Onko kokemuksia tai ajatuksia asiasta, mitä tapahtuu kun jompikumpi vanhemmista pettää toista? Miten lapset reagoivat? eikä puhuta nyt pienistä lapsista vaan miel. vähän vanhemmista. Itse sain ensimmäisenä vahingossa tietää, en uskaltanut kertoa äidilleni, odotin että isä kertoisi itse. Alkoi kahden vuoden KAAMEA rumba.. muutin pois kotoa, otin etäisyyttä. Vanhemmat yhdessä, uskoisin että onnellisempana kuin ennen tapahtunutta, josta aikaa jo noin 5 vuotta.
Itse sain elin-ikäiset ( ainakin näin pelkään) arvet. Olin aina ollut isäni tyttö, enkä voinut käsittää, että ihminen, johon on aina luottanut eniten maailmassa voi tehdä koko PERHEELLE näin. Hän yritti selittää, en osannut käsitellä asiaa. Kulunut monta vuotta, olen edelleen katkera ja vihainen, oma avoliittoni kärsii ajoittain pahan oloni takia, en kuitenkaan uskalla kertoa vanhemmilleni, enkä kaivella vanhoja haavoja auki. Monesti kuvittelen, että kun näkisin tämän TOISEN naisen, mitä hänelle sanoisin, ja TEKISIN.. varmaan kävisin edelleen kimppuun.. tai ainakin mieli tekisi.. En jaksa puolisollekkaan jauhaa samaa asiaa ja vitutusta, kun tapahtuneesta on jo niin kauan.. eli kenelle puhua? alkaa oksettaa jo tästä asiasta kirjoittaminen kun asiat palaavat mieleen..
Itse sain elin-ikäiset ( ainakin näin pelkään) arvet. Olin aina ollut isäni tyttö, enkä voinut käsittää, että ihminen, johon on aina luottanut eniten maailmassa voi tehdä koko PERHEELLE näin. Hän yritti selittää, en osannut käsitellä asiaa. Kulunut monta vuotta, olen edelleen katkera ja vihainen, oma avoliittoni kärsii ajoittain pahan oloni takia, en kuitenkaan uskalla kertoa vanhemmilleni, enkä kaivella vanhoja haavoja auki. Monesti kuvittelen, että kun näkisin tämän TOISEN naisen, mitä hänelle sanoisin, ja TEKISIN.. varmaan kävisin edelleen kimppuun.. tai ainakin mieli tekisi.. En jaksa puolisollekkaan jauhaa samaa asiaa ja vitutusta, kun tapahtuneesta on jo niin kauan.. eli kenelle puhua? alkaa oksettaa jo tästä asiasta kirjoittaminen kun asiat palaavat mieleen..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eikö asioiden jo olisi helpompi antaa olla. Meillä ihmisillä on tapana vatvoa asioita loputtomasti ja kasvattaa niistä elämää suurempia peikkoja. Et varmaankaan tiedä kaikkia asiaan liittyneitä taustoja ja nyt on jo varmaan myöhäistä niitä repiä auki.
Itse olin jo aikuinen kun isäni löysi toisen naisen ja jätti äitini noin viikossa. Olin äärimmäisen vihainen ja katkera suunnilleen vuoden ajan kunnes käsitin etten minä asioille mitään voinut enkä toisaalta ole mikään tuomitsemaan edes vanhempieni elämää. Nyt välit isän kanssa ovat ok vaikka tosin muuttuneet. Tosin enemmänkin siitä syystä ettei enää perheyhteisöä ole kuin sen takia että olisin vieläkin katkera. Ensimmäinen vieras nainen on poistunut kuvioista mutta sen jälkeiseenkään naiseen jolla siis ei eron kanssa ollut mitään tekemistä, en ole kyennyt suhdetta luomaan. Ei vihan takia vaan sen takia että en vain hänestä kauheasti pidä. Mutta kuten sanottu, välit isään ovat kunnossa ja häneen olen paljon yhteydessä.
Joten tsemppiä sinulle ja koita jotenkin päästä asioiden kanssa sinuiksi. Älä riko itseäsi sen takia mitä isäsi teki, ja vaikka julmalta kuulostaa, älä tuomitse häntä. Hän varmasti tekee sen itse ja sillä et saa kuin itsesi katkeraksi. Hän on kuitenkin isäsi. Anna hänelle anteeksi ja koita normalisoida suhteesi häneen, se tekee varmasti hänelle hyvää mutta eniten sitä tarvitset sinä. Minä tiedän kokemuksesta...
