Mitäs mieltä olette tälläisestä ajatuksesta: Haluan lapsen, mutten hänelle isää. Eli haluan kasvattaa lapseni yksin. Olen 24-vuotias monia surkeita seurustelusuhteita kokenut ja niin monesti miehiin pettynyt. Lapsuudestani selvisin äitini ansiosta. Isä joi, juhli ja kidutti henkisesti koko perhettä. Usko "kunnon miehiin" on kadonnut. Toiminko väärin/itsekkäästi jos "käytän hyväkseni" jotain miestä, saan lapsen, enkä kerro sitä "isille"???? Auttakaa nyt herranjumala tämän ajatuksen kanssa. Onko hyviä miehiä olemassa
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000007491537
Lapseton kaipaa mielipiteitä!
"Lukija"
23
1364
Vastaukset
- Iiris
on sinun, mutta onko lapasen kannalta oikein tekemllä tehdä hänet isättömäksi? Ymmärrän kyllä kokemustesi perusteella, että usko kunnon miehiin on mennyt. Niitäkin kuitenkin on. Usein ihminen kuitenkin tiedostamattaan ohjautuu yhä uudelleen samoihin kuvioihin, joissa jo alun alkaen traumansa sai. Sinun kannattaisi varmasti selvitellä menneisyyttäsi jonkun kanssa, niin voisit ohjautua kelpo miehen kanssa yhteen. Luonto on järjestänyt lapselle kaksi vanhempaa senkin takia, että jos toiselle sattuu jotakin, toinen jää huolehtimaan lapsesta. Onnea sinulle ihmissuhteisiin!
En suosittele ihan tarkoituksella tuota tekemään. Olet yksin huolinesi, jos lähelläsi ei ole läheisiä sukulaisia tai ystäviä turvaverkkonasi. Jo käytännön asiat tuo ongelmia. Kun itse sairastut - esimerkiksi kuume tai vatsatauti vie voimasi, kuka hoitaa vauvaa?
Entä kun tapaat miehen johon rakastut. Tänä päivänä ei liene siinä ongelmaa jos itselläsi on lapsi, mutta saattaa siinä omat pulmansa silti tulla. Kun tulee yhteisiä lapsia, sinun lapsesi saattaa tuntea olonsa syrjäytyneeksi, koska hänellä ei sitä "oikeaa" isää ole.
Toivottavasti harkitset tarkkaan.- savon seppä
on oikeus omiin vanhempiin. Miehellä on oikeus olla isä. Sinulla on oikeus synnyttää ja olla siten lapsen äiti kasvattajana. Miksi loukkaisit lapsesi oikeutta. Olipa isä millainen hyvänsä, niin kuitenkin lapsella on oikeus häneen. Sinuna en loukkaisi lapsen oikeutta, sillä hänen kannettavakseen jää loppujen lopuksi aika epämääräinen myytti, josta hän ei koskaan pääse irti.
- japanitar
edes ajatella lasta? Ehkä myöhemmin, kun olet "sinut" itsesikin kanssa..Kyllä lapsella pitää olla isä ja äiti. Huviä ja kunnon miehiä on, mutta eikö olisi viisaampaa selvittä ensin omat kantimesi..sekä lapsuuteen että nykyiseen elämään...?
Visio
Kun lapsi syntyy maailmaan, olet lopun ikääsi
sidottu häneen. Joudut olemaan samalla äiti, että
isä. Lastisi on kaksinkertainen ja tulet sen myös
tuntemaan. Sen minkä ennen tunnistit vapaa-ajaksi
on nyt 24 tuntia vuorokaudessa vastuuta ja
huolta. Siis, kaksinkerroin.
Peset, juotat ja syötät. Peset pyykkiä, hoidat ja
teet ruokaa. Kun olet vienyt hänet aamulla
tarhaan/isoäidin luo, mennyt töihin, tullut
töistä ja vasta aloittanut kotielämän ja luulit,
että nyt voit mennä nukkumaan, työ vasta alkaa.
Luulet illan aikana ehtiväsi katsomaan Kauniita
ja Rohkeita, mutta aina lapsella tuntuu jatku-
vasti puuttuvan jotain. Yrität saada hänet
nukkumaan ja onnistutkin vaivalla. Hän saattaa
kysellä isästään, johon yrität vastata ympäri-
pyöreitä. Juuri kun luulit voivasi levätä, sinun
pitää nousta, koska pitää viedä lapselle vettä janoon.
Aamulla yrität samalla, kun itse puet,saada
laitettua kapinoivaa lasta tarhaan kovalla
kiireellä, ehtiä omalle työpaikallesi.
Sanot kenties kuvitteelliselle miehellesi, että
voisiko hän välillä tehdä sen.
Joudut ylläpitämään harrastuksia, koska lapsen
kavereillakin on. Huomaat, että kalliita harras-
tuksia lapsilla onkin ja et voi enää surutta
suunnitella vaateostoksia, naisteniltoja tai kesä-
lomaa. Joudut peittelemään hänet joka ikinen
ilta, kunnes hän on tarpeeksi vanha sanomaan,
että riittää jo, äiti.
