Olo olisi nyt

parempi jos viime kesäkuussa olisi saanut vakituisen työn. Ykköstoive on täydellinen hiljaisuus, ei enää kertomista ja sen jälkeen työpaikka. Yksityiselämään ei ole tulossa muutosta moneen vuoteen. Tunnen itseni hyvin ja minulle ei ole tällainen ärsyyntyminen ollut tyypillistä, mitä on ollut monta vuotta. Tämä tunne johtuu siitä, että minua on kohdeltu väärin, vaikka olen kertonut siitä kauan ja silti se ei lopu. Kukaan ei tunnu haluavan minun voivan paremmin. Ei tunnu lainkaan mahdolliselta se, että haluaisin jonkun elämääni niin kauan kuin olen työelämässä eli vähintään kymmenen vuotta. En jaksa tehdä kahta asiaa kerralla, koska tiedän että tarvitsen kaiken ajan työn ulkopuolella pelkästään itselleni selvitäkseni rankoista vuosista. Tähän on nyt tultu.
3<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Eheheh oikeasti, sun elämän rajoitteet olet sinä. Hanki itsellesi mentor or life coach. Auttaa tohon sun itsesäälis... :)

Äänestä
  • Ei ole kyse itsesäälistä vaan spontaaneista stressireaktioista niissä tilanteissa, mitkä muistuttavat sellaisista kokemuksista mitkä aiheuttivat ahdistusta monen vuoden ajan. Olen eiryispiirteinen ja koen asioita eri tavalla kuin muut ja sitä ihmiset eivät tunnu ymmärtävän. Aspergerit vetäytyvät itsensä kanssa olemiseen aina kun kokevat stressiä. Sitä tapaa toimia ei voi muuttaa ulkopuolelta, se on pysyvä erityispiirre koko elämän ajan.

    Äänestä

Et sä mistään rankoista ole selvinnyt, oot syntynyt kultalusikka perseessä ja valitat nyt siitä kuinka lusikka jäi jumiin ...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

parempi jos viime kesäkuussa olisi saanut vakituisen työn. Ykköstoive on täydellinen hiljaisuus, ei enää kertomista ja sen jälkeen työpaikka. Yksityiselämään ei ole tulossa muutosta moneen vuoteen. Tunnen itseni hyvin ja minulle ei ole tällainen ärsyyntyminen ollut tyypillistä, mitä on ollut monta vuotta. Tämä tunne johtuu siitä, että minua on kohdeltu väärin, vaikka olen kertonut siitä kauan ja silti se ei lopu. Kukaan ei tunnu haluavan minun voivan paremmin. Ei tunnu lainkaan mahdolliselta se, että haluaisin jonkun elämääni niin kauan kuin olen työelämässä eli vähintään kymmenen vuotta. En jaksa tehdä kahta asiaa kerralla, koska tiedän että tarvitsen kaiken ajan työn ulkopuolella pelkästään itselleni selvitäkseni rankoista vuosista. Tähän on nyt tultu.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu