Tuolla jossain alempana oli sivuttukin tätä juttua, mutta laitanpa uuden topikin tästä aiheesta, eli siitä että kannattaa miettiä kertooko omista tunteista toiselle vai ei.
Tilanne oli siis se että tultiin hyvin juttuun ja viihdyttiin selvästi toistemme seurassa. Sitten kerroin naiselle että olen vissiin vähän ihastunut häneen, jonka jälkeen hän mainitsi omista tunteistaan sen verran että olen mukava ja että viihtyy minun seurassa. Seksi oli jo mukana tuossa vaiheessa, joten kai se oli jotain seurusteluntynkää.
Sitten kerroin hälle että olen rakastumassa häneen ja se olikin lähtölaskenta koko suhteen loppumiselle.
Hän oli tuon tunnustukseni jälkeen seurassani usein jotenkin varautunut, mietteliäs, ei enää hymyillyt niin paljoa, lähinnä tuntui kun hän olisi aina miettinyt jotain. Yritin muutaman kerran keskustella vakavasti mitä hän sitten haluaa, mutta ei oikein suostunut puhumaan. Lähinnä sain sen hänestä irti "ettei ole varma meidän jutusta", mutta sanoi että haluaa jatkaa.
Hän muuttui etäiseksi, lopetti miulle soittamiset(tuota ennen oli joka päivä soittanut, tekstaillut jne.). Lopun vissiin arvattekin, eli eihän siitä mitään sitten tullut.
Jotenkin ironista tässä on se, että ainakin yleisesti luullaan että naiset haluavat kuulla että heitä rakastetaan, mutta näköjään sitä ensimmäistä rakkauden tunnustusta ei kannata päästää aina silloin jos siltä tuntuu. Mutta mistäs sitä sitten tietää milloin on sopiva hetki?
Mun tapauksessani tuo nainen vissiin luuli että olisin ryntäämässä heti saman katon alle jne., vaikka kyllä tein selväksi etten mitään tuommoista edes ajatellut.
Tilanne oli siis se että tultiin hyvin juttuun ja viihdyttiin selvästi toistemme seurassa. Sitten kerroin naiselle että olen vissiin vähän ihastunut häneen, jonka jälkeen hän mainitsi omista tunteistaan sen verran että olen mukava ja että viihtyy minun seurassa. Seksi oli jo mukana tuossa vaiheessa, joten kai se oli jotain seurusteluntynkää.
Sitten kerroin hälle että olen rakastumassa häneen ja se olikin lähtölaskenta koko suhteen loppumiselle.
Hän oli tuon tunnustukseni jälkeen seurassani usein jotenkin varautunut, mietteliäs, ei enää hymyillyt niin paljoa, lähinnä tuntui kun hän olisi aina miettinyt jotain. Yritin muutaman kerran keskustella vakavasti mitä hän sitten haluaa, mutta ei oikein suostunut puhumaan. Lähinnä sain sen hänestä irti "ettei ole varma meidän jutusta", mutta sanoi että haluaa jatkaa.
Hän muuttui etäiseksi, lopetti miulle soittamiset(tuota ennen oli joka päivä soittanut, tekstaillut jne.). Lopun vissiin arvattekin, eli eihän siitä mitään sitten tullut.
Jotenkin ironista tässä on se, että ainakin yleisesti luullaan että naiset haluavat kuulla että heitä rakastetaan, mutta näköjään sitä ensimmäistä rakkauden tunnustusta ei kannata päästää aina silloin jos siltä tuntuu. Mutta mistäs sitä sitten tietää milloin on sopiva hetki?
Mun tapauksessani tuo nainen vissiin luuli että olisin ryntäämässä heti saman katon alle jne., vaikka kyllä tein selväksi etten mitään tuommoista edes ajatellut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kuulostaa aika omituiselta; jos jerran olette olleet niinkin läheisessä suhteessa ja kumpikin kertoneet tunteistanne toisianne kohtaan.
Mutta ainahan voi olla niin, että tämä kyseinen nainen ei ole kertonut sinulle aivan kaikkea.., jos hän ei ole vapaa nainen.., tai sitten hän on kokenut jonkun ikävän suhteen, johon on panostanut kaikkensa ja sitten toinen onkin pettänyt luottamuksen.
En ole mikään "selvännäkijä", mutta näitä tuli minulle mieleen.
Itsekin olen sinkku, joka on kohdannut mukavan ihmisen, mutta vähän ajan opäästä osoittautui aivan toisenlaiseksi; eli tällaiset tapahtumat tekevät ihmisestä kuin ihmisestä varovaisen.
