Luukkaan evankeliumi, 13. luku antaa aihetta pohtia vakavasti myös tilannetta jossa nyt olemme maailmanlaajuiden koronavirusepidemian seurauksena:
-----------------------------------------
"Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.
Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."
---------------------------------------------
Meidän ei ole varmaankaan syytä ruveta ajattelemaan ettöä koronaan sairastuneet tai kuolleet olisivat tehneet enemmän syntiä kuin ne jotka eivät ole saaneet tartuntaa, mutta koronavirusepidemian leviäminen sekä ihmiskunnan voimatomuus yhden ainoan pienen viruksen edessä, joka panee muutamassa kuukaudessa koko maailman polvilleen, -on koko ihmiskunnalle muistutus meidän katoavaisuudestamme, siitä ettei meillä ole täällä mitään pysyvää. Meidän on nimittäin ajateltava että tämäkin on sallimus Kaikkivaltiaan Jumalan kädestä.
Miksi maailmassa on sairauksia? Miksi elämme vain vähän aikaa ja sitten joudumme kuolemaan? Raamattu antaa siihen vastauksen joka ilmoittaa että se on ihmisen ja ihmiskunnan synnistä johtuva rangaistus, -me kaikki olemme siihen osallisia ja syypäitä, myös me uskovaiset sillä ei ole yhtäkään synnitöntä ihmistä Aadamin jälkeläisissä! Älkää siis sanoko että me uskovaiset tuomitsemme "muita"!
Maailmassa on siksi kaikki tämä paha koska me ihmiskuntana olemme luopuneet elävästä Jumalasta, meidän omasta Luojastamme ja Ylläpitäjästämme! Me teoillamme ihmiskunata kiroamme Luojaamme, emme tahdo kuulla emmekä ottaa onkeemme Hänen sanaansa, teemme tahallamme syntiä ja pahuutta ja siksi maailmassa niitämme jatkuvasti OMIEN tekojemme seurauksia!
Ihmiskunatana elämme valheellisessa "kaikkivoimaisuuden" tunnossa, ja panemme turvamme oman käsivartemme voimaan, meille ja meidän tiedemiehillemme ei kelpaa Jumalan ilmoittama viisaus, vaan me rakennamme omaa "viisauttamme" hyläten hyvät neuvot ja lait. Oikeastaan ei ole yhtään liioiteltua sanoa että ihminen on monessa suhteessa nostanut itsensä Jumalan asemaan.
Mitä meidän sitten tästä kaikesta tulisi tajuta, mikä meitä kohtaa ja mitä meidän tulisi ottaa onkeemme?
Vastaus on ilmiselvä, jos vain avaamme korvamme ja nöyrrymme siihen ettemme enää pidä itseämme kaikkivaltiaana: Me kärsimme Jumalan Pyhän Hengen ilmoittamia vaivoja ja vitauksia koska olemme luopuneet Jumalasta. Nämä kaikki ovat seurausta omasta pahuudestamme ja siitä ettemme rakasta ja pelkää Luojaamme.
Tällä tavoin Jumala murtaa meidän luuloteltua "kaikkivoipaisuuttamme" ja osoittaa ihmiskunnalle miten voimattomia me olemme. Jumala voisi aivan helposti yhdessäsilmänräpäyksessä lopettaa kerralla koko ihmiskunnan. Mutta Hän ei ole vielä tehnyt sitä. Miksi?
Siksi että nämä ovat rakkaita Isän kutsuhuutoja, ne ovat takaisin kutsumisia että meluopuneet lapset palaisimme Isän luo ja nöyrtyisimme parannukseen. Ei Jumala ole tahtonut maailmaa vielä hävittää sillä vieläkin Hänen armonsa riittää meitä herättelemään ja nämä epidemiatkin ovat kuin kutsuhuutoja meille kadonneille lampaille. Aiommeko me todella mennä kuolemaan ilman Jumalaa? Korona osoittaa taas kerran miten haavoittuvia me olemme kaikesta huolimatta: kuolema voi meitä kohdata vaikka jo tänään.
Jakyllä! Me uskovaiset myös olemme tästä osalliset sillä me kuulumme syntiseen sukuun. Mutta sillä joka kääntyy ja nöyrtyy parannukseen , on se turva että vaikka hän kuolisikin, hänellä on iankaikkisen elämän lupaus, sillä Jumala o armossaan lähettänyt Poikansa maailmaan, sovittamaan sen synnit niin että se joka Häneen uskoo, saa elää vaikka olisi kuollut!
