Ferrante tai miten tehdään luokkaretki

Hehee!!
Paloma kuvittelee olevansa se tarinassa kuvattu Elenanlousku!
Jo on ihmisellä suuret kuvitelmat itsestään!

Taitaa mummon koko tänne vuodatettu elämä olla peräisin kirjoista.
Mistä tuleekin eräs toinen tuulen mukana pyörivä helposti mieleen...

Anonyymi kirjoitti:

Hehee!!
Paloma kuvittelee olevansa se tarinassa kuvattu Elenanlousku!
Jo on ihmisellä suuret kuvitelmat itsestään!

Taitaa mummon koko tänne vuodatettu elämä olla peräisin kirjoista.
Mistä tuleekin eräs toinen tuulen mukana pyörivä helposti mieleen...

Lue lisää

Taitaa ne brunssit ja muut ruokailusanonnat olla suoraan sarjasta lainattu.
Ja kaikki muutkin huushollin hienoudet.

En todellakaan aio paljastaa sarjan juonen kulkua niiltä jotka ovat yhtä ihastuneita Ferranteen kuin minä. Tämä kohtaus on sarjan toisessa sesongissa, kun Elena on opiskellut valmiiksi Pisassa. Se on mielestäni hyvin vahvasti kantaa ottava köyhälistökorttelista Etelä-Italiasta kotoisin olevan lahjakkaan nuoren naisen mahdollisuuksista Italian elitistisessä ja miesvaltaisessa akateemisessa maailmassa.
Suomessa tapahtui kuusikymmentäluvulla samantapainen luokkaretki jossa torpan ja pientilan tyttärelle ja pojalle avautui mahdollisuus kulttuurielämän ja akatemian huippupaikoille. Oliko se helpompaa ja yksinkertaisempaa maassa, jossa perinteet ja tavat olivat niin paljon nuorempia ja ei niin kiveen kirjoitettuja?

Paloma.se01 kirjoitti:

En todellakaan aio paljastaa sarjan juonen kulkua niiltä jotka ovat yhtä ihastuneita Ferranteen kuin minä. Tämä kohtaus on sarjan toisessa sesongissa, kun Elena on opiskellut valmiiksi Pisassa. Se on mielestäni hyvin vahvasti kantaa ottava köyhälistökorttelista Etelä-Italiasta kotoisin olevan lahjakkaan nuoren naisen mahdollisuuksista Italian elitistisessä ja miesvaltaisessa akateemisessa maailmassa.
Suomessa tapahtui kuusikymmentäluvulla samantapainen luokkaretki jossa torpan ja pientilan tyttärelle ja pojalle avautui mahdollisuus kulttuurielämän ja akatemian huippupaikoille. Oliko se helpompaa ja yksinkertaisempaa maassa, jossa perinteet ja tavat olivat niin paljon nuorempia ja ei niin kiveen kirjoitettuja?

Lue lisää

Sitten se kääntyi. Kun valtaan päässeet tavikset alkoivat kähmiä etuja itselleen mattiahteen tapaan. Tavis-Halosen ukko väitteli eläkeiässä ja pääsi professoriksi aiheesta Halosen naiminen tai vastaavat tiedot.

Paloma.se01 kirjoitti:

En todellakaan aio paljastaa sarjan juonen kulkua niiltä jotka ovat yhtä ihastuneita Ferranteen kuin minä. Tämä kohtaus on sarjan toisessa sesongissa, kun Elena on opiskellut valmiiksi Pisassa. Se on mielestäni hyvin vahvasti kantaa ottava köyhälistökorttelista Etelä-Italiasta kotoisin olevan lahjakkaan nuoren naisen mahdollisuuksista Italian elitistisessä ja miesvaltaisessa akateemisessa maailmassa.
Suomessa tapahtui kuusikymmentäluvulla samantapainen luokkaretki jossa torpan ja pientilan tyttärelle ja pojalle avautui mahdollisuus kulttuurielämän ja akatemian huippupaikoille. Oliko se helpompaa ja yksinkertaisempaa maassa, jossa perinteet ja tavat olivat niin paljon nuorempia ja ei niin kiveen kirjoitettuja?

Lue lisää

Torpparilaitosta ei ollut Suomessa enää 60-luvulla, joten ei torppia eikä torpan tyttöjä. Torpparilaitos lakkautettiin lailla 1918. Selität nyt tietämättömyytesi tietenkin, että se oli metafora.

Anonyymi kirjoitti:

Torpparilaitosta ei ollut Suomessa enää 60-luvulla, joten ei torppia eikä torpan tyttöjä. Torpparilaitos lakkautettiin lailla 1918. Selität nyt tietämättömyytesi tietenkin, että se oli metafora.

Lue lisää

Yritti varmaan taas pientä vitsinpoikasta...tiedäthän (-; vink...vink...vink...

Paloma.se01 kirjoitti:

En todellakaan aio paljastaa sarjan juonen kulkua niiltä jotka ovat yhtä ihastuneita Ferranteen kuin minä. Tämä kohtaus on sarjan toisessa sesongissa, kun Elena on opiskellut valmiiksi Pisassa. Se on mielestäni hyvin vahvasti kantaa ottava köyhälistökorttelista Etelä-Italiasta kotoisin olevan lahjakkaan nuoren naisen mahdollisuuksista Italian elitistisessä ja miesvaltaisessa akateemisessa maailmassa.
Suomessa tapahtui kuusikymmentäluvulla samantapainen luokkaretki jossa torpan ja pientilan tyttärelle ja pojalle avautui mahdollisuus kulttuurielämän ja akatemian huippupaikoille. Oliko se helpompaa ja yksinkertaisempaa maassa, jossa perinteet ja tavat olivat niin paljon nuorempia ja ei niin kiveen kirjoitettuja?

Lue lisää

Hehee...
Se Pamelahan on ollut Dallasissa.
Et ennätä edes hahmottaa lukemaasi, koska sinulla on niin kiire saada oma kantasi kuuluville.

Anonyymi kirjoitti:

Hehee...
Se Pamelahan on ollut Dallasissa.
Et ennätä edes hahmottaa lukemaasi, koska sinulla on niin kiire saada oma kantasi kuuluville.

Minulle aivan samantekevää, Dallasia en ole koskaan seurannut ja se toinen jonka mainitsit kirjoitetaan Peyton Place ja kummallakaan ei ole mitään tekemistä aloituksen aiheen kanssa.

Kiitos Paloma ja kiitos Demeter!

