Professori Juri Kilinin mukaan Ilomantsin taisteluissa 1-11.8.44 289.jvDivisioonan ja 176.JvDivisioonan sekä 3. 69 ja 70.merijallkaväkiprikaatien kokonaistappiot olivat lopulta vain 5 000 miestä joista 1 550 oli kaatuneita tai kadonneita.
Suomalaiset kärsivät 1700 miehen tappiot joista 400 kaatuneina. Ei edes tällaisessa taisteluissa päästy parempaan tulokseen kuin 1:3.
1700 miehen tappiot jotta saataisiin sotasaaliiksi joitakin kenttäkeittiöitä ja 76 mm kenttätykkejä joiden käytöstä Suomen armeija aikoi joka tapauksessa päästä eroon. Miksi siis tätä taistelua hehkutetaan?
Ilomantsin mottitaistelu 1944 ei niin loistava kuin hehkutetaan
Anonyymi
85
1118
Vastaukset
- Anonyymi
Sodassa tappion kärsinyt maa yrittää kaikinmahdollisin keinoin kiillottaa kilpeään. Suomelle se oli Ilomantsi. Jos pitää paikkaansa että puna-armeijan yhtymien tappio oli lopultakin vain 5 000 miestä (motissa oli jonkin aikaa kaksi kulunutta divisioonaa) niin aika kovalla hinnalla tuokin "loistava torjuntavoitto" saavutettiin.
Suomen armeijalta puuttui kyky todella tuhota suuria vihollisvoimia. Nyt kun neuvostoarkistot ovat olleet parikymmentä vuotta auki ja vastustajan todellisia tappioita on päästy tutkimaan paljastuu myös se millaisia liioittelijoita suomalaiset olivat väitteissään puna-armeijan kärsimistä tappioista. Raatteetien 21000 kuollutta neuvostosotilasta on surkastunut n. 4000 -5000 miehen lukemaan. Syväri kelirikkotaisteluissa ei kaatunut 14 000 vaan 4300 jne...- Anonyymi
Sodassa ensimmäinen uhri on aina totuus.
Churchillin sanoin: Sodan aikana totuus on niin arvokas asia, että sen suojaksi tarvitaan valheiden henkivartiokaarti. - Anonyymi
” Raatteetien 21000 kuollutta neuvostosotilasta on surkastunut n. 4000 -5000 miehen lukemaan. ”
Valitettavasti et väitettäsi osaa/ pysty näyttämään toteen vaan paikalla haudattiin yli 20.000 neukkua!
”Syväri kelirikkotaisteluissa ei kaatunut 14 000 vaan 4300 jne..”
Kaikesta päätellen Tarkkispojan näytöt ovat yhtä heikot myös Syvärillä!
Ilomantsinhan kerkisit jo mokaamaan komeasti! - Anonyymi
” Raatteetien 21000 kuollutta neuvostosotilasta on surkastunut n. 4000 -5000 miehen lukemaan. Syväri kelirikkotaisteluissa ei kaatunut 14 000 vaan 4300 jne...”
Ei ne mitään ”surkastuneet” ole vaan sinä vain möläyttelet lukujasi hatusta eikä niitä kukaan usko!
On melkoista suuruudenhulluutta uskoa, että patologisen valehtelijan möläyttämä lause muuttaa mitään!
- Anonyymi
Siihen nähden miten saksalaisia vedettiin itärintamalla turpaan suomalaiset pärjäsivät sentään 1:3 tappiosuhteella kohtalaisesti. Ei kai kukaan enää usko sitä huuhaata että "suomalainen sotilas vastaa kymmentä ryssää"?
- Anonyymi
Se oli pelkkä sannta! Kuten sekin, että saksalaiset hävisivätitärintaman sodan, mutta kaatuneissa neukku itse otti ’turpaan’ komeasti!
- Anonyymi
"Ilomantsin mottitaistelu 1944 ei niin loistava kuin hehkutetaan"
Taas tällainen turha aloitus, on muka löydetty uusi mullistava tieto, jota ei ole aikaisemmin tiedetty!
Kaikki ne jotka ovat vähänkään tutustuneet sotiemme historiaan ovat tienneet, ettei Ilomantsissa tuhottu kahta divisioonaa vaan ne olivat motissa ja murtautuivat niistä ulos paeten ja jättäen raskaan kalustonsa. Suomalaiset ampuivat pakenijoita minkä ennättivät mutta heitä oli liian vähän. Kuolleita löytyi monen kilometrin matkalla metsästä osoittaen pakoreitin.
No tuo mainittu 5000 miehen tappio ei ole mikään pieni määrä.
Kokonaisuutena Ilomantsin voitto oli loistava suoritus Suomen armeijalta.- Anonyymi
Jos omat tappiot ovat olleet 1/3 vihollisen tappioista ei voittoa voi pitää loistavana. Viholliselle pitää pystyä tuottamaan kymmenkertaiset tappiot jotta voitto on loistava.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos omat tappiot ovat olleet 1/3 vihollisen tappioista ei voittoa voi pitää loistavana. Viholliselle pitää pystyä tuottamaan kymmenkertaiset tappiot jotta voitto on loistava.
No just joo, pikkupojan haavekuvia!!!!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos omat tappiot ovat olleet 1/3 vihollisen tappioista ei voittoa voi pitää loistavana. Viholliselle pitää pystyä tuottamaan kymmenkertaiset tappiot jotta voitto on loistava.
Heh, heh, nythän näyttää aloittajan mielestä siltä että neukut voittivat Ilomantsin taistelun koska heikäläisten tappiot olivat 'vain' kolme kertaa suuremmat kuin suomalaisilla ja vielä joutuivat pakenemaan pakokauhun vallassa rajan taakse:))
- Anonyymi
Köyhän miehen armeijahan Suomen armeija oli. Eikä vuosista 1939-44 ole mitään kovin ylevää sanottavaa ole. Kyllä tätä pitkää rauhan kautta olisi opittava arvostamaan.
- Anonyymi
Hämmästyttävä asia todellakin että lopulta "voitto" olikin noin mitätön. 1:10 onkin 1:3.
- Anonyymi
No, se on pelkkä Tarkkispojan väite, joka vuotaa kuin sula!
- Anonyymi
Talvi- ja Jatkosodan historia kirjoitettiin 1950- ja 1960-luvun taitteessa ja sieltä on levinneet nämä käsitykset että puna-armeijat tappiot olisivat olleet 6,7,8 tai 10 kertaa suuremmat kuin suomalaisten. Neuvostoarkistojen avautuminen on paljastanut, monille hämmentävästi, että suomalaisten tappiontuottamiskyky olikin selvästi vaatimattomampaa luokkaa.
Erityisesti joppekarhusille faktat ovat noloa tunnustaa. Ilmojen sankarien ilmavoittoväitteistä nimenomaan Jatkosodan ajalta karisee pois 2/3 ja kesän 1944 kaaoksessa vielä enemmän. Hävittäjälentäjä Puro muistelmissaan paljasti miten vaatimaton koulutus lentäjille annettiin (polttoainepulankin takia). Heimo Lampi paljasti kuinka hänen laivueesta toistakymmentä lentäjää ei halunnut (uskaltanut) nousta taivaalle taistelemaan Suomen puolesta. Myytit murskaantuvat. - Anonyymi
Ainoa hyvä asia Suomen armeijan kannalta oli että yhtään pataljoonaa ei puna-armeija saartanut mottiin ja tuhonnut siihen. Mutta Suomen armeija itse ei myöskään onnistunut mottitaisteluissa suurelta osin siksi että siltä puuttui voimakkaat ilma- ja panssarivoimat. Hajallelyödyt raskaan aseistuksen menettänyt vastustaja olisi tällaisella ilma- ja panssaritulivoimalla murskattu. Ajatellaanpa esim miten suuria joukkoja pääsi pakoon Porlammin-Viipurin alueelta elo-syyskuussa 1941. Ei ollut voimaa iskeä edes laivakuljetuksia vastaan.
- Anonyymi
Voimaa Koivistolle paenneiden vihollisten ahdistamiseen olisi kyllä ollut, mutta kun hyökkäyksessä oli kärsitty jo niin suuret tappiot, ei miehiä haluttu enää tuhlata vaarattomaksi lyödyn vihollisen tuhoamiseen.
On totta, kuten Osasto Laguksen toiminta 1941 Tuuloksen-Petroskoin välillä ja venäläisten hyökkäys Kannaksella 1944 osoittavat, että syvien läpimurtojen hyödyntämiseen pystyvät panssarivoimat lisäsivät vihollisen tappioita hyökkäyksessä. Edellyttäen, että vihollisen panssarintorjunta ei ollut ajan tasalla, mitä se ei noissa kummassakaan esimerkissä ollut.
Myös Hankoniemi jätettiin rauhaan niin, että venäläiset evakuoivat senkin ihan omasta halustaan (olihan sen huoltaminen käynyt hankalaksi). Olisihan sekin voitu yrittää saartaa täydellisesti ja pyrkiä hyökkäyksellä tuhoamaan vihollinen viimeiseen mieheen. Rannikon laivareittien hallinnasta käydyt saaristotaistelut olivat kuitenkin tulleet jo niin kalliiksi suomalaisille, että omia miehiä ei turhaan haluttu tapattaa, koska tiedettiin, että aika tekee tehtävänsä Hankoniemellä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voimaa Koivistolle paenneiden vihollisten ahdistamiseen olisi kyllä ollut, mutta kun hyökkäyksessä oli kärsitty jo niin suuret tappiot, ei miehiä haluttu enää tuhlata vaarattomaksi lyödyn vihollisen tuhoamiseen.
On totta, kuten Osasto Laguksen toiminta 1941 Tuuloksen-Petroskoin välillä ja venäläisten hyökkäys Kannaksella 1944 osoittavat, että syvien läpimurtojen hyödyntämiseen pystyvät panssarivoimat lisäsivät vihollisen tappioita hyökkäyksessä. Edellyttäen, että vihollisen panssarintorjunta ei ollut ajan tasalla, mitä se ei noissa kummassakaan esimerkissä ollut.
Myös Hankoniemi jätettiin rauhaan niin, että venäläiset evakuoivat senkin ihan omasta halustaan (olihan sen huoltaminen käynyt hankalaksi). Olisihan sekin voitu yrittää saartaa täydellisesti ja pyrkiä hyökkäyksellä tuhoamaan vihollinen viimeiseen mieheen. Rannikon laivareittien hallinnasta käydyt saaristotaistelut olivat kuitenkin tulleet jo niin kalliiksi suomalaisille, että omia miehiä ei turhaan haluttu tapattaa, koska tiedettiin, että aika tekee tehtävänsä Hankoniemellä.” koska tiedettiin, että aika tekee tehtävänsä Hankoniemellä.”
Mikä pitikin paikkansa! Venäläiset irtautuivat ja menettivät miinoissa ja rannikkotykistölle useita laivoja ja tuhansia miehiä! Tarkkispojalta tahtoo aina turhat asiat unohtua!