Että on kokenut pettymyksen aikaisemmin, mutta tekeekö se pettymys ihmisestä niin varautuneen ettei enää uskalla näyttää tunteitaan uudessa suhteessa kunnolla ja juoksee karkuun "tosi paikan tullessa" ? Jokaisella meillä on omat pettymykset kuitenkin.
Itselleni on hyvin vaikea näyttää tunteitani, ja ihmettelin itsekin kun ne hänelle kerroin. Kai se oli sitä kun tuntee kohdanneensa "sen oikean", niin sitten se on helppo kertoa. Mutta ei näköjään olisi pitänyt kertoa.
Tämä ei kuitenkaan estä minua kertomasta tunteita jos tulevaisuudessa kohdalle osuu mielestäni taas "se oikea". Päin vastoin, tunnen että nyt uskallan helpommin tuoda tunteeni esiin. Tosin pitää seuraavalla kerralla harkita missä vaiheessa kertoo tunteensa.
siinä olet oikeassa, että kun tuntee, että on "se oikea" niin silloin haluaakin olla avoin ja kertoa rehellisesti asiat niinkuin ne ovat.
Silloin sellainen suhde on vakaalla ja hyvällä pohjalla; mutta siihen tarvitaan kaksi :).
Minäkin olen ajatellut ja toivonut, että löytäisin sellaisen miehen, joka olisi alusta saakka rehellinen sanoissaan; seisoisi sanojensa takana, mutta pettymään olen jotunut.
Mutta en ole kuitenkaan menettänyt uskoa siihen, että joskus se minunkin kohdalle "se oikea" tulee :).
on suhteellisen helppoa, mutta ihmiset tekevät siitä liian vaikeaa.
Yksi asia mitä olen elämässä oppinut, on se että ihmiset valehtelevat paljon enemmän mitä koskaan kakarana kuvittelinkaan. Nykyaikana moraali näyttää olevan löyhässä, petetään vaikka olisi naimisissa, kunhan kohalle osuu joku kiinnostava tyyppi, sitä on "kokeiltava".
En minäkään uskoa kaivoon heitä, se olisi sama kun kuolisi nyt heti pois.
Mutta mulle voi myös kirjoittaa ja olisi kiva jutella mailissa lisää: [email protected]
Kaikki joilla on asiallista juttua, niin heittäkääpä meilillä! Ihan rohkeasti :)
Naisella menee hetki ehkä sulattaa sitä, että sinä mahdollisesti olet se jonka kanssa hän ehkä muuttaisi sitten yhteen, hankkisi talon jne. Vaikka ei tästä olekaan kyse, mutta ainakin minä ajattelen näin.
Jos alkaa liian aikaisin puhumaan sitoutumista vaativista aiheista voi naiselle tulla pupu pöksyyn ja silloin me ajattelemme usein, että "niin siinä oli sitä ja sitä vikaa, laitanpas poikki". Ja kaikki vai siksi, että naista on alkanut ahdistaa se, että tässäkö tämän nyt on. Ei tarkoita siis, että miehessä olisi edes mitään vikaa, mutta sitoutumispelossa sitä etsii mistä tahansa tekosyitä itselleen.
Ja lisäksi mies joka heti tunnustaa (vaikka viikon jälkeen) rakkauttaan, vaikuttaa epäaidolta, ahdistavalta stalkerilta, maaniselta, liian nöyrältä tai sitten vallan ihanalta...:)
Niin ja vielä itse en ainakaan tykkää miehistä, jotka osoittavat mitään epätoivon merkkejä, homman pitää hoitua tyylikkäästi ja ajan kanssa. Rakkaudentunnustus voi kuulostaa todella epätoivoiselta, tyyliin että tämä on mun viimeinen oljenkorsi, sanon sen nyt. Naiset voivat esittää kamalan kiinnostuneita vain koska ovat niin lojaaleita olentoja. Ei treffailukaan naiselle heti tarkoita, että haluaisi edes suhdetta. Treffailu voi vain aikuiselle olla hauskempi ajanviete kuin 30-kymppisetn kamujen kanssa kahvilla istuminen. Tsemppiä!
...jossa "minä rakastan sinua" saa ihmiset surulliseksi. :(
Taisi suhteesta loppua haaste(sinun valloittamisen) ja sinusta kadota salaperäisyys kun menit tuommoisia puhumaan liian aikaisin..