En katso telkkaria, joten kyseinen sarja(kin) on mennyt ja menee minulta täysin ohi. Mutta kunhan kirjastot joskus taas aukeavat niin täytyy lainata vaikkapa tuo mainittu kirja. Napolissa olen käynyt (toki nykyaikana enkä paljon köyhien kortteleita kierrellyt), joten on mukavaa ajatuksissaan sijoittaa tapahtumat myös mielen kartalle.

Mrs.W

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos Paloma ja kiitos Demeter!

En katso telkkaria, joten kyseinen sarja(kin) on mennyt ja menee minulta täysin ohi. Mutta kunhan kirjastot joskus taas aukeavat niin täytyy lainata vaikkapa tuo mainittu kirja. Napolissa olen käynyt (toki nykyaikana enkä paljon köyhien kortteleita kierrellyt), joten on mukavaa ajatuksissaan sijoittaa tapahtumat myös mielen kartalle.

Mrs.W

Lue lisää

Kiitos ystävällisestä palautteestasi, Mrs. W. Minä sain tuon kirjan kirjastosta aika lyhyellä varausajalla, mitä kyllä ihmettelin. Aion lukea nuo muutkin trilogian osat, kunhan sinne kirjastoon nyt joskus päästään..))

Minä olen tuossa periksiantavampi, Paloma. Ei niin, että kovasti ottaisin nokkiini ikävästä palautteesta, mutta turhaudun helposti, jos tuntuu, että vastakaikua ei synny, ettei ole ketään, joka ajattelisi samansuuntaisesti tai esittäisi hyvin perusteltuja, vaikka vastakkaisiakin näkemyksiä. Niitäkin, siis noita jälkimmäisiä, täältä löytää ja ne ovat tietysti keskustelussa sitä parasta antia.
Vielä tuosta Ferrantesta: uskon, että hätäisesti luettuna tuon kirjan voi ohittaa ja kuitata vain kuvauksena vieraan maan vieraasta lähihistoriasta ja ystävysten selviytymisestä ankeissa oloissa. Silloin se ei vältämättä herätä kiinnostusta, mutta jos malttaa, se voi avautua meitä kaikkia koskevaksi kuvauksesksi sodanjälkeisestä ajasta ja niistä vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista, mitä tuo aika meillekin tarjosi.
Tarinan voimaa ja väkevyyttä todistaa minusta sen loistalias henkilökuvaus. Lukijan tehtäväksi taidaa jäädä selvittää, mikä on se side. mikä pitää ystävyyttä yllä, kahden eri tavalla lahjakkaan päähenkilön. Linan ja Elenan välillä.

demeter1 kirjoitti:

Minä olen tuossa periksiantavampi, Paloma. Ei niin, että kovasti ottaisin nokkiini ikävästä palautteesta, mutta turhaudun helposti, jos tuntuu, että vastakaikua ei synny, ettei ole ketään, joka ajattelisi samansuuntaisesti tai esittäisi hyvin perusteltuja, vaikka vastakkaisiakin näkemyksiä. Niitäkin, siis noita jälkimmäisiä, täältä löytää ja ne ovat tietysti keskustelussa sitä parasta antia.
Vielä tuosta Ferrantesta: uskon, että hätäisesti luettuna tuon kirjan voi ohittaa ja kuitata vain kuvauksena vieraan maan vieraasta lähihistoriasta ja ystävysten selviytymisestä ankeissa oloissa. Silloin se ei vältämättä herätä kiinnostusta, mutta jos malttaa, se voi avautua meitä kaikkia koskevaksi kuvauksesksi sodanjälkeisestä ajasta ja niistä vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista, mitä tuo aika meillekin tarjosi.
Tarinan voimaa ja väkevyyttä todistaa minusta sen loistalias henkilökuvaus. Lukijan tehtäväksi taidaa jäädä selvittää, mikä on se side. mikä pitää ystävyyttä yllä, kahden eri tavalla lahjakkaan päähenkilön. Linan ja Elenan välillä.

Lue lisää

Minulle taas puolestani on vaikeaa antaa toisten määrätä tai määritellä minua tai kiinnostukseni kohteita. Tiedän että Ferrantea lukee moni ja sarjaa on katsellut vieläkin useampi, mutta siitä huolimatta me annamme jonkun anonyymin palstahirmun määrätä saako siitä kirjoittaa, koska se ei satu kuulumaan tämän mollaajan omaan aihepiiriin. Siihen en suostu.
***
Minulta meni pitkään ennen kuin pystyin hahmottamaan kumpaa Ferrante tarkoitti "loistavalla ystävällä". Nyt olen sitä mieltä että se viittaa Lilaan. Tarina on hyvin monipohjainen ja siitä voisi löytää keskustelunaiheita ja paralleeleja omaan ja ikätovereiden elämään varmaan vuodeksi. Tuo luokkaretki oli yksi niistä, mainitsemasi ystävyysside, joka kestää läpi elämän, välillä tiukempana, välillä ottaen välimatkaa, mutta aina todellisena ja molempia kannattavana, on toinen pääteemoista.

Paloma.se01 kirjoitti:

Minulle taas puolestani on vaikeaa antaa toisten määrätä tai määritellä minua tai kiinnostukseni kohteita. Tiedän että Ferrantea lukee moni ja sarjaa on katsellut vieläkin useampi, mutta siitä huolimatta me annamme jonkun anonyymin palstahirmun määrätä saako siitä kirjoittaa, koska se ei satu kuulumaan tämän mollaajan omaan aihepiiriin. Siihen en suostu.
***
Minulta meni pitkään ennen kuin pystyin hahmottamaan kumpaa Ferrante tarkoitti "loistavalla ystävällä". Nyt olen sitä mieltä että se viittaa Lilaan. Tarina on hyvin monipohjainen ja siitä voisi löytää keskustelunaiheita ja paralleeleja omaan ja ikätovereiden elämään varmaan vuodeksi. Tuo luokkaretki oli yksi niistä, mainitsemasi ystävyysside, joka kestää läpi elämän, välillä tiukempana, välillä ottaen välimatkaa, mutta aina todellisena ja molempia kannattavana, on toinen pääteemoista.

Lue lisää

Tuosta sarjasta on täällä jo keskusteltu silloin kun se tuli. Miksi pitäisi taas jauhaa samaa juttua mikä on sulle pakkomielle ?

Anonyymi kirjoitti:

Tuosta sarjasta on täällä jo keskusteltu silloin kun se tuli. Miksi pitäisi taas jauhaa samaa juttua mikä on sulle pakkomielle ?

Ei sinun tarvitse osallistua keskusteluun, josta et pidä! Tilaa täällä on kuitenkin tällekin keskustelulle. Ei ole sinulta pois mitään.