- Anonyymi
Voiton salaisuus.
http://www3.lappeenranta.fi/museot/verkkonayttelyt/heihoplaa/sivut/Historiaa-osa3.html- Anonyymi
Voiton salaisuus oli se että ratsuväkeä oli hyvin vähän päinvastoin kuin Puolan armeijassa. Siellä uljaat perinteet aiheuttivat sen että ratsuväki taisteli panssareita vastaan. Huonosti kävi.
- Anonyymi
Suomen armeijan väitteet vihollisen kaatuneista vuosilta 1941-42 ovat olleet selkeästi. Tässä Aunuksen Ryhmän esikunnan väitteet oman lohkonsa vihollistappioista sodan ensimmäiseltä 10 kuukaudelta (kaatuneet ja vangit):
Aunuksen Ryhmä arvio vihollisen tappioita kuukausittain alueellaan 1941-42 seuraavasti:
1941................kaatuneita..............vankeja
heinäkuu......11 145.............................613
elokuu...........20 446..........................1 391
syyskuu.........27 938......................10 587
lokakuu.........16 399.........................2 565
marraskuu......4 316.............................578
joulukuu..........9 276.............................582
yht.................89 520........................150 56
1942:
tammikuu....10 731.............................289
helmikuu........7 719.............................223
maaliskuu......1 138.............................110
huhtikuu......14 625.............................425 (1-28.4.42)
yht................34 213............................1 047- Anonyymi
Neuvostoliiton Karjalan Rintaman (alue joka ulottui Laatokalta Jäämerelle) tappiot vuonna 1941 ovat olleet Krivosheevin mukaan ajalla 28.8-31.12.41 kaikkiaan kaatuneina, kadonneina ja haavoittuneina 77,795 ja vertailukelpoisena lukemana syyskuu- joulukuulle voidaan pitää näin ollen lukemaa 76,000. Aunuksen Ryhmä puolestaan esittää pelkästään kaatuneiksi 57,929 ja sotavangeiksi 14,312 eli yhteensä Karjalan Rintamalle peruuttamattomiksi tappioiksi peräti 72,241. Kun ottaa huomioon sen että Saksan joukkojen kokonaistappiot pohjoisessa olivat olleet heinäkuusta syyskuun puoliväliin 21,501 ja suomalaisjoukkojen pohjoisessa kärsittyä jo 10.syyskuuta mennessä 5,000 miehen tappiot tälläkin lohkolla on täysin selvä asia ettei Aunuksen Ryhmän alueella Leningradin Rintaman tappiot ole olleet sitä suuruusluokkaa mitä ryhmän esikunta esittää. Karjalan rintamalla ei ollut Aunuksen Ryhmän alueella kuin 3-4 divisioonaa viivytystaisteluissa. Vaikka Krivosheevin lukemat olivat vain puolet todellisista tappioista (esim. 150,000 syyskuusta joulukuuhun) ei Aunuksen Ryhmän esikunnan väitteet pidä paikkaansa. Karjalan Rintaman tappioista hyvinkin 1/3 ellei enemmän on koettu muualla kuin Laatokan Karjalassa, Aunuksella ja Maaselällä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Neuvostoliiton Karjalan Rintaman (alue joka ulottui Laatokalta Jäämerelle) tappiot vuonna 1941 ovat olleet Krivosheevin mukaan ajalla 28.8-31.12.41 kaikkiaan kaatuneina, kadonneina ja haavoittuneina 77,795 ja vertailukelpoisena lukemana syyskuu- joulukuulle voidaan pitää näin ollen lukemaa 76,000. Aunuksen Ryhmä puolestaan esittää pelkästään kaatuneiksi 57,929 ja sotavangeiksi 14,312 eli yhteensä Karjalan Rintamalle peruuttamattomiksi tappioiksi peräti 72,241. Kun ottaa huomioon sen että Saksan joukkojen kokonaistappiot pohjoisessa olivat olleet heinäkuusta syyskuun puoliväliin 21,501 ja suomalaisjoukkojen pohjoisessa kärsittyä jo 10.syyskuuta mennessä 5,000 miehen tappiot tälläkin lohkolla on täysin selvä asia ettei Aunuksen Ryhmän alueella Leningradin Rintaman tappiot ole olleet sitä suuruusluokkaa mitä ryhmän esikunta esittää. Karjalan rintamalla ei ollut Aunuksen Ryhmän alueella kuin 3-4 divisioonaa viivytystaisteluissa. Vaikka Krivosheevin lukemat olivat vain puolet todellisista tappioista (esim. 150,000 syyskuusta joulukuuhun) ei Aunuksen Ryhmän esikunnan väitteet pidä paikkaansa. Karjalan Rintaman tappioista hyvinkin 1/3 ellei enemmän on koettu muualla kuin Laatokan Karjalassa, Aunuksella ja Maaselällä.
Neuvostoliiton sota-arkistojen mukaan koko Karjalan puolustuksen tappiot ajalla 29.6-23.8.1941 olisivat olleet 72 536. Tämä kattaisi alueen Laatokalta Jäämerelle asti eli siis taistelun Karjalan Armeijaa, Sallan-Kiistingin-Uhtuan alueen suomalais-saksalaisia joukkoja ja Petsamon alueen Saksalais-suomalaisia joukkoja vastaan. Nuo lukemat yhdistämällä 28.8-31.12.41 lukemien kanssa ja arvioivalla 5 päivän puuttuvat lukemat noin 6 000 päädytään kokonaistappiolukemaan Karjajan Rintamalle v. 1941: 156 000
Vastaavasti Leningradin puolustuksen tappioiksi vastaavalla jaksolla neuvostoarkistot esittävät : 55 535 miestä ajalla 29.6-23.8.41. - Anonyymi
Jos jätetään pois kaatuneitten arviot niin hieman yllättävää on että saaduissa sotavangeissa syyskuu 1941 korostuu. Yli 2/3 vuoden 1941 Laatokan pohjoispuolella saaduista sotavangeista. Mistä moinen painotus? Tällähän ei ole mitään tekemistä Porlammin motin kanssa joka oli Kannaksen Armeijan aluetta. Mistä nuo syyskuun sotavangit Laatokan Karjalassa pääasiassa tulivat koska esim. heinäkuulle ilmoitetaan vain 613 sotavangista.
- Anonyymi
Kesän 1941 Karjalan Kannaksen valtaukseen osallistuneiden yksikköjen tappioista en ole koskaan nähnyt mainintaa mutta osa näistä divisioonista ja rykmenteistä siirrettiin syys-lokakuussa Laatokan Karjalaan. Näin kävi mm. 4.divisioonalla sekä sille alistetulle JR 26:lle (ns Ässärykmentti). Mutta rykmenttien tappiot Kannaksella kaatuneina, kadonneina ja haavoihin menehtyneinä viittaavat noin 6 000 mieheen eli 1/3 koko vuoden 1941 rykmenttitappioihin. Koska kuitenkin kaikki prikaatit jääkäripataljoonineen oli Laatokan pohjoispuolella on kokonaistappioista noin 30% kohdistunut Kannaksen taisteluihin ja peräti 70% Laatokan Karjalan, Uhtuan, Rukajärven ja pohjoisen taisteluihin. Kaikenkaikkiaan n. 83500 miehen suomalaistappioista siis n 58 000 on aiheuttanut puna-armeijan Karjalan Rintama. Saksalaisten tappiot lisäksi olleet noin puolet suomalaisten tappioista Laatokan pohjoispuolen taisteluissa eli kokonaisuudessaan yli 85 000.
Myöhemmin perustettu Maaselän ryhmä käsitti divisioonia jotka tuotu Kannakselta (4. D ja 8.D) sekä 1.D ja 1.jPr (JP 2, 3, 4 ja Er.P 21). Digiarkistosta ei löydy tietoa Maaselän Ryhmän esikunnan raporteista liittyen vuoden 1941 ja kevään 1942 taisteluista. Oli arviot mitä tahansa oli tappiot näillä Kannakselta Itä-Karjalaan siirretyillä yksiköllä kovat. JR 26 eli Ässärykmentti menetti kuolleina Kannaksella 219 miestä Porlammin motin laukeamiseen mennessä mutta Laatokan pohjoispuolella syys-joulukuussa 403 miestä. Säämäjärven taistelu näkyi monen miehen kuolinpaikkana. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Neuvostoliiton Karjalan Rintaman (alue joka ulottui Laatokalta Jäämerelle) tappiot vuonna 1941 ovat olleet Krivosheevin mukaan ajalla 28.8-31.12.41 kaikkiaan kaatuneina, kadonneina ja haavoittuneina 77,795 ja vertailukelpoisena lukemana syyskuu- joulukuulle voidaan pitää näin ollen lukemaa 76,000. Aunuksen Ryhmä puolestaan esittää pelkästään kaatuneiksi 57,929 ja sotavangeiksi 14,312 eli yhteensä Karjalan Rintamalle peruuttamattomiksi tappioiksi peräti 72,241. Kun ottaa huomioon sen että Saksan joukkojen kokonaistappiot pohjoisessa olivat olleet heinäkuusta syyskuun puoliväliin 21,501 ja suomalaisjoukkojen pohjoisessa kärsittyä jo 10.syyskuuta mennessä 5,000 miehen tappiot tälläkin lohkolla on täysin selvä asia ettei Aunuksen Ryhmän alueella Leningradin Rintaman tappiot ole olleet sitä suuruusluokkaa mitä ryhmän esikunta esittää. Karjalan rintamalla ei ollut Aunuksen Ryhmän alueella kuin 3-4 divisioonaa viivytystaisteluissa. Vaikka Krivosheevin lukemat olivat vain puolet todellisista tappioista (esim. 150,000 syyskuusta joulukuuhun) ei Aunuksen Ryhmän esikunnan väitteet pidä paikkaansa. Karjalan Rintaman tappioista hyvinkin 1/3 ellei enemmän on koettu muualla kuin Laatokan Karjalassa, Aunuksella ja Maaselällä.
Krivosheevin listalla löytyy "Karjalan Puolustuksen" tappiosarakkeesta tosin aika mielenkiintoinen lukema: 62,192. Ja tämä ajanjaksolla 23.08-10.10.1941. Tämä on määrä joka Krivosheevin mukaan on kärsitty tappioina suomalaisia ja saksalaisia vastaan siis 7 viikon aikana eli noin 9,000 miestä viikkoa kohden. Saksalaisten keskimääriset viikkotappiot pohjoisessa olivat olleet sodan ensimmäisten kolmen kuukauden aikana n. 1,650 miestä.
