Naisille neuvo, älä jää lapsien kanssa

Niin että poismuuttaminen on helppoa kuin heinänteko? Saahan sitä kuvitella.
En tietenkään ole väkivallan puolella päin vastoin, mutta on joskus melko mahdotonta ottaa lapset kainaloon ja lähteä, muuten kuin öisille pakoreissuille ..
Hyppään nyt vuosia taaksepäin, joka ei kuulu tähän päivään, kerron kuitenkin muistoistani.
Äitini oli maalaistalon emäntä, isäni tietenkin isäntä ja arvostettu kyläläinen muutenkin.
Meiltä annettiin apua ns.köyhille pääosin ruoan muodossa. Maitoa, leipää, joskus lihaa ja viljaa.
Ehkä meille oltiin kateellisiakin, kaikki taisi näyttää kohtuullisen mukavalle elämälle päällisin puolin.
Toki isäni ajoittaisesta alkoholiongelmasta ja pahapäisyydestä oltiin tietoisia, mutta niinhän oli monessa muussakin perheessä.
Jouduin näkemään väkivaltaa äitiäni kohtaan, ei varsinaista hakkaamista mutta ihan tarpeeksi.
Eräänä yönä heräsin siihen kun isäni repi vaatteet äitini päältä ja uhkasi taskuaseella. Muistan kuinka tärisin peiton alla jonkinlaisessa horkassa.
Äiti pääsi pakenemaan ja isä luultavasti sammui.
Asia unohdettiin, siitä ei puhuttu!
Muutenkin meidät lapset oli opetettu että kotiasioista EI PUHUTA!
Aika usein jouduimme pakenemaan kodista yönselkään, olihan meillä turvapaikkana parin kilometrin päässä oleva perhe..
Siinä oli vain se, että talossa oli aikamiespoika ja minä olin 12-15 ikäinen.
En voinut hiiskahtaakaan mitä tapahtui.
Niin, minut ja pienin veljeni sijoitettiin samaan huoneeseen ja äitini kolmen muun kanssa toiseen.
Tämä olkoon tässä, mutta ymmärrän että äidilläni ei ollut mitään mahdollisuutta ottaa vain ja lähteä, eikä tehdä ilmoitusta.

Onneksi nyt on toisin ja yhteiskunta auttaa .
Hakekaa apua!