Paloma.se01 kirjoitti:

Minulle taas puolestani on vaikeaa antaa toisten määrätä tai määritellä minua tai kiinnostukseni kohteita. Tiedän että Ferrantea lukee moni ja sarjaa on katsellut vieläkin useampi, mutta siitä huolimatta me annamme jonkun anonyymin palstahirmun määrätä saako siitä kirjoittaa, koska se ei satu kuulumaan tämän mollaajan omaan aihepiiriin. Siihen en suostu.
***
Minulta meni pitkään ennen kuin pystyin hahmottamaan kumpaa Ferrante tarkoitti "loistavalla ystävällä". Nyt olen sitä mieltä että se viittaa Lilaan. Tarina on hyvin monipohjainen ja siitä voisi löytää keskustelunaiheita ja paralleeleja omaan ja ikätovereiden elämään varmaan vuodeksi. Tuo luokkaretki oli yksi niistä, mainitsemasi ystävyysside, joka kestää läpi elämän, välillä tiukempana, välillä ottaen välimatkaa, mutta aina todellisena ja molempia kannattavana, on toinen pääteemoista.

Lue lisää

"Minulle taas puolestani on vaikeaa antaa toisten määrätä tai määritellä minua tai kiinnostukseni kohteita"kirjoitat Paloma. Se vain taitaa olla niin, että "se toinen" määrittelee sinut joka tapauksessa, kuten sinä, tai mekin, määrittelemme muut, ilmaisemme sen tai emme.

Muuta määräysvaltaa meillä ei toisiimme ole, mutta tietysti yritystä löytyy aina..))

Minäkin muuten mielsin, että tuo "Loistava ystävä" oli Lina/Lila, vaikka oma samaistumiskohteeni, "tutumpi" hahmo, oli Elena. En oikein pystynyt menemään Linan pään sisään, enkä ymmärtämään, mikä hänestä teki "loistavan". Ylivertainen lahjakkuus, jota hän ei oikein pystynyt kanavoimaan rakentavasti, vai mikä ? Se ehkä selviää myöhemmin. Manipuloiko lahjakas ihminen muita lisätäkseen yhteistä hyvää, vai tekeekö hän sitä vain saadakseen sillä etua itselleen, mietin ? Ajattelen lähinnä Lilan suhdetta Michelle Solaraan, joka oli tunnetasolla vahvasti sidoksissa Lilaan. Ja kyllähän Lila oli aika häikäilemätön muitakin, myös, Elenaa kohtaan...
Mitä ystävyyteen tulee niin näitä kahta peilatessa täytyy todeta, että itse en kykenisi samaan, siihen ehdottomaan hyväksymiseen, mikä heillä tuntuisi olevan, ainakin Elenan puolelta. Lilasta muodostamani kuva saa ihmettelemään, tunteeko hän ystävyyttä lainkaan siinä merkityksessä kuin se yleensä mielletään.
No. Romaanihahmojahan he ovat, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että hyvä kaunokirja tavoittaa ja osaa kuvata ihmisen uskottavana ja totena. Minä voisin olla aneeminen versio Elenasta, joku toinen voisi olla vielä lähempänä häntä. Lilan piirteitä voi löytää itsestään, joskus, jossakin tilanteessa. Meissä kaikissa on sittenkin paljon "sisältöä"...))

Anonyymi kirjoitti:

Ei sinun tarvitse osallistua keskusteluun, josta et pidä! Tilaa täällä on kuitenkin tällekin keskustelulle. Ei ole sinulta pois mitään.

Kiitos "luvastasi", Anonyymi 12.53..)) Niin minäkin ajattelen, ettei täältä "paperi" lopu eikä kukaan pakota epäkiinnostavaa kirjoittelua seuraamaan, mutta ei sitä nyt tahtoisi kenenkään mieliharminakaan olla...

Paloma.se01 kirjoitti:

Minulle taas puolestani on vaikeaa antaa toisten määrätä tai määritellä minua tai kiinnostukseni kohteita. Tiedän että Ferrantea lukee moni ja sarjaa on katsellut vieläkin useampi, mutta siitä huolimatta me annamme jonkun anonyymin palstahirmun määrätä saako siitä kirjoittaa, koska se ei satu kuulumaan tämän mollaajan omaan aihepiiriin. Siihen en suostu.
***
Minulta meni pitkään ennen kuin pystyin hahmottamaan kumpaa Ferrante tarkoitti "loistavalla ystävällä". Nyt olen sitä mieltä että se viittaa Lilaan. Tarina on hyvin monipohjainen ja siitä voisi löytää keskustelunaiheita ja paralleeleja omaan ja ikätovereiden elämään varmaan vuodeksi. Tuo luokkaretki oli yksi niistä, mainitsemasi ystävyysside, joka kestää läpi elämän, välillä tiukempana, välillä ottaen välimatkaa, mutta aina todellisena ja molempia kannattavana, on toinen pääteemoista.

Lue lisää

Mitä sinä siitä ferrantesta hössäät, eihän se ole edes kolumpialainen eikä jenkki.

demeter1 kirjoitti:

"Minulle taas puolestani on vaikeaa antaa toisten määrätä tai määritellä minua tai kiinnostukseni kohteita"kirjoitat Paloma. Se vain taitaa olla niin, että "se toinen" määrittelee sinut joka tapauksessa, kuten sinä, tai mekin, määrittelemme muut, ilmaisemme sen tai emme.

Muuta määräysvaltaa meillä ei toisiimme ole, mutta tietysti yritystä löytyy aina..))

Minäkin muuten mielsin, että tuo "Loistava ystävä" oli Lina/Lila, vaikka oma samaistumiskohteeni, "tutumpi" hahmo, oli Elena. En oikein pystynyt menemään Linan pään sisään, enkä ymmärtämään, mikä hänestä teki "loistavan". Ylivertainen lahjakkuus, jota hän ei oikein pystynyt kanavoimaan rakentavasti, vai mikä ? Se ehkä selviää myöhemmin. Manipuloiko lahjakas ihminen muita lisätäkseen yhteistä hyvää, vai tekeekö hän sitä vain saadakseen sillä etua itselleen, mietin ? Ajattelen lähinnä Lilan suhdetta Michelle Solaraan, joka oli tunnetasolla vahvasti sidoksissa Lilaan. Ja kyllähän Lila oli aika häikäilemätön muitakin, myös, Elenaa kohtaan...
Mitä ystävyyteen tulee niin näitä kahta peilatessa täytyy todeta, että itse en kykenisi samaan, siihen ehdottomaan hyväksymiseen, mikä heillä tuntuisi olevan, ainakin Elenan puolelta. Lilasta muodostamani kuva saa ihmettelemään, tunteeko hän ystävyyttä lainkaan siinä merkityksessä kuin se yleensä mielletään.
No. Romaanihahmojahan he ovat, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että hyvä kaunokirja tavoittaa ja osaa kuvata ihmisen uskottavana ja totena. Minä voisin olla aneeminen versio Elenasta, joku toinen voisi olla vielä lähempänä häntä. Lilan piirteitä voi löytää itsestään, joskus, jossakin tilanteessa. Meissä kaikissa on sittenkin paljon "sisältöä"...))

