osoittaituvat myöhemmin hyvinkin asiansa osaaviksi värkeiksi.
Suomi+kehittyi+taloudellisesti+1930-luvun++lopulla.
Divisioonan komentajien oli helppo laittaa omat munaukset poliittisten komissaarien syyksi. Samalla tavalla sodan jälkeen saksan marsalkat ja kenraalit kaatoivat kaikki tappiot Hitlerin kontolle. Von Manstein rakensi myyttistä mainettaan "sotilasnerona" ja hyvin monet tähän hurahtivat. Guderian oli samanlainen tarinansepittäjä.
Meillä ehkä kaikkein pahin ylimmän upseeritason historianvääristelijä on ollut Wolf Halsti. Pesi itseään puhtaaksi minkä taisi Kuuteselän mokasta joka oli juuri hänen ja divioonansa komentajan Pajarin. Syyn sälytti Ratsuväkiprikaatille. Todellinen törkimys.
Hitler oli kaikkien aikojen suurin tunari sotapäällikkönä alkuvaiheen onnistumisia lukuunottamatta.
Nekin johtuivat ylivertaisista ilmavoimista ja Guderianin tasoisista panssarijohtajista,
Manstein oli ehkä sodan suurin yksittäinen kyky.
Halsti oli alemman tason upseeri,joka oli terävä kirjoittaja ja kriittinen niiden suuntaan, joista ei pitänyt.
Hänen sankareitaan olivat Vihma ja Pajari. Kuuterselässä 3. D taisteli hyvin.Vastuualue oli mahdoton hallita.Läpimurto johtui osaltaan ratsuväen auki jättämästä tiesuunnasta.