Tältä ajalta on suomalaisten tietokannassa nimet 7,879 kaatuneesta, kadonneesta kuolleiksi julistetuista, haavoihinsa menehtyneistä sotilaasta eli 31% vuoden 1941 tappioista. Näistä tosin vähennettävä noin 25% Kannaksen joukkojen osuutta jolloin Laatokan pohjoispuolen suomalaisten kokonaistappiot ovat olleet tuolla jaksolla kaikkiaan noin 19,500 miestä. Aunuksen Ryhmän Esikunta ilmoitti pelkästään syyskuussa saadun 10,587 sotavankia. Elokuun ja lokakuun sotavankimäärien perusteella voisi arvioida että Aunuksen Ryhmä olisi vanginnut ajalla 23.8-10.10.41 n. 12,500 sotavankia.
- Anonyymi
Tarkkispoika jatkaa elämäntehtäväänsä liioitella sodanajan suomalaistappioita ja vähätellä niitä vatapuolella?
Suomalaiset:
400 kaatunutta tai kadonnutta
1 300 haavoittunutta
Venäläiset:
3 200 kaatunutta
3 450 haavoittunutta
1 400 kadonnutta
Jos sivuutamme kadonnet niin kaatumisissa on suhde 1:8. Onko se Tarkkispojalle riittävä.
Lisäksi neukkusotajoukon menetetty kalusto käsittää paljon muutakin kuin kenttäkeittiöitä ja Tiltulle ”liian pieniä tykkejä”!- Anonyymi
Suomalaisten arvion mukaan neuvostoliittolaisten tappiot olivat 3 200 kaatunutta ja useita tuhansia haavoittuneita. Suomalaisten tappiot olivat haavoittuneina 1 388 ja kaatuneina 277 miestä.
Venäläisen lähteen (professori Juri Kilin) mukaan: ”Ilomantsin mottitaistelun osallistuneiden yhtymien (289 ja 176.JvD, 3, 69 ja 70 MjvPr) kokonaistappiot 1.–11. elokuuta välisenä aikana olivat esikuntien antamien tietojen mukaan noin 5 000 miestä, joista noin 1 550 kaatunutta ja kadonnutta.”Tappioiden ero selittyy osittain sillä, että suurtaistelua käytiin pari päivää jo heinäkuun puolella ja venäläinen tappiotieto koskee vain elokuuta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suomalaisten arvion mukaan neuvostoliittolaisten tappiot olivat 3 200 kaatunutta ja useita tuhansia haavoittuneita. Suomalaisten tappiot olivat haavoittuneina 1 388 ja kaatuneina 277 miestä.
Venäläisen lähteen (professori Juri Kilin) mukaan: ”Ilomantsin mottitaistelun osallistuneiden yhtymien (289 ja 176.JvD, 3, 69 ja 70 MjvPr) kokonaistappiot 1.–11. elokuuta välisenä aikana olivat esikuntien antamien tietojen mukaan noin 5 000 miestä, joista noin 1 550 kaatunutta ja kadonnutta.”Tappioiden ero selittyy osittain sillä, että suurtaistelua käytiin pari päivää jo heinäkuun puolella ja venäläinen tappiotieto koskee vain elokuuta.Lopulta venäläiset näkivät tilanteensa toivottomaksi ja divisioonien henkilöstön rippeet tekivät läpimurron itään (eli pakenivat taistelukentältä). Divisioonien raskas kalusto jäi suomalaisten sotasaaliiksi (muun muassa yli sata tykkiä ja lähes sata kranaatinheitintä), ja taistelukenttä jäi voittoisien suomalaisten haltuun
- Anonyymi
Tyypillistä suomalaisten liioitteluja. Ilomantsin taisteluissa ei kaatunut 3,200 puna-armeijan sotilasta vaan Kilinin tutkimien asiakirjojen mukaan alle puolet: 1,550. Kokonaistappiot 5,500. Tämä sama kaava toistui koko sodan ajalla. Kelirikkohyökkäyksen vihollistappoiksi laskettiin kerrassaan noin 14,000 kaatunutta mutta Kilinin mukaan koko 7.Armeija tappiot: 3,439 kaatunutta, 8,468 haavoittunutta ja 837 kadonnutta. Yhteensä 12,774 miestä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tyypillistä suomalaisten liioitteluja. Ilomantsin taisteluissa ei kaatunut 3,200 puna-armeijan sotilasta vaan Kilinin tutkimien asiakirjojen mukaan alle puolet: 1,550. Kokonaistappiot 5,500. Tämä sama kaava toistui koko sodan ajalla. Kelirikkohyökkäyksen vihollistappoiksi laskettiin kerrassaan noin 14,000 kaatunutta mutta Kilinin mukaan koko 7.Armeija tappiot: 3,439 kaatunutta, 8,468 haavoittunutta ja 837 kadonnutta. Yhteensä 12,774 miestä.
"Kilinin tutkimien asiakirjojen mukaan alle puolet: 1,550. Kokonaistappiot 5,500"
Kokonaistappiot olivat n. 5 000. Suomalaiset uskoivat että kokonaistappioista lähes puolet olisi ollut kaatuneita. Tosiasiassa Kilinin mukaan kaatuneiden osuus oli vain hieman normaaliosuutta korkeampi n. 26%. Suomalaisilla yleensäkin oli taipumusta liioitella eniten juuri kaatuneitten määrää. Haavoittuneista sotilaistakin yleensä 3/4 oli lieviä tapauksia. Ilomantsin tapauksessa siis lähes 3 000 haavoittunutta on varsin pian palannut riveihin joten peruuttamattomat tappiot ovat jääneet n. 2 000 mieheen. Suomalaisten osalta ainakin 700 miehen sotiminen päättyi kaatumisen tai vakavan haavoittumisen takia.
Entä sotasaalis? Lähinnä 76 K tykkejä joita suomalaisilla alkoi muutenkin jo olla liikaa. Suomihan pyrki siirtymään pois tästä tykkimallista kohti 105 mm:n tykkejä joilla oli 2.5 kertainen ammusteho ja pitempi ampumaetäisyys. Sitten on sitä normikamaa; kivääreitä (joita oli jo ennestään liikaakin), 82 mm Krh, 120 krh (joita Suomi valmisti niin että vei yli puolet Ruotsiin) ja sitten jotain soppatykkejä ja härpäkkeitä. - Anonyymi
Taistelumaasto jäi suomalaisille ja silti laskivat tuplana kaatuneitten vihollisten määrän. No ei uutta. Sama se oli kelirikkohyökkäyksessä ja Kiestingissä. Tässä on kyse samasta asiasta kuin jonkin mielenosoituksen yleisömäärissä. Järjestäjät väittävät paikalla olleen 50 000, poliisi arvioi heitä olleen 30 000 ja ne jotka suorittavat kriittisen laskennan saattavat päätyä alle 20 000 ihmisen väkimassaan. Vihollisen tappioita lasketaan samalla asenteella. Ne väitetään aina suuremmiksi kuin ne oikeasti olivatkaan. '
Ei siellä Ilomantsin taisteluissa niiden päätyttyä maannut 3 200 puna-armeijan sotilasta kuolleina. Heitä oli todellisuudessa alle 1 550 sillä osa kaatuneista tapahtui esim. tykistötulen takia puna-armeijan joukkojen kontrolloimalla alueella. Älkää hiivatissa uskoko noita juttuja että ruumiit olisi käyty muka laskemassa. Joka tähän luuloon on hurahtanut on lapsellisen naivi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Taistelumaasto jäi suomalaisille ja silti laskivat tuplana kaatuneitten vihollisten määrän. No ei uutta. Sama se oli kelirikkohyökkäyksessä ja Kiestingissä. Tässä on kyse samasta asiasta kuin jonkin mielenosoituksen yleisömäärissä. Järjestäjät väittävät paikalla olleen 50 000, poliisi arvioi heitä olleen 30 000 ja ne jotka suorittavat kriittisen laskennan saattavat päätyä alle 20 000 ihmisen väkimassaan. Vihollisen tappioita lasketaan samalla asenteella. Ne väitetään aina suuremmiksi kuin ne oikeasti olivatkaan. '
Ei siellä Ilomantsin taisteluissa niiden päätyttyä maannut 3 200 puna-armeijan sotilasta kuolleina. Heitä oli todellisuudessa alle 1 550 sillä osa kaatuneista tapahtui esim. tykistötulen takia puna-armeijan joukkojen kontrolloimalla alueella. Älkää hiivatissa uskoko noita juttuja että ruumiit olisi käyty muka laskemassa. Joka tähän luuloon on hurahtanut on lapsellisen naivi.Tarkkispojan tuska kasvaa!
” Ei siellä Ilomantsin taisteluissa niiden päätyttyä maannut 3 200 puna-armeijan sotilasta kuolleina. Heitä oli todellisuudessa alle 1 550.
”Venäläisen lähteen (professori Juri Kilin) mukaan: ”Ilomantsin mottitaistelun osallistuneiden yhtymien (289 ja 176.JvD, 3, 69 ja 70 MjvPr) kokonaistappiot 1.–11. elokuuta välisenä aikana olivat esikuntien antamien tietojen mukaan noin 5 000 miestä, joista noin 1 550 kaatunutta ja kadonnutta.”Tappioiden ero selittyy osittain sillä, että suurtaistelua käytiin pari päivää jo heinäkuun puolella ja venäläinen tappiotieto koskee vain elokuuta.”
Eli kuten tuosta ilmenee Tarkkispoika kauppaa VAIN ELOKUUN TAPPIOLUKUJA ELI ON VÄÄRÄSSÄ!
”Älkää hiivatissa uskoko noita juttuja että ruumiit olisi käyty muka laskemassa. Joka tähän luuloon on hurahtanut on lapsellisen naivi.”
TOTTAKAI USKOMME! Valehtelit taas ja jäit jälleen kerran asiasta kiinni!
Tappiosuhde ON KUIN ONKIN 1:8! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lopulta venäläiset näkivät tilanteensa toivottomaksi ja divisioonien henkilöstön rippeet tekivät läpimurron itään (eli pakenivat taistelukentältä). Divisioonien raskas kalusto jäi suomalaisten sotasaaliiksi (muun muassa yli sata tykkiä ja lähes sata kranaatinheitintä), ja taistelukenttä jäi voittoisien suomalaisten haltuun
"taistelukenttä jäi voittoisien suomalaisten haltuun"
Onko se suurikin ilo mätänevien ja haisevien hevosenraatojen keskellä haudata raatoja, kun huoltotiet ovat tukossa rikkiammuttu romua? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"taistelukenttä jäi voittoisien suomalaisten haltuun"
Onko se suurikin ilo mätänevien ja haisevien hevosenraatojen keskellä haudata raatoja, kun huoltotiet ovat tukossa rikkiammuttu romua?On, etenkin silloin kun koko lyödyn vihollisjoukon koko sotakalusto jää saaliiksi!
Älä ole katkera:-D - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Taistelumaasto jäi suomalaisille ja silti laskivat tuplana kaatuneitten vihollisten määrän. No ei uutta. Sama se oli kelirikkohyökkäyksessä ja Kiestingissä. Tässä on kyse samasta asiasta kuin jonkin mielenosoituksen yleisömäärissä. Järjestäjät väittävät paikalla olleen 50 000, poliisi arvioi heitä olleen 30 000 ja ne jotka suorittavat kriittisen laskennan saattavat päätyä alle 20 000 ihmisen väkimassaan. Vihollisen tappioita lasketaan samalla asenteella. Ne väitetään aina suuremmiksi kuin ne oikeasti olivatkaan. '
Ei siellä Ilomantsin taisteluissa niiden päätyttyä maannut 3 200 puna-armeijan sotilasta kuolleina. Heitä oli todellisuudessa alle 1 550 sillä osa kaatuneista tapahtui esim. tykistötulen takia puna-armeijan joukkojen kontrolloimalla alueella. Älkää hiivatissa uskoko noita juttuja että ruumiit olisi käyty muka laskemassa. Joka tähän luuloon on hurahtanut on lapsellisen naivi.” Taistelumaasto jäi suomalaisille ja silti laskivat tuplana kaatuneitten vihollisten määrän”
Näin ei tapahtunut vaan venäläisten omissa luvuissa oli VAIN elokuun luvut!
” Ei siellä Ilomantsin taisteluissa niiden päätyttyä maannut 3 200 puna-armeijan sotilasta kuolleina. Heitä oli todellisuudessa alle 1 550”
Venäläisen lähteen (professori Juri Kilin) mukaan: ”Ilomantsin mottitaistelun osallistuneiden yhtymien (289 ja 176.JvD, 3, 69 ja 70 MjvPr) kokonaistappiot 1.–11. elokuuta välisenä aikana olivat esikuntien antamien tietojen mukaan noin 5 000 miestä, joista noin 1 550 kaatunutta ja kadonnutta.”Tappioiden ero selittyy osittain sillä, että suurtaistelua käytiin pari päivää jo heinäkuun puolella ja venäläinen tappiotieto koskee vain elokuuta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Kilinin tutkimien asiakirjojen mukaan alle puolet: 1,550. Kokonaistappiot 5,500"
Kokonaistappiot olivat n. 5 000. Suomalaiset uskoivat että kokonaistappioista lähes puolet olisi ollut kaatuneita. Tosiasiassa Kilinin mukaan kaatuneiden osuus oli vain hieman normaaliosuutta korkeampi n. 26%. Suomalaisilla yleensäkin oli taipumusta liioitella eniten juuri kaatuneitten määrää. Haavoittuneista sotilaistakin yleensä 3/4 oli lieviä tapauksia. Ilomantsin tapauksessa siis lähes 3 000 haavoittunutta on varsin pian palannut riveihin joten peruuttamattomat tappiot ovat jääneet n. 2 000 mieheen. Suomalaisten osalta ainakin 700 miehen sotiminen päättyi kaatumisen tai vakavan haavoittumisen takia.
Entä sotasaalis? Lähinnä 76 K tykkejä joita suomalaisilla alkoi muutenkin jo olla liikaa. Suomihan pyrki siirtymään pois tästä tykkimallista kohti 105 mm:n tykkejä joilla oli 2.5 kertainen ammusteho ja pitempi ampumaetäisyys. Sitten on sitä normikamaa; kivääreitä (joita oli jo ennestään liikaakin), 82 mm Krh, 120 krh (joita Suomi valmisti niin että vei yli puolet Ruotsiin) ja sitten jotain soppatykkejä ja härpäkkeitä.” Entä sotasaalis? Lähinnä 76 K tykkejä joita suomalaisilla alkoi muutenkin jo olla liikaa. Suomihan pyrki siirtymään pois tästä tykkimallista kohti 105 mm:n tykkejä joilla oli 2.5 kertainen ammusteho ja pitempi ampumaetäisyys. Sitten on sitä normikamaa; kivääreitä (joita oli jo ennestään liikaakin), 82 mm Krh, 120 krh (joita Suomi valmisti niin että vei yli puolet Ruotsiin) ja sitten jotain soppatykkejä ja härpäkkeitä.”
Tarkkispoikaa jurppii sotasaaliin määrä niin, etyä savu nousee kuumasta kaalista? On täysin yhdentekevää se, että tarvitsiko Suomi niitä vai ei!
OLENNAISTA ON SE, että Puna-armeija koki niitä tarvitsevansa ja nyt sen tuon mainion (tosin sinulle arvottoman) kalustonsa menetti! Ne piti jostakin hankkia uudelleen! Lällälläää!
Lasket itse mielelläsi Kannaksen taistelun menetyksiä jopa kaasunaamritasolla ja SILLOIN ei Tarkkispoikaa häiritse laisinkaan tarpeellisuusnäkökohdat!
OLET HUONO HÄVIÄJÄ! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"taistelukenttä jäi voittoisien suomalaisten haltuun"
Onko se suurikin ilo mätänevien ja haisevien hevosenraatojen keskellä haudata raatoja, kun huoltotiet ovat tukossa rikkiammuttu romua?On suurempi ilo voittaa kalustoa kuin hävitä sitä!
Tarkkispojan tuska asiasta huvittaa ja ilahduttaa suuresti!
- Anonyymi
" Miksi siis tätä taistelua hehkutetaan? "
Ensiksi pitää tuntea tämän suunnan vihollisen tavoittet. Seuraavaksi pitää tiedostaa onnistuiko vihollinen suoriutumaan annetuista tehtävistään. Kolmanneksi pitää tiedostaa, mikä merkitys oli puolustavien joukkojen toiminalla siihen, miten hyökkäävä osapuoli menestyi sille annetuista tehtävistään.
Tästä on hyvä jatkaa. - Anonyymi
Komentajat tekivät ennen itsemurhan kuin antautuivat vangiksi. Tikari rinnassa näitä löytyi.
- Anonyymi
Kannattaa käydä Ilomantsissa.
Ilomantsiin suunnattu hyökkäys heinäkuun loppupuolella 1944 jäi Neuvostoliiton viimeiseksi yritykseksi tunkeutua Suomen maaperälle. Suuria operaatioita ei enää tehty. Nyky-Suomen rajojen sisällä Ilomantsi on ainoa paikka, jossa voi tutustua jatkosodan suurtaisteluiden taistelupaikkoihin.
Jälkiä sodasta Ilajanjoelta Niemijärvelle johtavan tien varsilla on yhä merkkejä Ilomantsin torjuntataisteluista, kuten juoksuhautoja, kaivantoja ja teltanpohjia. Eniten niitä tapaa Ilajanjoelta, Ilajanjärven pohjoispäästä ja Niemijärveltä molemmin puolin tietä rajalle saakka. Niemijärveltä itään olevat taistelupaikat sijaitsevat rajavyöhykkeellä. Niille mentäessä on ensin otettava yhteys rajavartioasemaan. Niemijärvellä sijaitsi neuvostoliittolaisen JR 55:n tykistöasemia. Sinne on myös haudattu rykmentin komentajat.
Rajamiesten partiomajalta ja rajapuomilta alkaa rajavyöhykkeelle jäänyt venäläisten rakentama tie Vellivaaraan. Siellä on myös asemia. Kivistä ladottu saunakorsu sijaitsee Juomalammin rannassa lähellä nykyistä valtakunnanrajaa.
Noin kilometri Hattuvaaran eteläpuolella on ns. Hovattalan kalliossa metallinen muistolaatta, jossa lukee teksti: ”HÄMEEN RATSURYKMENTTI
TAISTELI HATTUVAARASSA HEINÄKUUSSA 1944. RATSUMIESKILTA.”
Muistolaatalta noin puoli kilometriä olevalta suolta aloittivat HRR:n 1. ja 2. Eskadroona koukkauksensa Hattuvaaran itäpuolelle edenneen neuvostoliittolaisen JR 52:n selustaan myöhään illalla 29.7.1944. Mentäessä Hattuvaarasta Polvikosken tietä on noin 1,8 kilometrin päässä oikealla puolella panssarintorjuntatykki ja kivessä muistolaatta, jossa on teksti: ”HÄMEEN RATSURYKMENTIN 1
ESKADROONA TAISTELI TÄLLÄ PAIKALLA 30.7.1944.” Ratsumieskilta pystytti muistomerkin vuosipäivänä 30.7.1987. Tykin luota alkaa Taistelijan taival -niminen polku, jossa on 13 opastetaulua Hattuvaaran taistelun kulusta.
Kuljettaessa mainittua tietä noin 3,5 kilometriä eteenpäin on oikealla puolella neuvostoliittolainen kevyt kranaatinheitin ja kivessä muistolaatta, jossa lukee: ”HÄMEEN RATSURYKMENTIN 2 ESKADROONA TAISTELI TÄLLÄ ALUEELLA ELOKUUSSA 1944. RATSUMIESKILTA ASEVELJET.”
Paikalla on myös opastaulu. Lahnajärven lounaispuolella on lähellä rajamiesten majaa tervaskannossa puinen ortodoksiristi, jonka päällä on neuvostosotilaan kypärä sodan ajalta. Se on reunan vierestä rikkiammuttu, joko päässä ollessaan tai myöhemmin. Ristin juurella on myös siron maihinnousukengän jäännöksiä ja irrallinen korko. Aiemmin paikalla oli myös ihmisluita. Oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa niiden todettiin kuuluneen pienikokoiselle naiselle. Paikkaa on pidetty naispuolisen neuvostokapteenin hautana. Samoilla tienoilla on
luultavasti useita kymmeniä venäläisen JR 52:n kaatuneita. - Anonyymi
Legendojen sijasta faktat olisi syytä tarkastella. Jatkosodan hyökkäysvaiheen kokonaistappiot olivat suuret: 83,400 kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina. Saksalaisilla pohjoisessa 21,501 jo syyskuun puoliväliin mennessä.Siihen nähden puna-armeija pärjäsi aika hyvin kun sen kokonaistappiot lienevät jääneen noin 200,000. Saksalaisten tappiot pohjoisessa ja suomalaisten tappiot myös olivat jopa suuremmat suhteessa joukkojen kokoon kuin mitä saksalaisten tappiot muualla itärintamalla. Jokin siis mätti tuossa kesän 1941 "riemujuhlassa". Ei se "ryssä" niin vain leikiten päihitetty. Mannerheim oli kauhistunut saadessaan käsiin elokuun tappiotilastot. "Näin ei voi enää jatkua".
*****Stieglitz*****- Anonyymi
Jatkosodan aikana Suomen armeijan kaatuneiden suurin määrä kuukaudessa oli elokuussa 1941. Yleinen arvio on että hyökkääjän tappiot ovat 3 kertaa suuremmat kuin puolustajan. Suurin päiväkohtainen kaatuneiden määrä oli Kannaksen suurhyökkäyksen ensimmäinen päivä 10.6.1944 noin 800 suomalaista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jatkosodan aikana Suomen armeijan kaatuneiden suurin määrä kuukaudessa oli elokuussa 1941. Yleinen arvio on että hyökkääjän tappiot ovat 3 kertaa suuremmat kuin puolustajan. Suurin päiväkohtainen kaatuneiden määrä oli Kannaksen suurhyökkäyksen ensimmäinen päivä 10.6.1944 noin 800 suomalaista.