Lue lisää

Lenu "kantaa" Lilaa, Lila antaa sisältöä ja tarkoitusta Lenun elämään. He täydentävät toinen toistaan ja antavat voimaa toisilleen. Meidän on helpompi samaistua Elenaan, kilttiin, ahkeraan, kuuliaiseen Lenuun, joka kuitenkin lopuksi kapinoi perhettään kohtaan ja lähtee opiskelemaan Pisaan vastoin heidän tahtoaan. Lenu myös tarvitsee välimatkaa Lilaan kasvaakseen itse omaan kohtaloonsa.
Lila on vaikea ymmärtää meidän kulttuuripohjaltamme, mutta ehkä minua auttaa se että itselläni on ystävättäriä, lähes nuoruudestani, jotka ovat kasvaneet samantapaisessa ympäristössä, köyhyydessä, rikollisuuden ja patriarkaatin väkivallan ehdoilla. Lila on periaatteissaan ehdoton ja aivan häkellyttävän ehdoton: hän on ollut lapsesta saakka sodassa camorraa vastaan ja käyttää hyväkseen emotionaalista yliotettaan Michel Solarasta. Siinä missä heidän ystävästään, muurarista tuli vasemmistoterroristi, Lila kävi rinnakkaisesti omaa sotaansa köyhyyttä ja rikollisuutta vastaan. Enzo, Pascuale ja Lila edustavat tavallaan kaikki kolmea eri vivahdetta Italian vasemmistoliikkeessä. Kaikki joutuvat tekemään uhrauksia, mutta Lila maksoi kaikkein suurimman hinnan: hän kadotti itsensä, mutta löysi oman minuutensa, tilapäisesti, uudelleen.

demeter1 kirjoitti:

"Minulle taas puolestani on vaikeaa antaa toisten määrätä tai määritellä minua tai kiinnostukseni kohteita"kirjoitat Paloma. Se vain taitaa olla niin, että "se toinen" määrittelee sinut joka tapauksessa, kuten sinä, tai mekin, määrittelemme muut, ilmaisemme sen tai emme.

Muuta määräysvaltaa meillä ei toisiimme ole, mutta tietysti yritystä löytyy aina..))

Minäkin muuten mielsin, että tuo "Loistava ystävä" oli Lina/Lila, vaikka oma samaistumiskohteeni, "tutumpi" hahmo, oli Elena. En oikein pystynyt menemään Linan pään sisään, enkä ymmärtämään, mikä hänestä teki "loistavan". Ylivertainen lahjakkuus, jota hän ei oikein pystynyt kanavoimaan rakentavasti, vai mikä ? Se ehkä selviää myöhemmin. Manipuloiko lahjakas ihminen muita lisätäkseen yhteistä hyvää, vai tekeekö hän sitä vain saadakseen sillä etua itselleen, mietin ? Ajattelen lähinnä Lilan suhdetta Michelle Solaraan, joka oli tunnetasolla vahvasti sidoksissa Lilaan. Ja kyllähän Lila oli aika häikäilemätön muitakin, myös, Elenaa kohtaan...
Mitä ystävyyteen tulee niin näitä kahta peilatessa täytyy todeta, että itse en kykenisi samaan, siihen ehdottomaan hyväksymiseen, mikä heillä tuntuisi olevan, ainakin Elenan puolelta. Lilasta muodostamani kuva saa ihmettelemään, tunteeko hän ystävyyttä lainkaan siinä merkityksessä kuin se yleensä mielletään.
No. Romaanihahmojahan he ovat, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että hyvä kaunokirja tavoittaa ja osaa kuvata ihmisen uskottavana ja totena. Minä voisin olla aneeminen versio Elenasta, joku toinen voisi olla vielä lähempänä häntä. Lilan piirteitä voi löytää itsestään, joskus, jossakin tilanteessa. Meissä kaikissa on sittenkin paljon "sisältöä"...))

Lue lisää

Lenu "kantaa" Lilaa, Lila antaa sisältöä ja tarkoitusta Lenun elämään. He täydentävät toinen toistaan ja antavat voimaa toisilleen. Meidän on helpompi samaistua Elenaan, kilttiin, ahkeraan, kuuliaiseen Lenuun, joka kuitenkin lopuksi kapinoi perhettään kohtaan ja lähtee opiskelemaan Pisaan vastoin heidän tahtoaan. Lenu myös tarvitsee välimatkaa Lilaan kasvaakseen itse omaan kohtaloonsa.
Lila on vaikea ymmärtää meidän kulttuuripohjaltamme, mutta ehkä minua auttaa se että itselläni on ystävättäriä, lähes nuoruudestani, jotka ovat kasvaneet samantapaisessa ympäristössä, köyhyydessä, rikollisuuden ja patriarkaatin väkivallan ehdoilla. Lila on periaatteissaan ehdoton ja aivan häkellyttävän ehdoton: hän on ollut lapsesta saakka sodassa camorraa vastaan ja käyttää hyväkseen emotionaalista yliotettaan Michel Solarasta. Siinä missä heidän ystävästään, muurarista tuli vasemmistoterroristi, Lila kävi rinnakkaisesti omaa sotaansa köyhyyttä ja rikollisuutta vastaan. Enzo, Pascuale ja Lila edustavat tavallaan kaikki kolmea eri vivahdetta Italian vasemmistoliikkeessä. Kaikki joutuvat tekemään uhrauksia, mutta Lila maksoi kaikkein suurimman hinnan: hän kadotti itsensä, mutta löysi oman minuutensa, tilapäisesti, uudelleen.

demeter1 kirjoitti:

"Minulle taas puolestani on vaikeaa antaa toisten määrätä tai määritellä minua tai kiinnostukseni kohteita"kirjoitat Paloma. Se vain taitaa olla niin, että "se toinen" määrittelee sinut joka tapauksessa, kuten sinä, tai mekin, määrittelemme muut, ilmaisemme sen tai emme.

Muuta määräysvaltaa meillä ei toisiimme ole, mutta tietysti yritystä löytyy aina..))