Tsemppiä...
niin kyllähän minä yritän jättää.. Ehkä tavallaan pelkään, että itselleni kävisi samalla tavalla kuin äidilleni.. kaikki tulisi kuin salama kirkkaalta taivaalta, suhde jatkunut jo vuoden päivät..
Juttuhan jatkui vielä näin, että isäni olisi ottanut eron äidistä ja muuttanut yhteen mutta kun on asuntolainaa ja koira ja mökki jne.. No, nainen, joka sattui olemaan tuttavaperheemme äiti, ei hyväksynyt isän päätöstä päättää suhdetta, halusi kostaa isälle, eli teki niin kertomalla äidille, jouluaattona, tekstiviestillä. Kertoi paljon muuta, muistakin naisista viesteissä, mutta koskaan emme saa, ainakaan toivottavasti tietää puhuiko totta vaiko provosoi. Kului kuukausia, nainen alkoi ahdistella, äitiäni, isääni mm. saapumalla hänen työpaikalleen, nolaamalla alaisten edessä, ahdisteli jopa minua. Tuli poliisi-asia. Siihen loppui.. kunnes taas noin 3vuotta sitten soitti, kun vanhempani olivat olleet lomalla.. Pelkään taas seuraavaa iskua, tai että milloin kaikki alkaa taas ? toista ketaa ei äiti kestä, mutta en myös minäkään. Olen vain "sivullinen", enkä itsekään ymmärrä miksi reagoin näin voimakkaasti. Anteeksi olen antanut isälleni, olemme paremmissa väleissä hänen kanssaan kuin koskaan, jopa monet kadehtivat välistämme suhdetta, joka on lämmin! Se saa minut pelkäämään vielä enemmän, että suhteemme katkeaa, jos isäni toistaa virheensä..
Hei, puhuminen helpottaa.. huoh...
on täysin mielisairas! Huono tsägä isälläsi, kun tuommoiseen lankesi! Ihan oikeasti: Et kärsi niinkään isäsi suhteesta toiseen naiseen vaan naisen hulluista toimista perhettänne kohtaan.
Sain selville noin 12-vuotiaana, että isäni petti äitiäni. En vieläkään pysty luottamaan kehenkään mieheen. Jätkäkaverini petti mua vuosi sitten, ja suhde natisee edelleen liitoksissaan, kun en pysty täysin antamaan anteeksi.
Minun isäni petti äitiäni kun olin lapsi. Naisia oli ilmeisesti useampiakin. Minulle isä oli muuten ihan hyvä isä, mutta toisaalta halveksin suunnattomasti häntä ja hänen valehteluaan. Koskaan en kertonut vanhemmilleni miltä tuntui kuulla toisilta lapsilta sellaista kuin "me nähtiin kuinka joku nainen meni teidän isän autoon" tai muuta vastaavaa. Ilmeisesti myös toisten perheissä puhuttiin asioista ja kaverini kuulivat. Jollain kummalla tavalla minä häpesin asiaa vaikka enhän itse ollut tehnyt mitään väärää. Isän uskottomuus loi monella tapaa varjon minun lapsuuteeni. Tietenkin vanhemmillani oli myös riitoja, joita sitten jouduin kuuntelemaan.
Asia sai aikaan sen, että minun on ollut erittäin vaikea luottaa miehiin ja monet seurustelusuhteeni lopetin kun ne alkoivat syvetä. Menin sänkyyn tavallaan kuin käyttääkseni itse miehiä vaikka samalla itse kärsin. Jos itse pidin pojasta / miehestä olin valtavan mustasukkainen omassa epävarmuudessani ja peloissani.
Joten pettäville sanoisin, että lapsenne saattavat tietää enemmän kuin luulettekaan. Ihmiset juoruavat ja lapset puhuvat toisilleen, kiusaavatkin. Oma lapsenne saattaa kätkeä kaiken sen murheen sisäänsä, koska sellaisesta on todella vaikea alkaa puhua omille vanhemmilleen.
Minulla ei ole ollut sitä turvallista isää, jollaisen olisin halunnut. Minun isäni valehteli ja petti.