Nyt hän on lähestymässä teini-ikää. Vaikka
hänestä kasvaisi välinpitämätön ja itsekäs oman
edun tavoittelija, olet silti hänestä huolissasi.
Ne lasten harrastukset, joita maksoit itsesi
kipeäksi, ovat kenties muuttumassa trendivaate-
ostoksiksi, sillä sinunhan on pakko ostaa niitä.
Ethän halua lapsestasi tulevan myymälävarasta.
Riidat syvenevät, koska olet ainoa auktoriteetti.
Ei ole ketään jakamassa taakkaa. Lapsi ei voi
esitellä kavereilleen kuvia isästään ja kuiske
korvasta toiseen saattaa matkalla muuttua mitä
villeimmäksi juoruksi isän alkuperästä. Tässä
vaiheessa sinulla lienee jo ollut yksi tai kaksi
miesystävää, jotka eivät ole uskaltautuneet
isähahmoiksi, koska lapsesi tekee sen melkein
mahdottomaksi.
Kun särmät ovat murrosiän jälkeen hieman
silottuneet, ovat edessä lapsen jatko-opinnot ja
ajokortin hankinta. Tähän mennessä lapsi on jo
ehkä aiheuttanut harmaita hiuksia tempauksillaan
- viimeksi kotibileiden aikana rikotut stereot ja
kyseenalaisessa kunnossa olevat äidin vuode ja
lakanat kertovat karua kieltä
Nyt sinulla on enemmän aikaa ja kun olet lähdössä
ulos ystäviesi kanssa sinun on ehostettava
itseäsi. Katsot peiliä ja sinun pitäisi olla 40-
kymppinen, mutta peilistä katsookin vieras vanha
nainen. Ei ole lapsen isää suutelemassa kaulalle
sanoen: Olet ihastuttava!
Kun lapsesi sitten lopulta astuu ovesta ulos
mennäkseen omaan kotiinsa, huomaat jatkavasi
huolehtimistasi, koska olet itse kokenut saman.- ytimeen
osuit pojongg! Ei muuta lisättävää, kuin että äidin huoli lapsesta ei lopu edes silloin kun lapsi on jo naimisissa...eli äiti ei koskaan pääse eroon tunteistaan lastaan kohtaan, lisäksi myös lastenlapset ,jatkuu...
- -Äiti
Kirjoituksesi oli kovin herkistelty ja tunteisiin vetoava, mutta miten se eroaa isällisen äidin elämästä?
Nykyaika on kovaa, ei ole ketään jakamassa huolta, arkea aamuin illoin, toisen on tehtävä pitkää päivää. Ei ole ketään kelle soittaa: hae lapsi tarhasta, työpäiväni venyy. Tai: olen kipeä, en jaksa leikkiä tänä iltana. Kovin kaunis oli kuvitteellinen tarinasi, mutta kaukana tästä päivästä.
Entä kun isä, tämän tarinasi mies kyllästyykin tulemaan työmatkoiltaan sotkuiseen kotiin, kyllästyy tuhlaamaan vähän vapaa-aikansa lapsen kanssa, kyllästyy rupsahtaneeseen vaimoonsa? Niitä esimerkkejä on liian paljon. Kovin kaunis oli kuvitteellinen tarinasi, mutta niin kaukana tästä päivästä. -Äiti kirjoitti:
Kirjoituksesi oli kovin herkistelty ja tunteisiin vetoava, mutta miten se eroaa isällisen äidin elämästä?
Nykyaika on kovaa, ei ole ketään jakamassa huolta, arkea aamuin illoin, toisen on tehtävä pitkää päivää. Ei ole ketään kelle soittaa: hae lapsi tarhasta, työpäiväni venyy. Tai: olen kipeä, en jaksa leikkiä tänä iltana. Kovin kaunis oli kuvitteellinen tarinasi, mutta kaukana tästä päivästä.
Entä kun isä, tämän tarinasi mies kyllästyykin tulemaan työmatkoiltaan sotkuiseen kotiin, kyllästyy tuhlaamaan vähän vapaa-aikansa lapsen kanssa, kyllästyy rupsahtaneeseen vaimoonsa? Niitä esimerkkejä on liian paljon. Kovin kaunis oli kuvitteellinen tarinasi, mutta niin kaukana tästä päivästä.Kommenttisi perusteella voisi uskoa, että et oi-
kein ole lukenut "tarinaani" kunnolla läpi, saa-
tika keskustelun aloitusta.
Kyse oli mahdollisesta äitiydestä ilman isää ja
mahdollisista tulevaisuuden näkymistä. Ja aivan
varmasti en pyrkinyt vetoamaan tunteisiin vaan
pikemminkin luomaan kuvan vähemmän mukavasta tu-
levaisuudesta.
Herkistely oli aika kaukana ja tarinassa ei ollut
ainoatakaan isää. Vain raameihin pyrkimättömiä
hahmoja.