Minäkin muuten mielsin, että tuo "Loistava ystävä" oli Lina/Lila, vaikka oma samaistumiskohteeni, "tutumpi" hahmo, oli Elena. En oikein pystynyt menemään Linan pään sisään, enkä ymmärtämään, mikä hänestä teki "loistavan". Ylivertainen lahjakkuus, jota hän ei oikein pystynyt kanavoimaan rakentavasti, vai mikä ? Se ehkä selviää myöhemmin. Manipuloiko lahjakas ihminen muita lisätäkseen yhteistä hyvää, vai tekeekö hän sitä vain saadakseen sillä etua itselleen, mietin ? Ajattelen lähinnä Lilan suhdetta Michelle Solaraan, joka oli tunnetasolla vahvasti sidoksissa Lilaan. Ja kyllähän Lila oli aika häikäilemätön muitakin, myös, Elenaa kohtaan...
Mitä ystävyyteen tulee niin näitä kahta peilatessa täytyy todeta, että itse en kykenisi samaan, siihen ehdottomaan hyväksymiseen, mikä heillä tuntuisi olevan, ainakin Elenan puolelta. Lilasta muodostamani kuva saa ihmettelemään, tunteeko hän ystävyyttä lainkaan siinä merkityksessä kuin se yleensä mielletään.
No. Romaanihahmojahan he ovat, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että hyvä kaunokirja tavoittaa ja osaa kuvata ihmisen uskottavana ja totena. Minä voisin olla aneeminen versio Elenasta, joku toinen voisi olla vielä lähempänä häntä. Lilan piirteitä voi löytää itsestään, joskus, jossakin tilanteessa. Meissä kaikissa on sittenkin paljon "sisältöä"...))

Lue lisää

Elena on minäkertoja, siksi hänen ajatuksensa ja käyttäytymisensä avautuu lukijalle melko helposti. Lilan ajatukset ja ulospäin näkyvä toiminta jää vaikeammaksi ymmärtää, kirjailija ei mielestäni edes yritä päästä hänen päänsä sisään. Itselleni tuli välillä suorastaan kiukku, miksi Lilan piti tehdä monet asiat rankimman mukaan . Lila oli jo pienenä ihmelapsi, hän oli se, joka kirjoitti ensin ja olisi ollut luontainen lahja siihen. Elena toteutti kuitenkin yhteisen haaveen, tytöthän olivat ostaneet kirjan Pikku naisia, josta kirjailijuusunelma käynnistyi.

Elenallakin oli tyypillisesti yhteiskuntaluokkansa lapsena koulun aloittaessaan huono asema kotona puhuttavan kielen suhteen, murre poikkesi paljon kirjakielestä. Suomessa olemme olleet tässä suhteessa tasavertaisempia, vaikka murteita on meidänkin lapsuudessa yleisemmin puhuttu.

Saakohan Ferrante joskus Nobel-palkinnon , voiko kirjailijan persoonan arvoituksellisuus vaikuttaa sen saamiseen, ovatko nobelisteiksi valittavat yleensäkään kovin usein suurien painosten kuninkaita ja kuningattaria ja suuren yleisön suosikkeja. Hänen tyylinsä ja kerrontansa tuntuu viihdyttävältä, mukaansa tempaavalta ja helpolta eläytyä. Fiktiivinen on kuin todellisuutta, niin eloisaa ja todellista, Napolin katujen tuoksutkin voi aistia. Viihdekirjallisuudesta ei kuitenkaan ole kyse, on omaperäinen ote, haastetta lukijalle, suuria merkityksiä ja teemoja. En ole Ferranten koko tuotantoa lukenut, mutta aikomus on. Tässä joitakin hajamietteitä, en ole tv-sarjan jälkeen mitään häneltä lukenut tai asiaan sen syvällisemmin perehtynyt, mutta laiton korren kekoon minäkin.

Napoli liittyy Ferranten kirjoihin yhtä läheisesti kuin henkilönsä. Espanjalainen Carlos Ruiz Zafón on kirjoittanut Barcelonan ihmisten tietoisuuteen teoksilla Tuulen varjo ja Enkelipeli. Niissä on rakkautta, historiaa, jännitystä , jopa dekkarin aineksia. Ehkä ovatkin jo teille tuttuja. Luen nyt Hannu Raittilan Venetsiaan sijoittuvaa kirjaa. Melkein koko päivä on kulunut ulkosalla, keväinen lämpö ja aurinko hemmotteli meitä etelärannikkolaisia. Krookukset ja lumikellot kukkivat eteläisellä seinustalla. Hyvää jatkoa karanteenilaiset !

Ramoona

Anonyymi kirjoitti:

Elena on minäkertoja, siksi hänen ajatuksensa ja käyttäytymisensä avautuu lukijalle melko helposti. Lilan ajatukset ja ulospäin näkyvä toiminta jää vaikeammaksi ymmärtää, kirjailija ei mielestäni edes yritä päästä hänen päänsä sisään. Itselleni tuli välillä suorastaan kiukku, miksi Lilan piti tehdä monet asiat rankimman mukaan . Lila oli jo pienenä ihmelapsi, hän oli se, joka kirjoitti ensin ja olisi ollut luontainen lahja siihen. Elena toteutti kuitenkin yhteisen haaveen, tytöthän olivat ostaneet kirjan Pikku naisia, josta kirjailijuusunelma käynnistyi.

Elenallakin oli tyypillisesti yhteiskuntaluokkansa lapsena koulun aloittaessaan huono asema kotona puhuttavan kielen suhteen, murre poikkesi paljon kirjakielestä. Suomessa olemme olleet tässä suhteessa tasavertaisempia, vaikka murteita on meidänkin lapsuudessa yleisemmin puhuttu.

Saakohan Ferrante joskus Nobel-palkinnon , voiko kirjailijan persoonan arvoituksellisuus vaikuttaa sen saamiseen, ovatko nobelisteiksi valittavat yleensäkään kovin usein suurien painosten kuninkaita ja kuningattaria ja suuren yleisön suosikkeja. Hänen tyylinsä ja kerrontansa tuntuu viihdyttävältä, mukaansa tempaavalta ja helpolta eläytyä. Fiktiivinen on kuin todellisuutta, niin eloisaa ja todellista, Napolin katujen tuoksutkin voi aistia. Viihdekirjallisuudesta ei kuitenkaan ole kyse, on omaperäinen ote, haastetta lukijalle, suuria merkityksiä ja teemoja. En ole Ferranten koko tuotantoa lukenut, mutta aikomus on. Tässä joitakin hajamietteitä, en ole tv-sarjan jälkeen mitään häneltä lukenut tai asiaan sen syvällisemmin perehtynyt, mutta laiton korren kekoon minäkin.