"Yleinen arvio on että hyökkääjän tappiot ovat 3 kertaa suuremmat kuin puolustajan. "
Voi olla läpimurtovaiheeseen asti mutta sen pitäisi olla hinta joka saadaan jotta myöhemmin vihollisen lyödään hajalle ja sitä aletaan teurastamaan ja ottamaan sotavangiksi. En usko että hyökkäyssotaan olisi lähdetty sillä perusteella että 25 000 menehtyneen hinnalla vallataan Kannas ja Laatokan Karjala sekä Itä-Karjala ja aiheutettaisiin viholliselle vain 8 000 miehen peruuttamattomat tappiot. Ei Saksakaan sillä periaatteella lähtenyt sotiin Ranskaa ja Neuvostoliittoa vastaan. Taistelujen päätyttyä 2 miljoonaa raskalaista marssi sotavankeuteen. Saksalaisia kuoli noin 50 000. - Anonyymi
” Saksalaisten tappiot pohjoisessa ja suomalaisten tappiot myös olivat jopa suuremmat suhteessa joukkojen kokoon kuin mitä saksalaisten tappiot muualla itärintamalla. Jokin siis mätti tuossa kesän 1941 "riemujuhlassa". Ei se "ryssä" niin vain leikiten päihitetty.”
Ei mättänyt vaan Tarkkispoika ikään kuin vertaa toisiinsa juoksijaa ja uimaria keskenään!
Saksa oli itärintamalla kohtalaisesti moottoroitu, maasto oli avointa aroa, saksalaiset ps-divisioonat saarrostivat jatkuvasti monen sadan tuhannen puna-armeijalaisen joukkoja, jotka sitten antautuivat ja yli 3 miljoonaa päätyi vangiksi. Tämä oli sikälikinhelppoa kun Stalin alussa kielsi vetäytymisen!
Suomen rintama oli peitteistä metsää ja moottoroitua kalustoa oli paljon vähemmän. Sotiminen oli tyystin erilaista eikä isoja motteja juuri tullut!
” Mannerheim oli kauhistunut saadessaan käsiin elokuun tappiotilastot. "Näin ei voi enää jatkua".”
No, ei se kauaa enää jatkunutkaan. Poventsa vallattiin vuodenvaihteessa ja siihen jäätiin!
- Anonyymi
Ilomantsin taisteluissa kaatui neuvostosotilaita vain puolet siitä mitä suomalaiset väittivät. Entä Syvärin keliroikkotaisteluissa?
Aunuksen Ryhmän mukaan 114.Divisioonan tappiot ainoastaan kaatuneina arvioitiin "AINOASTAAN KAATUNEINA" 5 600 mieheksi.
Kilinin mukaan 114.D kärsi 5 938 KOKONAISTAPPIOT joista kaatuneita ja kadonneita vangit mukaanlukien 2 270.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4466264
Vihollisen tappioita yleensä liioitellaan. Niin se vain on.- Anonyymi
” Ilomantsin taisteluissa kaatui neuvostosotilaita vain puolet siitä mitä suomalaiset väittivät”
Todellisuudessa ilmeni, että neukkujen tappiot kuolleina oli kahdeksankertaiset!
Tarkkispoika ei huomioinut neukkutappioissa lausetta: ” Tappioiden ero selittyy osittain sillä, että suurtaistelua käytiin pari päivää jo heinäkuun puolella ja venäläinen tappiotieto koskee vain elokuuta.”
- Anonyymi
Jatkosodan loppurynnistys Asemasotavaihe katkesi Neuvostoliiton Puna-armeijan massiiviseen hyökkäykseen Karjalan kannaksella 9.6.1944. Tavoitteena oli Suomen armeijan tuhoaminen ja ehdoton antautuminen. Hyökkäys laajeni kaikille rintamaosille ja päättyi lopulta suomalaisten torjuntavoittoon Ilomantsissa 9.8.1944.
- Anonyymi
Vihollisen "tavoitteita" yleensä liioitellaan. Niin se vain on.
- Anonyymi
"Tavoitteena oli Suomen armeijan tuhoaminen ja ehdoton antautuminen."
Siis joka ainoalla armeijalla on jokin aika fiktiivinen tavoite kuten "vihollisen lamauttaminen" ja siitä voi itsekukin tehdä johtopäätökset mitä se suomeksi sanottuna tarkoittaa. Kannaksella ja Laatokan Karjalassa puna-armeija keskitti yhteensä n. 450 000 miestä joita tuki massiivinen joskin aika kevytkaliberinen tykistö sekä keskimäärin noin 1 000 lentokonetta. Joukkojen määrä oli huomattavasti pienempi kuin Talvisodan loppurynnistyksen noin 900 000 miestä. Jo tästä ja siitä että suomalaisia oli vastassa paljon enemmän kuin Talvisodassa ja että puskeminen alkoi kauempaa kuin helmikuussa 1940 viittaa oikeastaan vain siihen että suomalaiset olisi survottava kauas länteen.
Edelleen ei haluta ajatella sitä miksei Stalin antanut seuraavaan iskuvaiheeseen VKT-linja, U-linja lisää joukkoja, uusia tuoreita armeijakuntia? Eikö tämä viittaa siihen että Suomen suunnalle oli varattu aika rajalliset resurssit? "Maan valloittamistavoite" vaikuttaa hieman liioitellulta.
///Penna Tervo - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Tavoitteena oli Suomen armeijan tuhoaminen ja ehdoton antautuminen."
Siis joka ainoalla armeijalla on jokin aika fiktiivinen tavoite kuten "vihollisen lamauttaminen" ja siitä voi itsekukin tehdä johtopäätökset mitä se suomeksi sanottuna tarkoittaa. Kannaksella ja Laatokan Karjalassa puna-armeija keskitti yhteensä n. 450 000 miestä joita tuki massiivinen joskin aika kevytkaliberinen tykistö sekä keskimäärin noin 1 000 lentokonetta. Joukkojen määrä oli huomattavasti pienempi kuin Talvisodan loppurynnistyksen noin 900 000 miestä. Jo tästä ja siitä että suomalaisia oli vastassa paljon enemmän kuin Talvisodassa ja että puskeminen alkoi kauempaa kuin helmikuussa 1940 viittaa oikeastaan vain siihen että suomalaiset olisi survottava kauas länteen.
Edelleen ei haluta ajatella sitä miksei Stalin antanut seuraavaan iskuvaiheeseen VKT-linja, U-linja lisää joukkoja, uusia tuoreita armeijakuntia? Eikö tämä viittaa siihen että Suomen suunnalle oli varattu aika rajalliset resurssit? "Maan valloittamistavoite" vaikuttaa hieman liioitellulta.
///Penna Tervo" Maan valloittamistavoite" vaikuttaa hieman liioitellulta. "
Eihän Stalin missään tapauksessa suunnitellutkaan "sotimalla sisäsuomessa" vallata hehtaari hehtarilla Suomea. Tuhoamalla kannaksen joukot tavoite olisi ollut selvää pässinlihaa. Suomi olisi antautunut varmasti.
Pitää muistaa, kuinka suomalaiset lähestyivät Stalinia Viipurin jälkeen kysyen rauhanehtoja. Jopa Tanner ja Ryti olivat horjumassa ja suostumassa julistamaan kapituloivansa joukot puna-armeijalle. Tämä on riidattomasti selvää faktaa asiakirjojen kertomaa totuutta.
Stalin oli valmistautunut ottamaan vastaan rauhanvaltuuskunnan, jos suomalaiset pääministerin ja ulkoministerin edeltäpäin ILMOITTAVAT, Suomen kapitukoituvan. Se siitä Stalinin valloitussodasta! Stalinin oli tarkoitus alistaa Suomi sellaiseen asentoon että maamme johto olisi itse antautunut. Näinhän tapahtui Virossa, joka antoi maansa Stalinin haltuun sopimuksilla Stalinin kanssa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
" Maan valloittamistavoite" vaikuttaa hieman liioitellulta. "
Eihän Stalin missään tapauksessa suunnitellutkaan "sotimalla sisäsuomessa" vallata hehtaari hehtarilla Suomea. Tuhoamalla kannaksen joukot tavoite olisi ollut selvää pässinlihaa. Suomi olisi antautunut varmasti.
Pitää muistaa, kuinka suomalaiset lähestyivät Stalinia Viipurin jälkeen kysyen rauhanehtoja. Jopa Tanner ja Ryti olivat horjumassa ja suostumassa julistamaan kapituloivansa joukot puna-armeijalle. Tämä on riidattomasti selvää faktaa asiakirjojen kertomaa totuutta.
Stalin oli valmistautunut ottamaan vastaan rauhanvaltuuskunnan, jos suomalaiset pääministerin ja ulkoministerin edeltäpäin ILMOITTAVAT, Suomen kapitukoituvan. Se siitä Stalinin valloitussodasta! Stalinin oli tarkoitus alistaa Suomi sellaiseen asentoon että maamme johto olisi itse antautunut. Näinhän tapahtui Virossa, joka antoi maansa Stalinin haltuun sopimuksilla Stalinin kanssa.Tähän päätelmään ei kenelläkään ole esittää vastalausettaan?
Näinän ne tapahtumat olisivat edenneet, jos puna-armeijan ensisijainen tavoite olisi toteutunut ja tuho olisi kohdannut Karjalan Kannaksen joukkojamme. Hallituksemme olisi joutunut esittämään nöyrimmän pyynnön Stalinille antautua ehdottomasti puna-armeijan joukoille.. Joustava puolustus sekä periksiantamattomuus ratkaisi torjuntavoiton. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Tavoitteena oli Suomen armeijan tuhoaminen ja ehdoton antautuminen."
Siis joka ainoalla armeijalla on jokin aika fiktiivinen tavoite kuten "vihollisen lamauttaminen" ja siitä voi itsekukin tehdä johtopäätökset mitä se suomeksi sanottuna tarkoittaa. Kannaksella ja Laatokan Karjalassa puna-armeija keskitti yhteensä n. 450 000 miestä joita tuki massiivinen joskin aika kevytkaliberinen tykistö sekä keskimäärin noin 1 000 lentokonetta. Joukkojen määrä oli huomattavasti pienempi kuin Talvisodan loppurynnistyksen noin 900 000 miestä. Jo tästä ja siitä että suomalaisia oli vastassa paljon enemmän kuin Talvisodassa ja että puskeminen alkoi kauempaa kuin helmikuussa 1940 viittaa oikeastaan vain siihen että suomalaiset olisi survottava kauas länteen.
Edelleen ei haluta ajatella sitä miksei Stalin antanut seuraavaan iskuvaiheeseen VKT-linja, U-linja lisää joukkoja, uusia tuoreita armeijakuntia? Eikö tämä viittaa siihen että Suomen suunnalle oli varattu aika rajalliset resurssit? "Maan valloittamistavoite" vaikuttaa hieman liioitellulta.
