parempi jos viime kesäkuussa olisi saanut vakituisen työn. Ykköstoive on täydellinen hiljaisuus, ei enää kertomista ja sen jälkeen työpaikka. Yksityiselämään ei ole tulossa muutosta moneen vuoteen. Tunnen itseni hyvin ja minulle ei ole tällainen ärsyyntyminen ollut tyypillistä, mitä on ollut monta vuotta. Tämä tunne johtuu siitä, että minua on kohdeltu väärin, vaikka olen kertonut siitä kauan ja silti se ei lopu. Kukaan ei tunnu haluavan minun voivan paremmin. Ei tunnu lainkaan mahdolliselta se, että haluaisin jonkun elämääni niin kauan kuin olen työelämässä eli vähintään kymmenen vuotta. En jaksa tehdä kahta asiaa kerralla, koska tiedän että tarvitsen kaiken ajan työn ulkopuolella pelkästään itselleni selvitäkseni rankoista vuosista. Tähän on nyt tultu.
Olo olisi nyt
Anonyymi
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eheheh oikeasti, sun elämän rajoitteet olet sinä. Hanki itsellesi mentor or life coach. Auttaa tohon sun itsesäälis... :)
Ei ole kyse itsesäälistä vaan spontaaneista stressireaktioista niissä tilanteissa, mitkä muistuttavat sellaisista kokemuksista mitkä aiheuttivat ahdistusta monen vuoden ajan. Olen eiryispiirteinen ja koen asioita eri tavalla kuin muut ja sitä ihmiset eivät tunnu ymmärtävän. Aspergerit vetäytyvät itsensä kanssa olemiseen aina kun kokevat stressiä. Sitä tapaa toimia ei voi muuttaa ulkopuolelta, se on pysyvä erityispiirre koko elämän ajan.
Et sä mistään rankoista ole selvinnyt, oot syntynyt kultalusikka perseessä ja valitat nyt siitä kuinka lusikka jäi jumiin ...