Saatat kysyä, mistä minä voisin tietää, mitä lap-
sen kasvattaminen vaatii? Minua lähellä on isätön
pari - eri syistä, tosin - ja siinä sivussa olen
auttanut mitä voinut ja nähnyt kuinka se voi ve-
rottaa naista. Olen oppinut kunnioittamaan yksin-
huoltajia ja siksi olen tämän tarinan luonut.
Kaunis tarina se ei pitäisi olla ja visioksi se
oli tarkoitettu.- -Äiti
Pojongg kirjoitti:
Kommenttisi perusteella voisi uskoa, että et oi-
kein ole lukenut "tarinaani" kunnolla läpi, saa-
tika keskustelun aloitusta.
Kyse oli mahdollisesta äitiydestä ilman isää ja
mahdollisista tulevaisuuden näkymistä. Ja aivan
varmasti en pyrkinyt vetoamaan tunteisiin vaan
pikemminkin luomaan kuvan vähemmän mukavasta tu-
levaisuudesta.
Herkistely oli aika kaukana ja tarinassa ei ollut
ainoatakaan isää. Vain raameihin pyrkimättömiä
hahmoja.
Saatat kysyä, mistä minä voisin tietää, mitä lap-
sen kasvattaminen vaatii? Minua lähellä on isätön
pari - eri syistä, tosin - ja siinä sivussa olen
auttanut mitä voinut ja nähnyt kuinka se voi ve-
rottaa naista. Olen oppinut kunnioittamaan yksin-
huoltajia ja siksi olen tämän tarinan luonut.
Kaunis tarina se ei pitäisi olla ja visioksi se
oli tarkoitettu.Mielestäni maalilit kovin synkän yleiskuvan äitiydestä. Äitiys on pitkälle juuri yksin vastuunkantamista nykyään. Kuten oli ennenkin. Jo aikaan isoisien. Siitä huolimatta lapsista kasvoi ja kasvaa tasapainoisia nuoria, osaavia aikuisia.
"vaan pikemminkin luomaan kuvan vähemmän mukavasta tulevaisuudesta."
Miten voit sanoa, kirjoittaa tai esittää mitään noin negatiivista yksinhuoltajuudesta, joka on kenties tässä tapauksessa saanut alkunsa ennen lapsen syntymää? Hämmästyttävän voimakas kannanotto ja yleistys. Oletko ajatellut, että nämä kaksi sinulle läheistä yksinhuoltajaa eivät ole ehkä parasta A-luokkaa selviytyjinä? Minäkin provosoin ja yleistän ja verhoan sen mielipiteekseni tai visiokseni.
Minun ei ole tarvis katsoa Kauniita ja Rohkeita, minä en kanna huolta lapsieni tekemistä myymälävarkauksista, koska vähä varallisuuteni riittää lapsien trendivaatteisiin ja harrastuksiin. Kun katson peiliin näen siellä viehättävän ja onnellisen näköisen 40- kymppisen naisen, jolle lähtiessään lapset huikkaavat "Näytätpä sä mutsi makeelta!" tai "Meidän äiti on illan missi!"
Äitinä otan loukkauksena visiosi vetoomuksen vaateostoksista, naistenilloista tai kesä-
lomista, joista olen jäänyt pitkin hampain paitsi. Tai oudon tapasi kirjoittaa muutamista epäonnistuneista miessuhteista. Annoit vaikutelma kuin puhuisit omasta kokemuksestasi, itsestäsi. Huomaan miten eri puusta on miehet ja naiset veistetty. Siksi kai naiset saavat lapsia ja päätöksen niiden tekemisestäkin.
Anteeksi Pojongg, olen pitänyt kirjoituksistasi, mutta nyt en ymmärtänyt punaista lankaasi,
näetkö mitään hyvää tuon aloittajan pohdinnoissa? Visiosi on kovin yksipuoleinen kannanotto.
Jos on kokenut äitiyden tai isyyden omakohtaisesti,niin lapset eivät ole pelkästään rasitteena vaan heissä on suurta voimaa antavaa rakkautta,mikä pitää kokea.
Ei kai perusteillasi kenenkään edes ns.ehjän parinkaan pitäisi ottaa taakkaa harteilleen,jos vanhemmuus olisi noin synkkää.
Kyllä isyys on antanut pääsääntöisesti hyviä tunteita ja elämäniloa,joita vain vanhempana saattaa kokea,kuin negatiivisia ja epämiellyttäviä tunteita.
Uskallan kyllä "väittää",että keskimäärin naisella kiintymys ja rakkaus lapseensa on vielä voimaakkaampaa ja voimaa antavaa vuorovaikutusta,kuin miehillä.
Itsellä ei aloittajan kysymykseen ole puolesta/vastaan sanottavaa,vaan jätän kysymyksen avoimeksi.
Mutta sen voin kyllä sanoa,että lapset on pitäneet minut kiinni elämässä vaikeina päivinä eikä päinvastoin.Kyllä he ovat elämän tärkein lahja saajalleen,eikä mikään uhraus lapseen ole mitattavissa tunteeseen,mitä siitä seuraa.