///Penna Tervo” Edelleen ei haluta ajatella sitä miksei Stalin antanut seuraavaan iskuvaiheeseen VKT-linja, U-linja lisää joukkoja, uusia tuoreita armeijakuntia? Eikö tämä viittaa siihen että Suomen suunnalle oli varattu aika rajalliset resurssit? "Maan valloittamistavoite" vaikuttaa hieman liioitellulta. ”
Tavoite neukulla oli alkuun Kymijoki, mutta sinne ei päästy!
Jos Kannaksella olisi tuhottu suomalaisjoukkoja ja Kymijoki saavutettu niin kukapa takaa etteikö silloin olisi muutama lisädivisioona löytynytSuomen suuntaan! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
” Edelleen ei haluta ajatella sitä miksei Stalin antanut seuraavaan iskuvaiheeseen VKT-linja, U-linja lisää joukkoja, uusia tuoreita armeijakuntia? Eikö tämä viittaa siihen että Suomen suunnalle oli varattu aika rajalliset resurssit? "Maan valloittamistavoite" vaikuttaa hieman liioitellulta. ”
Tavoite neukulla oli alkuun Kymijoki, mutta sinne ei päästy!
Jos Kannaksella olisi tuhottu suomalaisjoukkoja ja Kymijoki saavutettu niin kukapa takaa etteikö silloin olisi muutama lisädivisioona löytynytSuomen suuntaan!Kun Stalin oli Viipurissa ja suomalaiset olivat ulkoministeriössä äänestämässä antautumisesta, kun kysyivät rauhanehtoja. Neuvottelemaan olisi päässyt ulkoministerin ja presidentin ennakko-ilmoituksella, jolla Suomi sitoutuisi kapituloitumaan. Linkomies pääministerinä asettui poikkiteloin ulkoasianvaliokunnassa estämään lauselman läpimenon.
Entä Kymijoelle päässyt puna-armeija? Kuinkahan vahvat asetelmat antautumista vastustaneilla (Linkomies ym.) olisi ollut antautumista ehdottaneita vastaan?
Luulenpa että siinä tilanteessa, Govorov olisi ottanut suomalaisilta ehdottoman antautumisen Kymijoella vastaan ja valmistautunut Helsinkiin voitonparaatia pitämään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tähän päätelmään ei kenelläkään ole esittää vastalausettaan?
Näinän ne tapahtumat olisivat edenneet, jos puna-armeijan ensisijainen tavoite olisi toteutunut ja tuho olisi kohdannut Karjalan Kannaksen joukkojamme. Hallituksemme olisi joutunut esittämään nöyrimmän pyynnön Stalinille antautua ehdottomasti puna-armeijan joukoille.. Joustava puolustus sekä periksiantamattomuus ratkaisi torjuntavoiton.Niin ja Ilomantsiakaan ei olisi enää tarvittu. Koska näiden joukkojen oli tarkoitus lyödä painetta Kannaksen joukkojemme selustaan ja lisätä painetta ehdottomalle antautumiselle.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
" Maan valloittamistavoite" vaikuttaa hieman liioitellulta. "
Eihän Stalin missään tapauksessa suunnitellutkaan "sotimalla sisäsuomessa" vallata hehtaari hehtarilla Suomea. Tuhoamalla kannaksen joukot tavoite olisi ollut selvää pässinlihaa. Suomi olisi antautunut varmasti.
Pitää muistaa, kuinka suomalaiset lähestyivät Stalinia Viipurin jälkeen kysyen rauhanehtoja. Jopa Tanner ja Ryti olivat horjumassa ja suostumassa julistamaan kapituloivansa joukot puna-armeijalle. Tämä on riidattomasti selvää faktaa asiakirjojen kertomaa totuutta.
Stalin oli valmistautunut ottamaan vastaan rauhanvaltuuskunnan, jos suomalaiset pääministerin ja ulkoministerin edeltäpäin ILMOITTAVAT, Suomen kapitukoituvan. Se siitä Stalinin valloitussodasta! Stalinin oli tarkoitus alistaa Suomi sellaiseen asentoon että maamme johto olisi itse antautunut. Näinhän tapahtui Virossa, joka antoi maansa Stalinin haltuun sopimuksilla Stalinin kanssa.”Eihän Stalin missään tapauksessa suunnitellutkaan "sotimalla sisäsuomessa" vallata hehtaari hehtarilla Suomea. Tuhoamalla kannaksen joukot tavoite olisi ollut selvää pässinlihaa. Suomi olisi antautunut varmasti.”
Miksei olisi? Jos läpimurto olisi tullut Tali-Ihantalassa niin kenties olisi löytynyt niitä lisäjooukkoja!
”Pitää muistaa, kuinka suomalaiset lähestyivät Stalinia Viipurin jälkeen kysyen rauhanehtoja. Jopa Tanner ja Ryti olivat horjumassa ja suostumassa julistamaan kapituloivansa joukot puna-armeijalle. Tämä on riidattomasti selvää faktaa asiakirjojen kertomaa totuutta.”
Tuo ei ole minkäänlaista faktaa eikä suostumsta missään vaiheessa edes harkittu!
”Stalin oli valmistautunut ottamaan vastaan rauhanvaltuuskunnan, jos suomalaiset pääministerin ja ulkoministerin edeltäpäin ILMOITTAVAT, Suomen kapitukoituvan. Se siitä Stalinin valloitussodasta! ”
Ei valloitus ollut poissuljettu. Läpimurron jälkeen olisi myös puolustus murtunut!
”Stalinin oli tarkoitus alistaa Suomi sellaiseen asentoon että maamme johto olisi itse antautunut. Näinhän tapahtui Virossa, joka antoi maansa Stalinin haltuun sopimuksilla Stalinin kanssa.”
Mutta epäonnistui tavoitteessaan ja taas Suomi pelastui! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tähän päätelmään ei kenelläkään ole esittää vastalausettaan?
Näinän ne tapahtumat olisivat edenneet, jos puna-armeijan ensisijainen tavoite olisi toteutunut ja tuho olisi kohdannut Karjalan Kannaksen joukkojamme. Hallituksemme olisi joutunut esittämään nöyrimmän pyynnön Stalinille antautua ehdottomasti puna-armeijan joukoille.. Joustava puolustus sekä periksiantamattomuus ratkaisi torjuntavoiton.” Tähän päätelmään ei kenelläkään ole esittää vastalausettaan? ”
Tottakai on! Stalin oli opportunisti ja sotaa käydään taistelu kerrallaan!
”Näinän ne tapahtumat olisivat edenneet, jos puna-armeijan ensisijainen tavoite olisi toteutunut ja tuho olisi kohdannut Karjalan Kannaksen
Tämäoli yksi tavoite ja siinä Puna-armeija epäonnistui!
”Hallituksemme olisi joutunut esittämään nöyrimmän pyynnön Stalinille antautua ehdottomasti puna-armeijan joukoille.. ”
Pakkoa ja nöyryyttä ei ole koskaan, mutta sota olisi hävitty!
”Joustava puolustus sekä periksiantamattomuus ratkaisi torjuntavoiton.”
Nimenomaan näin! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
”Eihän Stalin missään tapauksessa suunnitellutkaan "sotimalla sisäsuomessa" vallata hehtaari hehtarilla Suomea. Tuhoamalla kannaksen joukot tavoite olisi ollut selvää pässinlihaa. Suomi olisi antautunut varmasti.”
Miksei olisi? Jos läpimurto olisi tullut Tali-Ihantalassa niin kenties olisi löytynyt niitä lisäjooukkoja!
”Pitää muistaa, kuinka suomalaiset lähestyivät Stalinia Viipurin jälkeen kysyen rauhanehtoja. Jopa Tanner ja Ryti olivat horjumassa ja suostumassa julistamaan kapituloivansa joukot puna-armeijalle. Tämä on riidattomasti selvää faktaa asiakirjojen kertomaa totuutta.”
Tuo ei ole minkäänlaista faktaa eikä suostumsta missään vaiheessa edes harkittu!
”Stalin oli valmistautunut ottamaan vastaan rauhanvaltuuskunnan, jos suomalaiset pääministerin ja ulkoministerin edeltäpäin ILMOITTAVAT, Suomen kapitukoituvan. Se siitä Stalinin valloitussodasta! ”
Ei valloitus ollut poissuljettu. Läpimurron jälkeen olisi myös puolustus murtunut!
”Stalinin oli tarkoitus alistaa Suomi sellaiseen asentoon että maamme johto olisi itse antautunut. Näinhän tapahtui Virossa, joka antoi maansa Stalinin haltuun sopimuksilla Stalinin kanssa.”
Mutta epäonnistui tavoitteessaan ja taas Suomi pelastui!"Tuo ei ole minkäänlaista faktaa eikä suostumsta missään vaiheessa edes harkittu!"
Ryti horjui pahemmin kuin Linkomies. Toisaalta oli armeijassakin henkisesti sekasortoisessa tilassa olleita korkeita upseereita kuten Erik Heinrichs joka Viipurin menettämisen jälkeen panikoi kuin syömishäiriöinen teinityttö ja kuvitteli panssarien ajavan muutamassa päivässä Mikkeliin. Miten Puolustusvoimat saattoikin sietää noin hermoherkkää tyyppiä. Heinrichs olis pitänyt siirtää väestönsuojelutehtäviin tai pelaamaan sulkapalloa Juuso Waldenin kanssa Valkeakoskelle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
”Eihän Stalin missään tapauksessa suunnitellutkaan "sotimalla sisäsuomessa" vallata hehtaari hehtarilla Suomea. Tuhoamalla kannaksen joukot tavoite olisi ollut selvää pässinlihaa. Suomi olisi antautunut varmasti.”
Miksei olisi? Jos läpimurto olisi tullut Tali-Ihantalassa niin kenties olisi löytynyt niitä lisäjooukkoja!
”Pitää muistaa, kuinka suomalaiset lähestyivät Stalinia Viipurin jälkeen kysyen rauhanehtoja. Jopa Tanner ja Ryti olivat horjumassa ja suostumassa julistamaan kapituloivansa joukot puna-armeijalle. Tämä on riidattomasti selvää faktaa asiakirjojen kertomaa totuutta.”
Tuo ei ole minkäänlaista faktaa eikä suostumsta missään vaiheessa edes harkittu!
”Stalin oli valmistautunut ottamaan vastaan rauhanvaltuuskunnan, jos suomalaiset pääministerin ja ulkoministerin edeltäpäin ILMOITTAVAT, Suomen kapitukoituvan. Se siitä Stalinin valloitussodasta! ”
Ei valloitus ollut poissuljettu. Läpimurron jälkeen olisi myös puolustus murtunut!
”Stalinin oli tarkoitus alistaa Suomi sellaiseen asentoon että maamme johto olisi itse antautunut. Näinhän tapahtui Virossa, joka antoi maansa Stalinin haltuun sopimuksilla Stalinin kanssa.”
