Jotkut ovat tällä palstalla valittaneet, kuinka niin me naiset kuin miehetkin, tavallaan ehkä pelkäämme laittaa itsemme likoon..Sitä kai "ollakko vai eikö olla"-leikki tarkoittaa? Monta kertaa siipeensä saanut ihminen on varovainen. Maalaisjärkikin sen sanoo. Mitä herkempi ihminen, sitä pahemmalle tuntuu, kun suhde menee mönkään. Pikku hiljaa varmaankin alkaa ikäänkuin jarrutella tunteitaan; ei uskalla heittäytyä suhteeseen täysipainoisesti ja ihan vain suojellakseen itseään. En tiedä, koveneeko ihminen ikää myöten, mutta, jos on oikein kunnolla ollut rakastunut, niin sattuuhan se, kun suhde katkeaa.
Kivi kiveä hioo ja niin myös ihminen toista. Ehkä joka suhteesta oppii jotain; en tiedä.
Kivi kiveä hioo ja niin myös ihminen toista. Ehkä joka suhteesta oppii jotain; en tiedä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onhan se huomattu, että vanhemmiten ihminen niin sanotusti viisastuu ja muuttuu kyynisemmäksi. Nuorena elämä on kuin yhtä vuoristorataa! Tunteet menevät sinne tänne ja kun tippuu kyydistä niin sitten sattuu.
Mutta totta on siis se, että monien pettymysten jälkeen ainakin minä yritän suojella itseäni uusilta pettymyksiltä. Tuntuu, että ei kestä enää yksiäkään pakkeja/ epäonnistunutta suhdetta. Silti niitä tulee ja aina niistä selviää. Se on sitä itsesuojelua. Ehkä yleisempää juuri herkillä ihmisillä.
Itse oon ainakin niin kyyninen, että välillä tuntuu että olen umpi jäässä! En luota, en uskalla! Kaikki suhteet tuntuu turhilta. Mitä tässä nyt sitten voi tehdä...