Lapset ja vanhemmuus ovat elävää todellisuutta,eikä teknisten vaihtoehtojen summa.-Äiti kirjoitti:
Mielestäni maalilit kovin synkän yleiskuvan äitiydestä. Äitiys on pitkälle juuri yksin vastuunkantamista nykyään. Kuten oli ennenkin. Jo aikaan isoisien. Siitä huolimatta lapsista kasvoi ja kasvaa tasapainoisia nuoria, osaavia aikuisia.
"vaan pikemminkin luomaan kuvan vähemmän mukavasta tulevaisuudesta."
Miten voit sanoa, kirjoittaa tai esittää mitään noin negatiivista yksinhuoltajuudesta, joka on kenties tässä tapauksessa saanut alkunsa ennen lapsen syntymää? Hämmästyttävän voimakas kannanotto ja yleistys. Oletko ajatellut, että nämä kaksi sinulle läheistä yksinhuoltajaa eivät ole ehkä parasta A-luokkaa selviytyjinä? Minäkin provosoin ja yleistän ja verhoan sen mielipiteekseni tai visiokseni.
Minun ei ole tarvis katsoa Kauniita ja Rohkeita, minä en kanna huolta lapsieni tekemistä myymälävarkauksista, koska vähä varallisuuteni riittää lapsien trendivaatteisiin ja harrastuksiin. Kun katson peiliin näen siellä viehättävän ja onnellisen näköisen 40- kymppisen naisen, jolle lähtiessään lapset huikkaavat "Näytätpä sä mutsi makeelta!" tai "Meidän äiti on illan missi!"
Äitinä otan loukkauksena visiosi vetoomuksen vaateostoksista, naistenilloista tai kesä-
lomista, joista olen jäänyt pitkin hampain paitsi. Tai oudon tapasi kirjoittaa muutamista epäonnistuneista miessuhteista. Annoit vaikutelma kuin puhuisit omasta kokemuksestasi, itsestäsi. Huomaan miten eri puusta on miehet ja naiset veistetty. Siksi kai naiset saavat lapsia ja päätöksen niiden tekemisestäkin.
Anteeksi Pojongg, olen pitänyt kirjoituksistasi, mutta nyt en ymmärtänyt punaista lankaasi,
näetkö mitään hyvää tuon aloittajan pohdinnoissa?"-Äiti", kysyit, näenkö mitään hyvää aloittajan
pohdinnoissa? Näetkö itse? Hän haluaisi "teet-
tää" lapsen kertomatta siitä tämän isälle. Minä
näen siinä melkoisen ristiriidan aidon ihmisyyden
ja itse aikomuksen välillä. On parempi hankkia
lapsi koeputkihedelmöityksenä, mikäli se vain on
mahdollista. Ainoa hyvä asia, joka paistaa läpi,
on halu kasvattaa lapsi hyvissä käsissä. Mutta
onko siitä takeita?
"..Hämmästyttävän voimakas kannanotto ja yleistys.
..." Ymmärrätkö eron vision ja yleistyksen välil-
lä? Tein virheen siinä, etten nimennyt otsikkoa
'Yhdeksi visioksi' 'Vision' sijaan. En lähtenyt
tästä asiasta tekemään huonojen naisten tarinaa
vaan tarkoituksena oli osoittaa, että näinkin voi
käydä.
Tottakai onnistuneita yksinhuoltajuuksia on ja
kaikki kiitos hyville äideille, jotka siinä
onnistuvat, myös minun tuntemani, jotka, ihme
kyllä, ovat uskomuksesi muukaan muuta kuin paras-
ta A-luokkaa (tämä vasta naurettava yleistys).
Kuinka niin? En ole väittänyt muutakaan. Kerroin
vain, että siinä sivussa olen auttanut missä vain
voinut ja nähnyt kuinka se voi verottaa naista.
Ymmärrän heitä pirun hyvin.
Yleistykseen en sorru muutoin kuin faktojen saat-
telemana.
Sinun on käynyt hyvin. Uskotko tosiaan, että nai-
sille se onnistuu, niinkuin sinulle. Lyönpä vetoa,
että tilastot kertovat muuta. Ovatko omat lapsesi
rakkauslapsia? Uskon niin. Aloittajan pohdinnat
eivät tätä kuvaa antaneet.
Kirjoituksesi perusteella olet onnistunut ja elä-
mässäsi on varmasti paremmin kuin monilla muilla
ja lisäksi sinulla tuntuu olevan hyvät lapset,
jotka osaavat kannustaa. Se on hienoa.
Maalaan synkän kuvan äitiydestä? Voi helkkari sen-
tään! Kaikkea muuta. Tämähän oli vain yksi visio
ja voin maalata toisenlaisenkin vision aidoista
äideistä, jossa he ovat sankareita. Mutta se on
jo toinen juttu.
Miksi loukkaannuit "...vetoomuksen
vaateostoksista, naistenilloista tai kesä-..."
lausumastani? Eikö se ole totta? Tiedän monia,
joille loma maistuisi, mutta rahkeet eivät aina
riitä.
Miesasiat...? "...oudon tapasi kirjoittaa
muutamista epäonnistuneista miessuhteista...".