Napoli liittyy Ferranten kirjoihin yhtä läheisesti kuin henkilönsä. Espanjalainen Carlos Ruiz Zafón on kirjoittanut Barcelonan ihmisten tietoisuuteen teoksilla Tuulen varjo ja Enkelipeli. Niissä on rakkautta, historiaa, jännitystä , jopa dekkarin aineksia. Ehkä ovatkin jo teille tuttuja. Luen nyt Hannu Raittilan Venetsiaan sijoittuvaa kirjaa. Melkein koko päivä on kulunut ulkosalla, keväinen lämpö ja aurinko hemmotteli meitä etelärannikkolaisia. Krookukset ja lumikellot kukkivat eteläisellä seinustalla. Hyvää jatkoa karanteenilaiset !

Ramoona

Lue lisää

Olen lukenut Carlos Ruiz Zafónin kirjat jotka mainitsit. Niistä ainakin Tuulen varjo on hyllyssäni. Espanjalaista goottia, rinnastettavissa Dan Brownin Da Vinci Codeen ja muihin hänen kirjoihinsa.
Siitä murteesta, sukulaistytön mies vieläkin moittii häntä että hän ei ole oppinut italiaa näinä 20 vuotena siellä, vaan puhuu Toscanan murretta! Paikalliset murteet sielläpäin eivät nauti yleistä arvostusta, toisin kuin Suomessa. Mitä eteläisempi murre, sitä heikompi puhujan sosiaalinen status, ainakin Ferranten mukaan.
Kyllä minä mielelläni soisin Nobelin kirjallisuuden palkinnon Elena Ferrantelle. Hän on meidän aikamme suuria kirjailijoita ja yhtä suuri ja helposti luettava kuin Gabriel García Márquez.
Krookukset ja tulppaanien versot ovat päätyneet kauriiden masuihin. Jokunen jäi vielä jäljelle ja kävin kastelemassa loput kasteluveteen liotetulla verijauholla. Päiväkävelyllä kuvasin ensimmäiset sinivuokot Daljoen rannassa.

Paloma.se01 kirjoitti:

Olen lukenut Carlos Ruiz Zafónin kirjat jotka mainitsit. Niistä ainakin Tuulen varjo on hyllyssäni. Espanjalaista goottia, rinnastettavissa Dan Brownin Da Vinci Codeen ja muihin hänen kirjoihinsa.
Siitä murteesta, sukulaistytön mies vieläkin moittii häntä että hän ei ole oppinut italiaa näinä 20 vuotena siellä, vaan puhuu Toscanan murretta! Paikalliset murteet sielläpäin eivät nauti yleistä arvostusta, toisin kuin Suomessa. Mitä eteläisempi murre, sitä heikompi puhujan sosiaalinen status, ainakin Ferranten mukaan.
Kyllä minä mielelläni soisin Nobelin kirjallisuuden palkinnon Elena Ferrantelle. Hän on meidän aikamme suuria kirjailijoita ja yhtä suuri ja helposti luettava kuin Gabriel García Márquez.
Krookukset ja tulppaanien versot ovat päätyneet kauriiden masuihin. Jokunen jäi vielä jäljelle ja kävin kastelemassa loput kasteluveteen liotetulla verijauholla. Päiväkävelyllä kuvasin ensimmäiset sinivuokot Daljoen rannassa.

Lue lisää

Kiitos kommenteistanne Paloma ja Ramoona.
Tietynlainen viihteellisyys minullekin tuli välillä tuosta kerronnasta mieleen, etenkin loppupuolella kun tapahtuminen ja jännitys tihenivät. Tuo oli varmasti se vahva side ystävysten välillä, minkä Ramoona mainitsi: yhteinen unelma, toinen (Lila) sen asetti ja Elena toteutti. Molemmat olivat tärkeitä, toisilleen välttämättömät..

Tuo oli hieno tulkinta Lilasta, Paloma. Ehkä Lilan henkilö ei avautunut minulle ihan siksi, että tuo yhteiskunnallinen ulottuvuus oli minulle vieras kuten tietysti miljöökin omalla laillaan.
Mutta kadottiko Lila itsensä ? Vai unelmansa ? Minusta hän pysyi omavoimaisena ja ehdottomana kaiken aikaa ja siinä mielessä tietysti menetti sen, minkä Elena sai ja mistä tämäkin tietysti lopussa luopui. Statusta tarkoitan.

Mutta olet varmasti oikeassa: Lilan kaltaista ei voikaan mitata yleisillä mitoilla, eikä varmasti näiden kahden ystävyyttäkään. Se vaatii tietyt reunaehdot toteutuakseen.

Te ahkerat! Jaksatte uurastaa istutusten ja kylvösten parissa. Minä olen metsäläinen sanan varsinaisessa merkityksessä. Rakastan luontoa ja kauneutta, mutta olen liian laiska sitä itse luomaan. Kevättä kaikille ! Niille, jotka luovat ja niille, jotka ihailevat muiden luomuksia..))

Tuli niin pitkä lista, että ainakin minun pitäisi lukea itseni näiden kartettavien joukkoon, Anonyymi 13.00..))
Mutta eikös sanassa sanota, että missä synnit ovat suuret, siellä armo on ylenpalttinen..?
Tämä siis todettuna ilman pilkallisuutta. Siihen ei taida olla kenelläkään varaa, minulla ainakaan...

En nyt oikein tiedä onko se "pakenemista". Minä näen sen pikemminkin siten että minä (ja useat muutkin, etupäässä kai kuitenkin naiset) etsimme selitystä, oikeutusta, vivahteiden tulkintaa, yhteiskunnallista ja tunneperäistä resonanssia elämälle, tapahtumille, kokemuksille ja ihmissuhteille kirjallisuuden helmistä. Samaistumisen ja jaetun kokemuksen perusteella ankkuroimme minuutemme suureen ihmiskuntaan.
Historia on suurelta osin miesten kirjoittamaa ja kertoo siitä miten merkittävät miehet ovat vaikuttaneet tapahtumien kulkuun. Naiset ovat yleensä sivuosassa: korkeintaan kannattavassa sivuroolissa (jokaisen suuren miehen takana seisoo suuri nainen). Olemme historiallisessa käännekohdassa; lapsemme sanovat että jokaisen suuren naisen takana seisoo vahva, kannattava mies, tai sitten ei.
Sitten kun naiset ovat saaneet pieniin, siroihin käsiinsä myös rahahanat ja kukkaroiden nyörit, niin historia kirjoitetaan uusilla ehdoilla.

