Aikanaan kun aloin seurustella nykyisen vaimoni kanssa hän painotti heti kärkeen ettei voi sietää minkäänlaista mustasukkaisuutta. En ole koskaan ajatellut itseäni mitenkään mustasukkaisena ihmisenä joten en sitä sen enempää ihmetellyt. Kuitenkin aika pian hän alkoi ottaa jo seurustelusuhteen alussa omaa tilaa ja aikaa mm tyttöjen iltojen ja tyttöporukassa tehtyjen laivaristeilyjen muodossa. No mikäpä siinä. Jokainen tarvitsee joskus omaa aikaa. Itselläni on suhteellisen hyvä itsetunto sillä olen aina saanut hyvin helposti seuraa ja jokainen exä on myös koittanut palata takaisin. Tiedän siis olevani haluttu ja komea mies. Pieni epäilyksen siemen noista reissuista kuitenkin jäi. Myöhemmin muutettiin yhteen ja tyttöjen illoissa yms tilaisuuksissa meni hänellä aina silloin tällöin jopa yön yli. Ei kuitenkaan liian usein. Sitten tuli kuvaan jo lapset ja avioliitto. Facebookin yleistyessä huomasin hänellä olevan melko paljon miehiä kaverilistalla. Kysyttäessä hän kertoi muutaman niistä tosiaan olevan myös vanhoja kundikavereita ja panokavereita. Ei kai siinä mitään jos exien elämän kulku kiinnostaa. Kotona kuitenkin kaikki hyvin ja seksi on mielestäni mahtavaa. Taloudellisestikin perheellä menee mahtavasti. Kuitenkin tässä sitten vaihdevuosien lähestyessä vaimo jäi kiinni siitä että oli käynyt vieraissa kännireissulla. Eipä hän usein juo ja nämä on sellaisia pari kertaa vuodessa tyyliin pikkujoulut ja joku virkistyspäivän jatkot ym. Hänelle on hyvin vaikea puhua asiasta, mutta joskus viikonloppuna parin viinilasillisen jälkeen hän on myöntänyt että vehkeeni on hänelle hieman liian pientä kaliiberia ja että hän saa kanssani nautinnon monesti vain suuseksissä. Hänen täytyy saada välillä isompaa ja siksi hänen on välillä käytävä vieraissa. No sellaista on elämä. Minä olen edelleen aivan onnellinen hänen kanssaan enkä todellakaan aio häntä koskaan pettää. Minä kuitenkin haluan vain hänet. Nuoruusvuosiltani omat tuntemukseni pettämisestä ovat lähinnä sellaisia, että en halua kamppailla minkään syyllisyyden tunteiden kanssa ollenkaan. Nyt joku varmaan miettii että halveksittava aisuri jolla kevytkenkäinen nainen. Itse näen että näinkin voin elää ja meillähän on kaikki hyvin. Onneksi nuo vaimon tapailemat miehet ovat hänen vanhoja tuttujaan, sillä huoli siitä että hän saattaisi joutua joidenkin tuntemattomien tai vaarallisten ihmisten hampaisiin, olisi minulle täysin kestämätön.
Elämä on kompromisseja
Anonyymi
267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Monella tavalla eri versioin voi parisuhteessa elää. Ei ole yhtä oikeaa tapaa. Hienoa jos olette löytäneet oman tavan. Kompromissit ovat ok, varsinkin kun niitä tehdään tietoisina jalat maassa eikä esim omasta pelosta käsin. Jos motiivina kompromississa on oma pelko ja epävarmuus, on todennäköistä että tulevaisuudessa odottaa muheva katkeruus...
Mun vaimo ei tunnista sanaa kompromissi, on vihannut sanaa siitä asti kun eka kertaa toin sen esille. Olen koittanut sovitella mut ei auta, pahimmin kitkaa ja riitoja aiheutti loma ajat, seksikin jonkin verran. Vaimo halusi järjestää loma aikoka mielensä mukaan ja minä sopeuduin. Kun seksissä ehdotin jotakin pientäkin muutosta niin EI sanoi vaimo. Sängyssä tehtiin sitä mitä vaimo halusi tai sitten ei tehty mitään.