Mutta epäonnistui tavoitteessaan ja taas Suomi pelastui!"Tuo ei ole minkäänlaista faktaa eikä suostumsta missään vaiheessa edes harkittu!"
Et tunne vaan asioita! Tutustu Linkomiehen Vaikea Aika teokseen edes niin pääset alkuun opinnoissasi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Tuo ei ole minkäänlaista faktaa eikä suostumsta missään vaiheessa edes harkittu!"
Et tunne vaan asioita! Tutustu Linkomiehen Vaikea Aika teokseen edes niin pääset alkuun opinnoissasi.Tanner kannatti kapituloitumista. Myöhemmin tuli järkiinsä. Siinä mielessä teki miehekkäästi ja oikein.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Tuo ei ole minkäänlaista faktaa eikä suostumsta missään vaiheessa edes harkittu!"
Ryti horjui pahemmin kuin Linkomies. Toisaalta oli armeijassakin henkisesti sekasortoisessa tilassa olleita korkeita upseereita kuten Erik Heinrichs joka Viipurin menettämisen jälkeen panikoi kuin syömishäiriöinen teinityttö ja kuvitteli panssarien ajavan muutamassa päivässä Mikkeliin. Miten Puolustusvoimat saattoikin sietää noin hermoherkkää tyyppiä. Heinrichs olis pitänyt siirtää väestönsuojelutehtäviin tai pelaamaan sulkapalloa Juuso Waldenin kanssa Valkeakoskelle.” Ryti horjui pahemmin kuin Linkomies”
’Horjui’ miten?
” Toisaalta oli armeijassakin henkisesti sekasortoisessa tilassa olleita korkeita upseereita kuten Erik Heinrichs joka Viipurin menettämisen jälkeen panikoi”
Panikoi miten? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Tuo ei ole minkäänlaista faktaa eikä suostumsta missään vaiheessa edes harkittu!"
Et tunne vaan asioita! Tutustu Linkomiehen Vaikea Aika teokseen edes niin pääset alkuun opinnoissasi.” Tutustu Linkomiehen Vaikea Aika teokseen edes niin pääset alkuun opinnoissasi.”
Ei ole hyllyssä, mutta sinähän voit referoidapalstalle ne pari lausetta, joihin väitteesi perustat!? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vihollisen "tavoitteita" yleensä liioitellaan. Niin se vain on.
No, ei se vaan ole! Neukkuhistoriikki toteaa, että ensitavoite oli Kymijoki ja sinne ei päästy!
- Anonyymi
Niin, hyökkääminen tuottaa luonnostaan suuria tappioita. Paras tapposuhdehan saavutetaan torjuvassa puolustuksessa kuten Nietjärvellä tai Ihantalassa. Suuria voittoja ei saavuteta pienin menetyksin. Rommel tuotti vastustajalleen suuret tappiot, mutta myös hänen omat joukkonsa menettivät paljon verta.
Omissa sodissamme sama juttu. Pohjoismaiden kaikkien aikojen suurin saarrostustaistelu 1941 Kannaksella oli erittäin verinen myös suomalaisille, samoin oli Tolvajärven voitto ja verta maksoivat myös Suomussalmen ja Kuhmon menestykselliset taistelut. Raatteen tien taistelu on hieman poikkeava, sillä siinä vastustajan ongelmat romahduttivat sen vastarinnan nopeasti, siitä huolimatta taistelun alkuvaiheessa suomalaiten tappiot olivat ihan tuntuvia.
Voiton merkitys on vihollisen kokemassa kaluston menettämisessä ja moraalisen kunnon romahtamisessa. Samalla tavoin kuin meikäläisen 10.D:n taisteluarvo laski koko sodan loppuajaksi, tapahtui myös vihollisen joukoille Ilomantsissa ja Talvisodan Sallassa, Suomussalmella, Raatteentiellä, Lieksassa, Ilomantsissa ja Tolvajärvellä.
Eloon jäänyt pelokas vihollinen on parempi kuin kuollut, jonka tilalle tulee uusi kokemattomuudessaan rohkea. - Anonyymi
”Pitää muistaa, kuinka suomalaiset lähestyivät Stalinia Viipurin jälkeen kysyen rauhanehtoja. Jopa Tanner ja Ryti olivat horjumassa ja suostumassa julistamaan kapituloivansa joukot puna-armeijalle. Tämä on riidattomasti selvää faktaa asiakirjojen kertomaa totuutta.”
Tämä on todellakin raakaa faktaa. Se joka muuta väittää, ei tunne historiaa. Tuolla ylempänä joku väitti toista. Ulkoasianvaliokunta äänesti Stalinin ennakko vastauksesta juhannuksen tietämillä 1944. Pääministeri Linkomies esti antautumisjulistuksen ennakkoon.
Stalin pisti ulkoministeriön koville, vaatimalla ennakkoehdoksi, että Suomi julistaa ennakkoon kapituloituvansa eli antautumaan ehdoitta, ennen kuin edes ottaa rauhan valtuuskunnan vastaan Moskovaan.- Anonyymi
” Tämä on todellakin raakaa faktaa. Se joka muuta väittää, ei tunne historiaa. Tuolla ylempänä joku väitti toista. Ulkoasianvaliokunta äänesti Stalinin ennakko vastauksesta juhannuksen tietämillä 1944. Pääministeri Linkomies esti antautumisjulistuksen ennakkoon.”
Ei äänestys ole = hyväksyminen! Parempi näyttö väitteestä pitää olla! - Anonyymi
” Stalin pisti ulkoministeriön koville, vaatimalla ennakkoehdoksi, että Suomi julistaa ennakkoon kapituloituvansa eli antautumaan ehdoitta, ennen kuin edes ottaa rauhan valtuuskunnan vastaan Moskovaan.”
Ja joku oli muka siihen suostumassa? ? Tuskinpa! Tuollaistaon helppoa väittää ilman näyttöjä! - Anonyymi
” Tämä on todellakin raakaa faktaa. Se joka muuta väittää, ei tunne historiaa. ”
Tunnetko muka itse? Teet väittämiä ilman todisteita!
”Tuolla ylempänä joku väitti toista. Ulkoasianvaliokunta äänesti Stalinin ennakko vastauksesta juhannuksen tietämillä 1944. Pääministeri Linkomies esti antautumisjulistuksen ennakkoon.”
Niinkö? Ketkä oli sen kannalla?
”Stalin pisti ulkoministeriön koville, vaatimalla ennakkoehdoksi, että Suomi julistaa ennakkoon kapituloituvansa eli antautumaan ehdoitta, ennen kuin edes ottaa rauhan valtuuskunnan vastaan Moskovaan.”
JaSuomi vaatimuksen torjui! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
” Tämä on todellakin raakaa faktaa. Se joka muuta väittää, ei tunne historiaa. ”
Tunnetko muka itse? Teet väittämiä ilman todisteita!
”Tuolla ylempänä joku väitti toista. Ulkoasianvaliokunta äänesti Stalinin ennakko vastauksesta juhannuksen tietämillä 1944. Pääministeri Linkomies esti antautumisjulistuksen ennakkoon.”
Niinkö? Ketkä oli sen kannalla?
”Stalin pisti ulkoministeriön koville, vaatimalla ennakkoehdoksi, että Suomi julistaa ennakkoon kapituloituvansa eli antautumaan ehdoitta, ennen kuin edes ottaa rauhan valtuuskunnan vastaan Moskovaan.”
JaSuomi vaatimuksen torjui!Kysymyksesi todistaa sinun tietämättömyytesi!
Linkomies Vaikea Aika sivut 345-6 ....jne. Kannattaa tutustua.
"Juhannusviikon keskivaiheilla odotimme neuvostohallituksen vastausta ehdotukseemme rauhankeskusteluiden aloitamiseksi. Torstaina vastaus tuli ja se sisälsi kohtalokkaan kapitulaatio- eli antautuminen- sanan. " Koska Suomen hallitus oli niin monta kertaa pettänyt, ei neuvostohallitus ole halukas keskusteluihin ennen kuin saa vastaanottaa presidentin ja ulkoministerin allekirjoittaman ilmoituksen, jossa on sanottava, että Suomi on valmis kapituloitumaan. "
Eduskunnan ulkoasianvaliokunta kokoontui pääministerin virka-asunnossa. Reinikka Ramsay olivat Linkomiehen esityksen puolella, Walden oli epäröivä. Linkomiehen kanta oli, ettei Suomi voi reagoida lainkaan kapitulaatio esitykseen. Minkäänlainen vastaus ei tullut kysymykseen, koska antautumisesta ei haluttu neuvotella. Eli vastaus, oli se minkälainen tahansa, olisi tulkittu neuvottelujen aloittamisesta Suomen antautumisesta.
Tanner oli valmis hyväksymään antautumisen. Ihmetteli vielä miksi yksi ainoa sana kapitulaatio niin suuresti pelotti. Ryti oli välttävällä kannalla, mutta oli valmis jatkamaan rauhantunnusteluita ja vastauksen antamistakin ennakkoilmoituksen sisältävään kapitulaatio vaatimukseen.
Ryti ja Tanner olisivat avanneet neuvottelut tai rauhankeskustelut kapitulaation pohjalta. Seuraavana päivänä Ryti esitti valmiiksi muotoillun vastauksen, joka sisälsi suunnilleen sen, että Suomi oli valmis suostumaan sellaisiin ehtoihin, jotka takasivat suvereenisuuden ja itsemääräämisoikeuden.
Linkomies ei ottanut edes harkittavaksi Rytin ehdotusta. Sellaisen vastauksen lähettäminen olisi merkinnyt sitä, että Suomi olisi ollut valmis keskustelemaan kapitulaatiosta - antautumisesta ehdoitta!
Jyrkästä vastustavasta kannastani johtuen, Ryti ei saanut mielipiteelleen muuta kuin Tannerin kannatuksen. Ulkoasiainvaliokunta päätti olla vastaamatta neuvostohallituksen kehotukseen lainkaan!
Linkomiehen mukaan: "Voidaan liioittelematta sanoa että tämä päätös pelasti Suomen. Jos olisin antanut Rytin todistelun vaikuttaa itseeni, olisi ulkoasianvaliokunnan päätös varmasti muuttunut toiseksi." Yleensä presidentin ja pääministerin yhteinen kanta voittaa. Kun lisäksi Walden oli horjuva kahden vaiheella vastuu oli pääministerillä.
Vastuu keveni kuitenkin tästä raskaasta päätöksestä myöhemmin. Kun syyskuun 1944 välirauhanehot eivät enää sisältäneet vaatimusta kapituloitua. Voidaan aprikoida miksi näin kävi. Kun Suomi suuren vaaran hetkellä juhannuksen tietämillä ei hyväksynyt ehdotonta antautumista, saatettiin Stalin pöydän äärellä miettiä, etteivät suomalaiset nyt ainakaan, rintaman vakiinnuttu - ryhdy neuvostohallituksen kanssa keskustelemaan ehdottomasta antautumisesta.