Kirjoitin: "...jotka eivät ole uskaltautuneet
isähahmoiksi, koska lapsesi tekee sen melkein
mahdottomaksi.". Vaikka tämä olikin osa visiota
sen tukena on todellisia tarinoita. Mies ei vain
- se voisi yhtä hyvin olla minäkin - usko uus-
perheen mahdollisuuksiin, jos vieras lapsi vastus-
taa ja äiti ei auta asiassa. Tämähän on suorastaan
klassikko.
-Äiti- emw34 :
Teidän lapsenne ovat mitä ilmeisemmin liitossa
syntyneitä lapsia. Aloituskommentissa on aivan
muuta takaa-ajava kombinaatio. Teidän lapsillanne
on hyvä äiti ja isä.
Olen varmasti, jos vain olette huolella lukeneet,
osoittanut kunnioitusta yksinhuoltajille. Ihailen
heidän venymiskykyään ja uhraustaan.
emw34: Olet hyvin kiteyttänyt vanhemmuuden surut
ja ilot ja sen palkitsevuuden. Lisäksi sanoit:"
...vanhemmuus ovat elävää todellisuutta, eikä
teknisten vaihtoehtojen summa.". Sillä lailla :)
Tähän minäkin alussa tartuin.
Pyydän anteeksi lukijoilta tätä romaania, mutta
käsitykset on oikaistava ennen kuin siitä syntyy
ikävä kierre.On eittämättä selvää, ettei kaikille ole auennut
tarkoitusperäni tässä kommentissa.V i s i o s s a.
Sen on tarkoitus sanoa, että näinkin voi käydä.
Aloituspuheenvuoron pitäjälle sanon sen verran,
että jos elämäntilanteesi antaa siihen myöten ja
voit turvallisen elämän antaa lapselle, tee se.
Muta älä alennu tekemään lastasi "kyseenalaisin
keinoin". Tee se niin, että voit katsoa lastasi
silmiin, kun hän alkaa kyselemään.- MystikkoNainen
Pojongg kirjoitti:
"-Äiti", kysyit, näenkö mitään hyvää aloittajan
pohdinnoissa? Näetkö itse? Hän haluaisi "teet-
tää" lapsen kertomatta siitä tämän isälle. Minä
näen siinä melkoisen ristiriidan aidon ihmisyyden
ja itse aikomuksen välillä. On parempi hankkia
lapsi koeputkihedelmöityksenä, mikäli se vain on
mahdollista. Ainoa hyvä asia, joka paistaa läpi,
on halu kasvattaa lapsi hyvissä käsissä. Mutta
onko siitä takeita?
"..Hämmästyttävän voimakas kannanotto ja yleistys.
..." Ymmärrätkö eron vision ja yleistyksen välil-
lä? Tein virheen siinä, etten nimennyt otsikkoa
'Yhdeksi visioksi' 'Vision' sijaan. En lähtenyt
tästä asiasta tekemään huonojen naisten tarinaa
vaan tarkoituksena oli osoittaa, että näinkin voi
käydä.
Tottakai onnistuneita yksinhuoltajuuksia on ja
kaikki kiitos hyville äideille, jotka siinä
onnistuvat, myös minun tuntemani, jotka, ihme
kyllä, ovat uskomuksesi muukaan muuta kuin paras-
ta A-luokkaa (tämä vasta naurettava yleistys).
Kuinka niin? En ole väittänyt muutakaan. Kerroin
vain, että siinä sivussa olen auttanut missä vain
voinut ja nähnyt kuinka se voi verottaa naista.
Ymmärrän heitä pirun hyvin.
Yleistykseen en sorru muutoin kuin faktojen saat-
telemana.
Sinun on käynyt hyvin. Uskotko tosiaan, että nai-
sille se onnistuu, niinkuin sinulle. Lyönpä vetoa,
että tilastot kertovat muuta. Ovatko omat lapsesi
rakkauslapsia? Uskon niin. Aloittajan pohdinnat
eivät tätä kuvaa antaneet.
Kirjoituksesi perusteella olet onnistunut ja elä-
mässäsi on varmasti paremmin kuin monilla muilla
ja lisäksi sinulla tuntuu olevan hyvät lapset,
jotka osaavat kannustaa. Se on hienoa.
Maalaan synkän kuvan äitiydestä? Voi helkkari sen-
tään! Kaikkea muuta. Tämähän oli vain yksi visio
ja voin maalata toisenlaisenkin vision aidoista
äideistä, jossa he ovat sankareita. Mutta se on
jo toinen juttu.
Miksi loukkaannuit "...vetoomuksen
vaateostoksista, naistenilloista tai kesä-..."
lausumastani? Eikö se ole totta? Tiedän monia,
joille loma maistuisi, mutta rahkeet eivät aina
riitä.
Miesasiat...? "...oudon tapasi kirjoittaa
muutamista epäonnistuneista miessuhteista...".
Kirjoitin: "...jotka eivät ole uskaltautuneet
isähahmoiksi, koska lapsesi tekee sen melkein
mahdottomaksi.". Vaikka tämä olikin osa visiota
sen tukena on todellisia tarinoita. Mies ei vain
- se voisi yhtä hyvin olla minäkin - usko uus-
perheen mahdollisuuksiin, jos vieras lapsi vastus-
taa ja äiti ei auta asiassa. Tämähän on suorastaan
klassikko.