Paloma.se01 kirjoitti:

En nyt oikein tiedä onko se "pakenemista". Minä näen sen pikemminkin siten että minä (ja useat muutkin, etupäässä kai kuitenkin naiset) etsimme selitystä, oikeutusta, vivahteiden tulkintaa, yhteiskunnallista ja tunneperäistä resonanssia elämälle, tapahtumille, kokemuksille ja ihmissuhteille kirjallisuuden helmistä. Samaistumisen ja jaetun kokemuksen perusteella ankkuroimme minuutemme suureen ihmiskuntaan.
Historia on suurelta osin miesten kirjoittamaa ja kertoo siitä miten merkittävät miehet ovat vaikuttaneet tapahtumien kulkuun. Naiset ovat yleensä sivuosassa: korkeintaan kannattavassa sivuroolissa (jokaisen suuren miehen takana seisoo suuri nainen). Olemme historiallisessa käännekohdassa; lapsemme sanovat että jokaisen suuren naisen takana seisoo vahva, kannattava mies, tai sitten ei.
Sitten kun naiset ovat saaneet pieniin, siroihin käsiinsä myös rahahanat ja kukkaroiden nyörit, niin historia kirjoitetaan uusilla ehdoilla.

Lue lisää

Riittääkö naisilla ymmärrystä isoihin rahoihin, jos keskittyisi vain huushollin menoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Riittääkö naisilla ymmärrystä isoihin rahoihin, jos keskittyisi vain huushollin menoihin.

:))
Toisilla riittää, toisilla ei.
Ymmärtääkseni on paljon naisia jotka ovat tosi hakoja finanssimaailmassa. Minä en kuulu heihin.

Mielestäni Ferrantet ovat juuri hömppää tai ainakin se ainoa mitä yritin lukea.

Anonyymi kirjoitti:

Mielestäni Ferrantet ovat juuri hömppää tai ainakin se ainoa mitä yritin lukea.

Joo, eihän Ferranten tyyli ole kaikkien makuun.
Hömpäksi en voi hänen kirjojaan kutsua, niissä käsitellään paljon suuria asioita ja luodataan syvältä ihmisen mieltä. Mutta ei kaikki Ferranten kirjat ole olleet minun mielestänikään yhtä hyviä kuin tämä Napoli-kvartetti.

Paloma.se01 kirjoitti:

Joo, eihän Ferranten tyyli ole kaikkien makuun.
Hömpäksi en voi hänen kirjojaan kutsua, niissä käsitellään paljon suuria asioita ja luodataan syvältä ihmisen mieltä. Mutta ei kaikki Ferranten kirjat ole olleet minun mielestänikään yhtä hyviä kuin tämä Napoli-kvartetti.

Lue lisää

Ei tässä pysty mihinkään syventymään.
Maailmalla on meneillään juuri paljon syvemmälle luotaava ja suurempi kärsimysnäytelmä.
Jos ymmärrät?

Anonyymi kirjoitti:

Ei tässä pysty mihinkään syventymään.
Maailmalla on meneillään juuri paljon syvemmälle luotaava ja suurempi kärsimysnäytelmä.
Jos ymmärrät?

Tiedän kyllä.
Halusin vain irrottautua hetkeksi tästä massahysteriasta joka kestänee vielä pari kuukautta ainakin. Kukaan ei puhu enää mistään muusta.
Muuten, olen näkeväni miten tämä epidemia tavallaan ikään kuin karsii elämästä pois kaikenlaista epäolennaista, ei välttämätöntä ja jättää meidät toimeentulon perusasioiden äärelle.
Hyvää yötä,
Paloma ei kirjautuneena

Anonyymi kirjoitti:

Ei tässä pysty mihinkään syventymään.
Maailmalla on meneillään juuri paljon syvemmälle luotaava ja suurempi kärsimysnäytelmä.
Jos ymmärrät?

Näinhän se voi olla, Anonyymi 00-00. Uskon, että meillä kaikilla on takaraivossa tuo sama huoli, mutta en koe ihan pahana sitäkään, että siitä tahtoo vähäksi aikaa irrottatua, kuka mitenkin.
Ehkä ihminen hakeutuu sinne, mistä on aina/joskus saanut lohtua, voimaa, hengenravintoa. Minulle nämä lähteet ovat olleet luonto ja kirjat, tietysti ihmisetkin. Onneksi yhteys niihin on vielä mahdollinen.

demeter1 kirjoitti:

Näinhän se voi olla, Anonyymi 00-00. Uskon, että meillä kaikilla on takaraivossa tuo sama huoli, mutta en koe ihan pahana sitäkään, että siitä tahtoo vähäksi aikaa irrottatua, kuka mitenkin.
Ehkä ihminen hakeutuu sinne, mistä on aina/joskus saanut lohtua, voimaa, hengenravintoa. Minulle nämä lähteet ovat olleet luonto ja kirjat, tietysti ihmisetkin. Onneksi yhteys niihin on vielä mahdollinen.

Lue lisää

Minun mielestä täällä saa kirjoittaa ihan mistä vaan, vaikka omien varpaiden muodosta, mutta tämän ketjun aloittaja on niin "minä itse".

On huvittavaa, että hän kirjoittaa näin:"Minulle taas puolestani on vaikeaa antaa toisten määrätä tai määritellä minua tai kiinnostukseni kohteita" ja kuinka usein hän on täällä arvostellut, jos esim. joku on kirjoittanut Suomalaisesta tv-ohjelmasta?

Itse en ole mikään tv:n katselija, mutta uskon, että sitäkin tulee nyt lähiaikoina katsottua, kun kaikki harrastukseni ovat nyt pannassa ja hyvä niin.

Mukavaa päivänjatkoa niille tälle päivälle, kuin tulevillekin. :)

Anonyymi kirjoitti:

Minun mielestä täällä saa kirjoittaa ihan mistä vaan, vaikka omien varpaiden muodosta, mutta tämän ketjun aloittaja on niin "minä itse".

On huvittavaa, että hän kirjoittaa näin:"Minulle taas puolestani on vaikeaa antaa toisten määrätä tai määritellä minua tai kiinnostukseni kohteita" ja kuinka usein hän on täällä arvostellut, jos esim. joku on kirjoittanut Suomalaisesta tv-ohjelmasta?

Itse en ole mikään tv:n katselija, mutta uskon, että sitäkin tulee nyt lähiaikoina katsottua, kun kaikki harrastukseni ovat nyt pannassa ja hyvä niin.

Mukavaa päivänjatkoa niille tälle päivälle, kuin tulevillekin. :)

Lue lisää

niille? po. niin

Anonyymi kirjoitti:

Minun mielestä täällä saa kirjoittaa ihan mistä vaan, vaikka omien varpaiden muodosta, mutta tämän ketjun aloittaja on niin "minä itse".