Niinpä se joka turvaa Jumalaan ja hädässään huutaa avuksi Herraa, saa olla turvallisella mielellä sillä Jeesus sanoi ettei hiuskarvakaan putoa päästämme Jumalan sitä sallimatta. Jos siis Herra on nähnyt hyväksi että ainamme on tullut (ja se tulee joka tapauksessa) niin ilman pelkoa iankaikkisesta rangaistuksesta saamme nukkua Elämän ja Kuolemn Herran turviin joka tallettaa sieluni viimeisen päivän ihanaa ylösnousemusta varten lepäämään ja odottamaan. Niin olen siis valmis ja lapmppuni palaa; saanko sitten elää tai kuolle, sen saan tehdä rakkaan Isäni lapsena! Hän Jeesus on suurempi kuin kuolema!
---------------------------------------
"Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle. Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." (Ps. 50:14-15)
-----------------------------------------
"Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.
Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."
---------------------------------------------
Meidän ei ole varmaankaan syytä ruveta ajattelemaan ettöä koronaan sairastuneet tai kuolleet olisivat tehneet enemmän syntiä kuin ne jotka eivät ole saaneet tartuntaa, mutta koronavirusepidemian leviäminen sekä ihmiskunnan voimatomuus yhden ainoan pienen viruksen edessä, joka panee muutamassa kuukaudessa koko maailman polvilleen, -on koko ihmiskunnalle muistutus meidän katoavaisuudestamme, siitä ettei meillä ole täällä mitään pysyvää. Meidän on nimittäin ajateltava että tämäkin on sallimus Kaikkivaltiaan Jumalan kädestä.
Miksi maailmassa on sairauksia? Miksi elämme vain vähän aikaa ja sitten joudumme kuolemaan? Raamattu antaa siihen vastauksen joka ilmoittaa että se on ihmisen ja ihmiskunnan synnistä johtuva rangaistus, -me kaikki olemme siihen osallisia ja syypäitä, myös me uskovaiset sillä ei ole yhtäkään synnitöntä ihmistä Aadamin jälkeläisissä! Älkää siis sanoko että me uskovaiset tuomitsemme "muita"!
Maailmassa on siksi kaikki tämä paha koska me ihmiskuntana olemme luopuneet elävästä Jumalasta, meidän omasta Luojastamme ja Ylläpitäjästämme! Me teoillamme ihmiskunata kiroamme Luojaamme, emme tahdo kuulla emmekä ottaa onkeemme Hänen sanaansa, teemme tahallamme syntiä ja pahuutta ja siksi maailmassa niitämme jatkuvasti OMIEN tekojemme seurauksia!
Ihmiskunatana elämme valheellisessa "kaikkivoimaisuuden" tunnossa, ja panemme turvamme oman käsivartemme voimaan, meille ja meidän tiedemiehillemme ei kelpaa Jumalan ilmoittama viisaus, vaan me rakennamme omaa "viisauttamme" hyläten hyvät neuvot ja lait. Oikeastaan ei ole yhtään liioiteltua sanoa että ihminen on monessa suhteessa nostanut itsensä Jumalan asemaan.
Mitä meidän sitten tästä kaikesta tulisi tajuta, mikä meitä kohtaa ja mitä meidän tulisi ottaa onkeemme?
Vastaus on ilmiselvä, jos vain avaamme korvamme ja nöyrrymme siihen ettemme enää pidä itseämme kaikkivaltiaana: Me kärsimme Jumalan Pyhän Hengen ilmoittamia vaivoja ja vitauksia koska olemme luopuneet Jumalasta. Nämä kaikki ovat seurausta omasta pahuudestamme ja siitä ettemme rakasta ja pelkää Luojaamme.
Tällä tavoin Jumala murtaa meidän luuloteltua "kaikkivoipaisuuttamme" ja osoittaa ihmiskunnalle miten voimattomia me olemme. Jumala voisi aivan helposti yhdessäsilmänräpäyksessä lopettaa kerralla koko ihmiskunnan. Mutta Hän ei ole vielä tehnyt sitä. Miksi?
Siksi että nämä ovat rakkaita Isän kutsuhuutoja, ne ovat takaisin kutsumisia että meluopuneet lapset palaisimme Isän luo ja nöyrtyisimme parannukseen. Ei Jumala ole tahtonut maailmaa vielä hävittää sillä vieläkin Hänen armonsa riittää meitä herättelemään ja nämä epidemiatkin ovat kuin kutsuhuutoja meille kadonneille lampaille. Aiommeko me todella mennä kuolemaan ilman Jumalaa? Korona osoittaa taas kerran miten haavoittuvia me olemme kaikesta huolimatta: kuolema voi meitä kohdata vaikka jo tänään.