-Äiti- emw34 :
Teidän lapsenne ovat mitä ilmeisemmin liitossa
syntyneitä lapsia. Aloituskommentissa on aivan
muuta takaa-ajava kombinaatio. Teidän lapsillanne
on hyvä äiti ja isä.
Olen varmasti, jos vain olette huolella lukeneet,
osoittanut kunnioitusta yksinhuoltajille. Ihailen
heidän venymiskykyään ja uhraustaan.
emw34: Olet hyvin kiteyttänyt vanhemmuuden surut
ja ilot ja sen palkitsevuuden. Lisäksi sanoit:"
...vanhemmuus ovat elävää todellisuutta, eikä
teknisten vaihtoehtojen summa.". Sillä lailla :)
Tähän minäkin alussa tartuin.
Pyydän anteeksi lukijoilta tätä romaania, mutta
käsitykset on oikaistava ennen kuin siitä syntyy
ikävä kierre.Älä sinä suotta anteeksi pyytele, mielenkiintoista luettavaa - kiitos :)) Oma tyttäreni ei ole koskaan vastustanut "miesehdokasta" ja jos olisikin olisin varmasti puuttunut siihen. Väittäisin, että äidin asenne ratkaisee tässä, kuten monessa muussakin asiassa. Olen myös hyväksynyt toisen lapset yrittämättä olla heille määräilevä äiti (rajathan on kuitenkin oltava), pikemminkin olla ystävä, jos niin haluavat. Mutta uusperhe näyttää kuitenkin olevan monelle miehelle jotenkin ei mielenkiintoinen vaihtoehto. Vapaa, lapseton nainen on houkuttelevampi - ja miksei olisikin??
Pojongg kirjoitti:
"-Äiti", kysyit, näenkö mitään hyvää aloittajan
pohdinnoissa? Näetkö itse? Hän haluaisi "teet-
tää" lapsen kertomatta siitä tämän isälle. Minä
näen siinä melkoisen ristiriidan aidon ihmisyyden
ja itse aikomuksen välillä. On parempi hankkia
lapsi koeputkihedelmöityksenä, mikäli se vain on
mahdollista. Ainoa hyvä asia, joka paistaa läpi,
on halu kasvattaa lapsi hyvissä käsissä. Mutta
onko siitä takeita?
"..Hämmästyttävän voimakas kannanotto ja yleistys.
..." Ymmärrätkö eron vision ja yleistyksen välil-
lä? Tein virheen siinä, etten nimennyt otsikkoa
'Yhdeksi visioksi' 'Vision' sijaan. En lähtenyt
tästä asiasta tekemään huonojen naisten tarinaa
vaan tarkoituksena oli osoittaa, että näinkin voi
käydä.
Tottakai onnistuneita yksinhuoltajuuksia on ja
kaikki kiitos hyville äideille, jotka siinä
onnistuvat, myös minun tuntemani, jotka, ihme
kyllä, ovat uskomuksesi muukaan muuta kuin paras-
ta A-luokkaa (tämä vasta naurettava yleistys).
Kuinka niin? En ole väittänyt muutakaan. Kerroin
vain, että siinä sivussa olen auttanut missä vain
voinut ja nähnyt kuinka se voi verottaa naista.
Ymmärrän heitä pirun hyvin.
Yleistykseen en sorru muutoin kuin faktojen saat-
telemana.
Sinun on käynyt hyvin. Uskotko tosiaan, että nai-
sille se onnistuu, niinkuin sinulle. Lyönpä vetoa,
että tilastot kertovat muuta. Ovatko omat lapsesi
rakkauslapsia? Uskon niin. Aloittajan pohdinnat
eivät tätä kuvaa antaneet.
Kirjoituksesi perusteella olet onnistunut ja elä-
mässäsi on varmasti paremmin kuin monilla muilla
ja lisäksi sinulla tuntuu olevan hyvät lapset,
jotka osaavat kannustaa. Se on hienoa.
Maalaan synkän kuvan äitiydestä? Voi helkkari sen-
tään! Kaikkea muuta. Tämähän oli vain yksi visio
ja voin maalata toisenlaisenkin vision aidoista
äideistä, jossa he ovat sankareita. Mutta se on
jo toinen juttu.
Miksi loukkaannuit "...vetoomuksen
vaateostoksista, naistenilloista tai kesä-..."
lausumastani? Eikö se ole totta? Tiedän monia,
joille loma maistuisi, mutta rahkeet eivät aina
riitä.
Miesasiat...? "...oudon tapasi kirjoittaa
muutamista epäonnistuneista miessuhteista...".
Kirjoitin: "...jotka eivät ole uskaltautuneet
isähahmoiksi, koska lapsesi tekee sen melkein
mahdottomaksi.". Vaikka tämä olikin osa visiota
sen tukena on todellisia tarinoita. Mies ei vain
- se voisi yhtä hyvin olla minäkin - usko uus-
perheen mahdollisuuksiin, jos vieras lapsi vastus-
taa ja äiti ei auta asiassa. Tämähän on suorastaan
klassikko.
