Näin

No ei o helppoo sullakaan. Mulla on tässä justiin avoero päällänsä, sekin viinan takia. Mulla sentään sikäli helpompi homma kun ei ole lapsia, ei niistä tarvi huolehtia. Mun mies on tuurijuoppo, saattoi juoda viikonkin putkeen eikä saanut poikki. Yritin olla tukena, autoin ja paijasin, huolehdin ettei satuta itseään, kunnes väsyin siihen loputtomaan suohon ja tajusin että en minä sitä voi auttaa. Rupesin etsimään omaa asuntoa.Nyt sillä on antabukset, huokasin jo helpotuksesta, mutta vielä mitä. Ilmeisesti viinan himosta on nuo mielialan vaihtelut sitä luokkaa, että alta pois. Välillä on niin onnen auvoa ja sit saa akkakin lähtee minne huvittaa. Väkivaltainen se ei onneks ole, mut mulla menee hermo. Siispä jatkan asunnon etsimistä, ajattelin olla pääsiäisen mökillä. Otan viiniä ja parit saunaoluet ja rentoudun.
Kyllä vähän vaikuttaisi minusta siltä, että sun ehkä tarttis alkaa eroa väsäämään. Voihan sitä tietysti johkin hoitoon tms. yrittää ehdottaa,tai lähtiskö se parisuhdeneuvojalle vai mitä ne nyt on, mutta ei se kyllä onnistu kuin omasta halusta. Siks toisekseen, on mahdollista, että se heräis kun se tajuais että olet OIKEASTI lähdössä. Ei siis kannata ollenkaan tehdä sellaisia lähtöuhkailuja, mitä ei sit pysty viemään loppuun, ne yleensä kuivaa kokoon kun mies huomaa, että hetkinen eihän se mihkään lähde, uhoo vaan. Mut sit toisaalta, jos se ei oikeesti välitä, niin se antaa sun mennä, eli joka tapauksessa mitä mieltä on semmoisessakaan suhteessa. Itse tiedät varmasti parhaiten kannattaako yrittää pelastaa suhde vai onko se jo menetetty. Vaikea tunnustaa, tiedän.
Mutta voimia sinulle tähän piiiiiitkään perjaintaihin (toiv. ei liian pitkä)ja muutenkin mitäpä ikänä päätätkin tehdä. Toivon todella, että löydät keinot ja saat elämäsi takaisin.

että sinulla on kohtalotovereita. Meillä sama asetelma ilman toista naista (kukaan nainen ei voi kyllä erehtyä siihen retkuun, kun ei pidä ulkonäöstäänkään huolta). Yhdessä olemme olleet 24 vuotta joten on todella vaikea laittaa eroa vireille. Toki tällä hetkellä se on lähempänä kuin koskaan. Olemme nukkuneet eri huoneissa jo 2 vuotta, emmekä mene edes yhdessä saunaan. Kaikki on loppu siltä saralta, hän herättää minussa vain vastemielisiä tunteita. Olen jo henkisesti eroon valmistautunut enkä usko sen olevan vaikeata, itse asiassa odotan sitä päivää kun retku muuttaa pois täältä. Lapsillehan se on ikävä asia kuitenkin, vaikka ovatkin katselleet isänsä juomista lähemmäs 10 vuotta, mutta onhan isä aina isä vaikka ei lupauksiaan pidäkään tai ole lastensa kanssa.

Voimia sinullekin, äläkä enää valehtele miehesi puolesta. Sitä minäkin tein monta vuotta ennen kuin aloin reilusti kertoa (vaikka se oli vaikeata) missä mennään. Eipähän tule ero yllätyksenä läheisille. Alkoholisti sairastuttaa läheisensäkin, luepa täältä keskustelupalstalta osiosta Terveys - Alkoholi - Lasten takia -juttu.

Oikein rauhallista pääsiäistä sinulle ja lapsillesi :)

Kuinka moni nainen kamppailee noiden samojen kysymysten kanssa??? Itse olen juuri eronnut alkoholisti miehestäni ja nyt alkaa tuntumaan että jospa se aurinko vihdoinkin paistaisi minulle ja lapsilleni. Alkoholi on kuulunut mieheni ( tai ex:n) elämään aina enemmän tai vähemmän, mutta en sitä ensimmäisinä vuosina huomannut (tai uskonut) kuinka riipuvainen hän siitä oli. 15 vuotta jaksoin uskoa että kyllä se juominen loppuu. Kannustin, tuin ja järjestin hoitoon. No hetkellinen raittius tulikin, kolme vuotta taysin raittiina, mutta sitten retkahdus tapahtui uudelleen, pikkuhiljalleen ja salaillen. Tyhjiä pulloja alkoi ilmestymään halkopinojen väliin ja tallin nurkkiin, mutta koskaan ei mieheni ollut niitä juonut.... Ja kun on alkoholi tahtoo olla ne ihanat vieraat naiset, joita niitäkään ei ollut; Kuvittelimme kummia ja näimme näkyjä lasten kanssa. Silloin päätin että en koko elämääni tuhlaa alkoholistin tukemiseen ja hoivaamiseen, minun kohdallani se ei ainakaan tuottanut tulosta. Ja mitä lapsiin tulee niille ei voi kauaa valehdella ne ovat todella fiksuja huomaamaan asioiden oikean laidan. Avioero ei ole koskaan helppo vaikka olisi minkälaisessa helvetissä elänyt, se vaatii voimia ja lujuutta pysyä päätöksessä. Nyt uskon että olen jo voiton puolella vaikka työtä se vieläkin vaatii. Voimia sinulle teit minkä päätöksen hyvänsä.

Kuule kannatta erota vaan. ei se mies mihinkään katoo vaikka erootkin. se tulee varmasti polvillaan rukoileen ettet jättäs. mutta ethän sinä mitään jätä.
en jaksa uskoo että sinä voit tukee toista hänen ongemissaan.
äitini yritti sitä koko kuitenkin yli 30 vuotta eikä siitä mitään tullu. loppujen louksi isäni kuoli viinan vähyyteen kuten isänsäkin. pumppu loppu kun krapula yllätti.
lapsia ja itteesi sun kannattas nyt ajatella. eläkä valehtele lapsille. lauantai aamuna voit aivan hyvin sanoo että et tiedä missä isä on. ei sun tarvii olettamuksistas mitään puhuu.
jos sinä alat tukee miestäs olet kyllä hyljännyt lapsesi. eikö riitä että isä ne hylkäs?

ja vielä joskus naurat itsellesi, vaikka et nyt sitä uskokaan. "löytyi vieras nainen sängystä", haloo??? mieti nyt, minkä arvoisena ns.miehesi pitää sinua. Minä mietin oltuani 26v. naimisissa ensirakkauteni kanssa. Myöhemmin olen ajatellut, että mikä "ensirakkaus". - Olin sen ihan itse keksinyt!