Jakyllä! Me uskovaiset myös olemme tästä osalliset sillä me kuulumme syntiseen sukuun. Mutta sillä joka kääntyy ja nöyrtyy parannukseen , on se turva että vaikka hän kuolisikin, hänellä on iankaikkisen elämän lupaus, sillä Jumala o armossaan lähettänyt Poikansa maailmaan, sovittamaan sen synnit niin että se joka Häneen uskoo, saa elää vaikka olisi kuollut!
Niinpä se joka turvaa Jumalaan ja hädässään huutaa avuksi Herraa, saa olla turvallisella mielellä sillä Jeesus sanoi ettei hiuskarvakaan putoa päästämme Jumalan sitä sallimatta. Jos siis Herra on nähnyt hyväksi että ainamme on tullut (ja se tulee joka tapauksessa) niin ilman pelkoa iankaikkisesta rangaistuksesta saamme nukkua Elämän ja Kuolemn Herran turviin joka tallettaa sieluni viimeisen päivän ihanaa ylösnousemusta varten lepäämään ja odottamaan. Niin olen siis valmis ja lapmppuni palaa; saanko sitten elää tai kuolle, sen saan tehdä rakkaan Isäni lapsena! Hän Jeesus on suurempi kuin kuolema!
---------------------------------------
"Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle. Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." (Ps. 50:14-15)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eivätkö kaikki taudit ja onnettomuudet muistuta? Tai se, että kaikki kuolevat ennemmin tai myöhemmin?
Itse suhtaudun siten, että kuolen lähiaikoina. Jossain vaiheessa saan koronan ja se on sitten siinä.
Kun ihminen tietää kuoleman lähestyvän, hän alkaa jo sitä ennen henkisesti kuolla. Valmistautuu, kuka mitenkin. Jotkut torjuvat kuoleman ajatuksen ja syyttävät esim. päättäjiä, lääkäreitä, milloin keitäkin, raivoavat, mutta tällöin kysymys on kuoleman pelosta eli kauhusta.
Minä olen selvittänyt lähiomaiselle mitä tehdä, jos yllättäen kuolen. Tiedän tulevan hautanikin. Kävin sillä viimeksi jouluna. Kiveen vain laitetaan lisänä minun nimeni.
Olenko valmis kuolemaan? Olen. En jää kaipaamaan tätä maailmaa. Oen iloinen, jos pääsen täältä parempiin ja turvatumpiin oloihin. Siellä on kaikki sitten pysyvää: elämä ei ole kuin vuoristorataa, kummitusjunaa tai sirkuksen karusellia, kaameaa hupipuistoa kaikkine tanssivine pikku-ukkoineen, irvinaamoineen ja posetiivin soittoineen.
Voihan kiesuksen perse, pitääkö tuota uskoa työtää jokaiseen asiaan mukaan. Hyvä historiallinen ja suurelta osin fiktiivinen romaani on saanut hieman liioitellun aseman maailmassa. Ennen vanhaan tuon vielä ymmärtäisi kun asian laittaa perspektiiviin, eli tietämättömyyden ja oppimattomuuden tiliin, mutta että vielä nykyäänkin. Ei enää tarvita papistoa hallitsemaan järjestystä ja riistämään tyhmää kansaa ja pitämään pelossa.
Voi iesus sentään, mikähän sinua vaivaa, kun tulet itseäsi kiusaamaan Luterilaisuus-palstalle, jossa normaali-ihmisen logiikalla kekustellaan luterilaisuudesta.
On oikein hyvä, kun uskonnosta saa ihan avoimesti puhua, kun muuten uskonnon näkyvyyttä kiimaisesti vastustetaan. Täälläkin sitä keskustelua häiriköi suuri suvaitsemattomien joukko uskontofobiaa kärsiviä ateisteja ja äärifeministejä, jotka heti kirjoituksen ilmaantuessa tulevat kuin perskärpäslauma huutelemaan, että ei se noin mene, uskonto on sitä sun tätä vaarallista ja valhetta. Mutta tervetuloa vaan joukkoon aitojen ihmisten pariin.
Olette jeesustelleet liikaa ihmisiä maailmaan.
Osa hihuista kokee jokaisen pierunkin muistutukseksi omasta kuolevaisuudestaan.
Ne elää vain kuollakseen. Sääli noita piruparkoja.
Minä en koe kuolemaa rangaistuksena, vaan palkintona eletystä elämästä...