-Äiti- emw34 :
Teidän lapsenne ovat mitä ilmeisemmin liitossa
syntyneitä lapsia. Aloituskommentissa on aivan
muuta takaa-ajava kombinaatio. Teidän lapsillanne
on hyvä äiti ja isä.
Olen varmasti, jos vain olette huolella lukeneet,
osoittanut kunnioitusta yksinhuoltajille. Ihailen
heidän venymiskykyään ja uhraustaan.
emw34: Olet hyvin kiteyttänyt vanhemmuuden surut
ja ilot ja sen palkitsevuuden. Lisäksi sanoit:"
...vanhemmuus ovat elävää todellisuutta, eikä
teknisten vaihtoehtojen summa.". Sillä lailla :)
Tähän minäkin alussa tartuin.
Pyydän anteeksi lukijoilta tätä romaania, mutta
käsitykset on oikaistava ennen kuin siitä syntyy
ikävä kierre.ei näin "suuriin"kysymysiin ole kanttia antaa mitään neuvoja,mutta katsoin'velvollisuudeksi' tuoda sinun visiosi rinnalle sen inhimillisen tunnemaailman joka omissa lapsissa on.Ja niinkuin yleensä,koitan vajavaisella kirjoitustaidolla esittää asiasta oman kokemuksen.
Ja vaikka on kuinka syventynyt ja kiinnostunut asioista,niin kyllä sanoisin siltikin,että koettu elämä on paras korkeakoulu ja varsinkin asioissa joissa liikutaan aivan evoluution perusasioissa,niin esim,lapsen syntymää ja sen kasvua kokemattoman on kyllä mahdottomuus muuten sitä selville saada.Lasten ja myös muidenkin henkilöiden suhteissa jossa rakkaus on moottorina on niin paljon millään ulkoisilla määreillä mitattaamattomia arvoja,ettei sitä edes asiaa kokenut voi toiselle selvittää.
Yhtälailla yksihuoltajilla on mahdollista kokea täysipainoinen suhde lapseen ja heidän elämänsä voi olla vaikka parempaa,kuin vaikka perheissä joissa vanhemmpien väliset suhteet tekevät arjen kylmäksi ja usein turvattomaksi.
Nämä ovat niitä kysymyksiä,mihin ei ole yhtä vastausta,joten minun osuus oli lähinnä oma kokemukseni ja perustui vain tunteisiin joita olen kokenut ja koen.
jk. Opettajaksi minusta ei ole.Ja mielestäni olisi jo näin uudella vuosituhannella aika pohtia sanalle opettaja jokin positiivisempi sana kuvaamaan heidän arvokasta työtään.Taitaa olla vaikka uuden ketjun paikka ottaa asia pohdintaan.emw34 kirjoitti:
ei näin "suuriin"kysymysiin ole kanttia antaa mitään neuvoja,mutta katsoin'velvollisuudeksi' tuoda sinun visiosi rinnalle sen inhimillisen tunnemaailman joka omissa lapsissa on.Ja niinkuin yleensä,koitan vajavaisella kirjoitustaidolla esittää asiasta oman kokemuksen.
Ja vaikka on kuinka syventynyt ja kiinnostunut asioista,niin kyllä sanoisin siltikin,että koettu elämä on paras korkeakoulu ja varsinkin asioissa joissa liikutaan aivan evoluution perusasioissa,niin esim,lapsen syntymää ja sen kasvua kokemattoman on kyllä mahdottomuus muuten sitä selville saada.Lasten ja myös muidenkin henkilöiden suhteissa jossa rakkaus on moottorina on niin paljon millään ulkoisilla määreillä mitattaamattomia arvoja,ettei sitä edes asiaa kokenut voi toiselle selvittää.
Yhtälailla yksihuoltajilla on mahdollista kokea täysipainoinen suhde lapseen ja heidän elämänsä voi olla vaikka parempaa,kuin vaikka perheissä joissa vanhemmpien väliset suhteet tekevät arjen kylmäksi ja usein turvattomaksi.
Nämä ovat niitä kysymyksiä,mihin ei ole yhtä vastausta,joten minun osuus oli lähinnä oma kokemukseni ja perustui vain tunteisiin joita olen kokenut ja koen.
jk. Opettajaksi minusta ei ole.Ja mielestäni olisi jo näin uudella vuosituhannella aika pohtia sanalle opettaja jokin positiivisempi sana kuvaamaan heidän arvokasta työtään.Taitaa olla vaikka uuden ketjun paikka ottaa asia pohdintaan.Bravo! Antaa palaa vain. Lupaan vastata.