Toisaalta myös kieltäytyminen keskustelemasta antautumisesta, teki mahdolliseksi länsivaltain otaksuttavan vaikutuksen Suomelle asetettujen ehtojen sisältöön. Stalinin tarkoitus oli lakaista syrjään länsivallat, jos Suomi olisi edes aloittanut neuvottelut ehdottomasta antautumisesta.
Ilmoitus Stalinille antautumisesta, olisi sysännyt sivulliset syrjään. Kukaan sivullinen ei enää olisi pystynyt estämään antautumisen tapahtumista. Päin vastoin neuvostohallituksella olisi ollut velvollisuus ottaa Suomi hoitoonsa.
- Anonyymi
Ajalla 26-31.7.44 Ratsuväkiprikaati menetti 37, 21.Pr 31 ja JP 6 11 miestä kaatuneina ja kadonneina.
Tämä antaa kuvan siitä että taisteluja käytiin 5 päivää ennen elokuuta. Tappioista noin 1/5 on tapahtunut jo heinäkuun puolella. - Anonyymi
Näyttää olevan äärimmäisen harvinaista että sotiva osapuoli arvio vihollisen tappiot oikein tai varsinkin alakanttiin. Näin miestappioissa, panssareissa kuin lentokoneissakin. Arviot usein hyvinkin ylioptimistisia.
///Penna Tervo - Anonyymi
Talvisodan ja jatkosodan Ilomantsia yhdistää se, että venäläisiltä katkesi huolto eli ainut tie Helsinkiin kävi Talista tai Viipurinlahdelta. Venäläiset tekivät taktisen massamittaluokan virheen hajottamalla armeijansa armeijakunniksi eri suunnille.
- Anonyymi
Mikähän johti siihen että sodan jälkeen Ilomantsin taistelujen neuvostotappioista saatiin selvästi suuremmat lukemat kuin mitä Ryhmä Raappana sai selville heti taistelujen päätyttyä? Kuka näitä vihollistappioita tietoisesti hilasi ylöspäin suomalaisessa sotakirjallisuudessa?
" Taisteluiden aikana saadut tiedot vihollisen tappiosta ja vastassa olevien joukkojen vahvuuksista olivat varsin totuuden mukaisia. Ilomantsiin hyökänneiden divisioonien vahvuudet heinäkuun lopulla olivat 176. Divisioonan osalta noin 5700 miestä ja 289. Divisioonan noin 5300 miestä. Ilomantsin taisteluiden aikana ne kärsivät suuria tappioita, joista Ryhmä Raappana oli melko hyvin selvillä. 176. D. menetti noin 660 miestä kaatuneina, 1170 haavoittuneina ja 150 kadonneina. Yhteensä noin 1980 miestä. 176. D:n vahvuus Ilomantsin taisteluiden jälkeen oli vain noin 3630 miestä. 289. D:n tappiot eivät olleet aivan yhtä suuret. Se menetti noin 300 miestä kaatuneina, 700 haavoittuneina ja 120 kadonneina. Yhteensä noin 1120 miestä. Sen vahvuus taisteluiden jälkeen oli vähän yli 4200 miestä. Molemmat divisioonat menettivät tämän lisäksi suuren osan raskaasta kalustostaan suomalaisille tai tuhottuna taistelukentälle. Apuun tulleet merijalkaväkiprikaatit
kärsivät myös suuret tappiot hyökätessään mottien avuksi. 3. MeriJvPr menetti noin 160 miestä kaatuneina ja 750 haavoittuneina, yhteensä noin 910 miestä. 69. MeriJvPr:n tappiot olivat noin 90 miestä kaatuneena ja 250 haavoittuneena, yhteensä noin 340 miestä. 70. MeriJvPr:n tappiot olivat noin 60 miestä kaatuneena ja 170 haavoittuneena, yhteensä noin 230 miestä.
Yhteensä Ryhmä Raappana tuotti viholliselle tappioita Ilomantsin taisteluissa noin 4600 miestä, joista kaatuneita noin 1550 miestä."
Ketkä siis olivat ne tyypit jotka venyttivät kaatuneiden määrän 3200 mieheen? Arvi Korhonen vai kuka?- Anonyymi
Edellä mainittu kirjoitus löytyy:
MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU
RYHMÄ RAAPPANAN TIEDUSTELUN KUVA ILOMANTSIN TAISTELUIHIN 1944
OSALLISTUNEISTA NEUVOSTOJOUKOISTA. ERI TIEDUSTELULAJIEN TEHOKKUUS JA LUOTETTAVUUS
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/104272/SM223.pdf?sequence=2
- Anonyymi
..sotasaaliit olivat valtavan suuria, ammuksia, aseita, panssarivaunuja ja jopa tuhansia hevosia. Suomen armeija käytti sotasalis panssareita 60-luvulle asti ja aseita ja ammuksiakin käytettiin useitavuosia rauhanaikana. Ilomantsin motistakin tavaraa tuli paljon enemän kuin avustuksina muista maista. Neuvostoliitto oli yksi suurimmista Suomen armeijan avustajista ammusten ja materiaalien suhteen...
- Anonyymi
Iso osa motteihin jääneistä puna-armeijalaisista tunnetusti pakeni ilman kalustoa metsiä pitkin. Siksi tappiot jäivät lopulta pieniksi
- Anonyymi
Niinpä! Vain kakdekdan puna-armeijalaista kaatunutta yhtä suomalaista kohden!
Ja Tarkkispoika jo kerkisi tuomitsemaan kaiken puna-armeijalta jääneet kaluston ja tavaran ”arvottomaksi romuksi”!
- Anonyymi
Suomalaiset arvioivat taas kerran vihollisen kaatuneiden määrän kaksi kertaa suuremmaksi kuin se oikeasti olikaan. Kokonaistappioiden osalta ero ei ollut niin suuri.
- Anonyymi
” Kokonaistappioiden osalta ero ei ollut niin suuri.”
Mitä pitää suurena? Suomalaisia kaatuneita 400 ja venäläisiä 3.200.
- Anonyymi
Sotasaalis lienee ollut parasta antia.
- Anonyymi
Oli se kuitenkin niin loistava, että venäläiset joivat purosta suoraan. Puroon oli punatautinen paskonut. Käytännössä elokuussa 1944 oltiin siinä tilassa, että uusi punatautien paskomiskilpailu saattoi alkaa koska tahansa. Huolto ei puna-armeijalla toiminut. Mene juomaan kusisten lenkkipolkujen puroista ja katso itse miten toimii.
- Anonyymi
Suomalaisten menettäminen tykkien määrä kesällä 1944 oli valtava, yli 300. Kranaatinheittimiä menetettiin sama määrä. Käsiaseita kymmeniätuhansia. Niistä IS ei juuri kirjoittele.
- Anonyymi
Suomen kalustotappiot kesällä 1944...
675 erilaista tykkiä
- 91 000 kivääriä
- 7 700 konepistoolia
- n. 4000 konekivääriä ja pikakivääriä
- 210 erilaista kranaatinheitintä
- 9 000 000 patruunaa
- 100 000 tykistönlaukausta/ammusta
- 28 000 miinaa
Ja muuta materiaalia samalta ajalta:
- vaatteita noin neljälle divisioonalle
- tuhansia puhelimia
- 18 000 kilometriä kenttäkaapelia
- 10 000 polkupyörää
- 30 000 paria suksia
- 30 000 kg piikkilankaa
- 75 000 tukkia ja sahalaitokset ehjinä
- 70 000 litraa polttoaineita
- 3000 litraa voiteluaineita
- 11 000 kg karbiidia
- 10 divisioonan päiväannosta muonaa
Niin jatkosodan Ilomantsi kuin Talvisodan Raatteentie kalpenevat noiden lukemien rinnalla. - Anonyymi
Ei, koska niitä ei menetetty tarpeeksi sen eteen, että olisi jäänyt tärkeät torjuntavoitot saavuttamatta!
TODELLISUUDESSA 1944 Viipurin menetyksen jälkeen otti 10 - 0 nekkuunsa viidessä perättäisessä hyökkäyksessä!
- Tienhaara
- Viipurinlahti
- Tali-Ihantala
- Vuosalmi
- Ilomantsi (täystyrmäys)
Se riitti Stalinille ja hän tyytyi rauhansopimukseen 4.9.1944!
- Anonyymi
Niitä rätei ja lumppujako Stalin kaipasi! Tuskinpa vaan! Saihan hän sotasaaliiksi myös kymmeniä jäykkälavettisia de Bange-tykkejä vuodelta 1870, jotka Suomi oli saanut myötätuntona Ranskasta!
Itsehän Tarkkispoika juuri kerkisi Ilomantsin taistelusta ’opettamaan’ , että saatu sotasaalis oli ’arvoton’ kun niillä ei muka ollut käyttöä!
Toki voi sodan hävinnytkin kiiloitella voittojaan siinä kun voittanutkin? Ehkä voittajan puolella tilanne on vielä katkerampi, kun tiedämme, että vuonna 1991 romahti ensin ’voittajavaltio’ ja samalla romahti pahemmin myös stallarin aate! - Anonyymi
Lisäksi olemme saaneet uuden stallarimääritelmän neukkuhyökkäyksselle sohdassa!
Hyökkäys on totaalisen epäonnistunut ellei se kykene kärsimään sitä tehdessään reilusti yli kolminkertaiset tappiot suomalaisiin nähden!
Tarkkispoika on pohjimmiltaan isänmaallinen mies!
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1006524
Nikkalassa vauhdilla nokka kohti taivasta
Mitähän Darwin sanoisi näistä 4 suomalaisesta, jotka kävivät Haparandan puolella näyttämässä, kuinka Suomi auto kulkee t313900törniöläiset kaaharit haaparannassa
isäpapan autolla kaahatta 270 km/h metsään https://www.lapinkansa.fi/nsd-kaksi-suomalaista-kuoli-kolarissa-haaparannall/303315Sitä saa mitä tilaa Perussuomalaiset!
https://yle.fi/a/74-20160212 SDP:n kannatus se vain nousee ja Keskusta on kolmantena. Kokoomus saanut pienen osan persu3811792- 331408
- 271350
Eelin, 20, itsemurhakirje - Suomalaisen terveydenhuollon virhe maksoi nuoren elämän
Yksikin mielenterveysongelmien takia menetetty nuori on liikaa. Masennusta sairastava Eeli Syrjälä, 20, ehti asua ensi471053Anteeksi kulta
En oo jaksanut pahemmin kirjoitella, kun oo ollut tosi väsynyt. Mut ikävä on mieletön ja haluisin kuiskata korvaasi, hyv11986Perttu Sirviö laukoo täydestä tuutista - Farmi Suomi -kisaajista kovaa tekstiä "Pari mätää munaa..."
Ohhoh, Farmilla tunteet alkaa käydä kuumana, kun julkkiksia tippuu jaksosta toiseen! Varo sisältöpaljastuksia: https:11920- 42889