- tuffe
jonka lopputuloksesta on vaikeaa mennä sanomaan yhtään mitään. Usein kuitenkin kohtalo puuttuu peliin, tavalla tai toisella :)
Pahimmillaan voi käydä niin kuin Pojongg kirjoitti, toisaalta sama kohtalo voi olla edessä vaikka olisit kuinka naimisissa :/
Toisille naisille se kaipuu saada lapsen on jo ennalta ohjelmoitu, joten ymmärrän sinua. Se on kuitenkin niin mullistava asia että neuvoisin sinut pistämään elämäsi muuten kuntoon ennen sitä - jos se kerran on suunniteltavissa oleva, niin suunnittele kunnolla. Opiskelut, työt ja asunto kuntoon. Sekä henkistä tukea, kukaan ei selviä tässä maailmassa yksin. Ainakaan hyvin mielin.realismiin kyllä täysin yhdyn.
Tulevaa elämää on mahdoton ennustaa ja siinähän koko elämän mielekkyys onkin.Mitä olisi elämä,jos sen kulun etukäteen tietäisi.
- MystikkoNainen
Ketjussa on keskustelu jo lähtenyt eri suuntiin ja paljon hyviä näkemyksiä on tullut eri kirjoittajien pohdittavaksi.
Itse jäin lapsen kanssa yksin kun hän oli muutaman vuoden ikäinen. Vaikka silloinen mieheni osallistui hyvin vähän lapsen hoitoon tai muutenkaan arjen pyörittämiseen on työn- ja huolehtimisen määrä sitten, kun on kaiken kanssa yksin melkoinen yllätys. Pojonggin visio oli kyllä monessa kohdassa kuin omasta silloisesta elämästäni.
Vuosien saatossa on kuviossa ollut ”lapsellisia” ja lapsettomia miehiä. Valitettavasti vaan näyttää siltä, että palasten yhteensovittaminen kaikkia tyydyttävällä tavalla on melkoisen vaikeaa.
Sinulla on vielä hyvää aikaa löytää itsellesi ihana mies, jonka kanssa perustaa yhdessä perhe. Niin, kuten täällä jo todettu, koskaan ei tiedä miten elämässä käy ja yksin voi jäädä kun sitä vähiten odottaa, mutta tieten tahtoen en kehottaisi minäkään yksinhuoltajuuteen lähtemään. Harkitse vielä! - Aleksi40
Hmmmm.. tuokohan tämä tähän mitään lisäarvoa, paljon tosiaan jo sanottu ja vähän vain olet tukea saanut.
4-kymppisestä vaikutat ajatuksiesi kanssa hieman epäkypsältä, myönnetään. Jokainen kuitenkin näkee maailmansa niiden silmien läpi, joissa elää. Jos perusteesi on todella se, että haluat lapsen ja et usko miehiin, niin parempi se on yksin on kasvattaa kuin "rentun" kanssa. Periaatteessa lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, mutta nyky-yhteiskunnassa on jo niin monta perhemallia että itse olisin valmis hyväksymään ehdottamasi mallin. Olet aikuinen ja kannat omalta osaltasi vastuun asioistasi, minusta kaikkien kukkien pitää antaa kukkia. SIITÄ SIIS VAAN!
Ps. Mikä on kunnon mies? Se mitä itse ajattelen niistä niin tunnen monia. Moni heistä on yksin ja odottaa kohtaavansa kunnon naisen. Naiset vain eivät ole kiinnostuneita kunnon miehistä, ne ovat kuulemma tylsiä! - xxxx
n 13v - 17 v ikäisenä se tuleva vauveli kun kuulee
että isiä ei koskaan *tarvittu* vetäsee pikkusen nyrkillä leuankärkeen :))
Henkinen kuorma sen jälkeen raskaampi kantaa, kuin se isku :)) - isätön
väärin ainoastaan lapsen siittäjää kohtaan, vaan ennen kaikkea lasta kohtaan.
Kirjoituksesi ei sisältänyt yhtä ainoaa ajatusta, joka olisi ottanut huomioon lapsen.
Minusta olisi hyvä, jos et hankkisi lasta ainakaan kymmeneen vuoteen. Jos sitten olet kasvanut tajuamaan, että lasten hankinnassa ei ole kyse yksin sinusta, ei isästä vaan ennen kaikkea lapsestasi; sitten olet kypsä äidiksi.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1292148
Ajattelen sinua nyt
Ajattelen sinua hyvin todennäköisesti myös huomenna. Sitten voi mennä viikko, että ajattelen sinua vain iltaisin ja aamu251646Vaistoan ettei sulla kaikki hyvin
Odotatko että se loppuu kokonaan ja avaat vasta linjan. Niin monen asian pitäisi muuttua että menisi loppu elämä kivasti111201Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis701201Yritys Kannus
Mää vaan ihmettelen, julkijuopottelua. Eikö tosiaan oo parempaa hommaa, koittas saada oikeasti jotain aikaiseksi. Hävett121117- 88982
- 82852
- 17847
Kuin sonnilauma
Taas on Virkatiellä kova meteli keskellä päivää. Ei siinä kyllä toisia asukkaita yhtään ajatella. Tullaan yhden asuntoon16751Syrjintäskandaali Lieksan kaupungin johdossa
Ylen valpas toimittaja kirjoittaa: Lieksan kaupunki kieltäytyi hyväksymästä Vihreiden venäläistaustaista ehdokasta Lieks107691