On huvittavaa, että hän kirjoittaa näin:"Minulle taas puolestani on vaikeaa antaa toisten määrätä tai määritellä minua tai kiinnostukseni kohteita" ja kuinka usein hän on täällä arvostellut, jos esim. joku on kirjoittanut Suomalaisesta tv-ohjelmasta?

Itse en ole mikään tv:n katselija, mutta uskon, että sitäkin tulee nyt lähiaikoina katsottua, kun kaikki harrastukseni ovat nyt pannassa ja hyvä niin.

Mukavaa päivänjatkoa niille tälle päivälle, kuin tulevillekin. :)

Lue lisää

Jaa, Anonyymi 10.47. . Taidan itsekin kuulua tähän "minä itse"-porukkaan, kun tunnistettavana kirjoitan..))
Kyllä me kaikki taidamme olla laatimassa uutta agendaa itsellemme, kun se tuttu kuvio rikkoutuu. Pitäisköhän alkaa viljellä näitä meille opetettuja uusia hokemia ? Nähdä kriisi mahdollisuutena.
No. Aktiivinen ihminen ei lakkaa olemasta aktiivinen, vaikka tilanne muuttuu, näin uskon.
Mitähän sieltä telkkarista tulee tänään ? ..))
Mukavaa päivänjatkoa kaikille minunkin puolestani.

Mielestäni mukavakin ajanvietekirjallisuus alkaa vaikuttaa "hömpältä" jos vaikka lukee saman kirjailijan useita kirjoja suht perättäin. Esimerkkinä muistan Maeve Binchyn, jonka kirjoihin jossain vaiheessa elämääni ihastuin. Parin-kolmen kirjan jälkeen ne lakkasivat kiinnostamasta.

Ilmeisesti nykyisin kaipaan kirjoilta edes jonkinlasta totuuspohjaa. Romantiikka ei kiehdo ollenkaan. Paitsi jos se on itse koettua ja kirjassa vain omaelämänkertaan kuuluvana sivuosana.

Mrs.W

Anonyymi kirjoitti:

Mielestäni mukavakin ajanvietekirjallisuus alkaa vaikuttaa "hömpältä" jos vaikka lukee saman kirjailijan useita kirjoja suht perättäin. Esimerkkinä muistan Maeve Binchyn, jonka kirjoihin jossain vaiheessa elämääni ihastuin. Parin-kolmen kirjan jälkeen ne lakkasivat kiinnostamasta.

Ilmeisesti nykyisin kaipaan kirjoilta edes jonkinlasta totuuspohjaa. Romantiikka ei kiehdo ollenkaan. Paitsi jos se on itse koettua ja kirjassa vain omaelämänkertaan kuuluvana sivuosana.

Mrs.W

Lue lisää

Tuohon viimeiseen kappaleeseen perustuen luulen että Ferrante voisi hyvinkin olla sinunkin kuppisi teetä. Romantiikkaa hänen kirjoissaan ei juuri ole.

Paloma.se01 kirjoitti:

Tuohon viimeiseen kappaleeseen perustuen luulen että Ferrante voisi hyvinkin olla sinunkin kuppisi teetä. Romantiikkaa hänen kirjoissaan ei juuri ole.

"sinunkin kuppisi teetä"

Hommaisit tännekin itsellesi oikolukijan!

Anonyymi kirjoitti:

"sinunkin kuppisi teetä"

Hommaisit tännekin itsellesi oikolukijan!

Paloma vastasi minulle. Hyvin ymmärsin.
Vaikka ei ollutkaan alkuperäinen versio kyseisstä sanonnasta.

Paloma on sata rappua ylempänä kuin sinä, joka mäkätät jokaisesta repliikistä.

Anonyymi kirjoitti:

Paloma vastasi minulle. Hyvin ymmärsin.
Vaikka ei ollutkaan alkuperäinen versio kyseisstä sanonnasta.

Paloma on sata rappua ylempänä kuin sinä, joka mäkätät jokaisesta repliikistä.

Lue lisää

Entäs sitten?

Anonyymi kirjoitti:

Entäs sitten?

Eikö välähtänyt? No eipä yllättänyt.

Mitähän, jos sinäkin vain keskittyisit niihin keskeneräisiin kirjatekeleihisi ja lopettaisit saivartelun ja itsesi ylistämisen?

Anonyymi kirjoitti:

Mitähän, jos sinäkin vain keskittyisit niihin keskeneräisiin kirjatekeleihisi ja lopettaisit saivartelun ja itsesi ylistämisen?

Voit lopettaa nämä henkilöön kohdistuvat hyökkäykset. Kukaan ei ole täällä kiinnostunut sinun henkilökohtaisista mielipiteistäsi itsellesi täysin tuntemattomasta kanssakirjoittajasta. Pilaat ilmapiiriä ja myrkytät palstaa.

Paloma.se01 kirjoitti:

Voit lopettaa nämä henkilöön kohdistuvat hyökkäykset. Kukaan ei ole täällä kiinnostunut sinun henkilökohtaisista mielipiteistäsi itsellesi täysin tuntemattomasta kanssakirjoittajasta. Pilaat ilmapiiriä ja myrkytät palstaa.

Lue lisää

Eikö sinun pitäisi olla jo brunssia vääntämässä ja oikolukemassa menestysteoksiasi?
Miksi tuhlaat kallista aikaasi täällä palstalla meidän pinnallisten maalaismoukkien parissa?

Paloma.se01 kirjoitti:

Voit lopettaa nämä henkilöön kohdistuvat hyökkäykset. Kukaan ei ole täällä kiinnostunut sinun henkilökohtaisista mielipiteistäsi itsellesi täysin tuntemattomasta kanssakirjoittajasta. Pilaat ilmapiiriä ja myrkytät palstaa.

Lue lisää

Sinäkö tiedät kaikkien mielipiteet?

Anonyymi kirjoitti:

Sinäkö tiedät kaikkien mielipiteet?

Ajattelin käyttää samaa tapaa kuin sinä puhua itsestäni palstan "me"-hahmona. Minäkertojana. Jos sinulla on otsaa tulla tähän ketjuun esittämään omia pinttyneitä ennakkoluulojasi ja myrkyllisiä mielipiteitäsi muidenkin palstalaisten nimissä, "me", "me muut" ja paras kaikista, "me moukkamaiset" maalaistollot" (miten voisimme auttaa sinua parantamaan huonoa itsetuntoasi?) niin miksen minäkin voi puhua itsestäni kaikkien niiden edustajana joiden (kuvittelen) ajattelevan samoin kuin minä?

Paloma.se01 kirjoitti:

Ajattelin käyttää samaa tapaa kuin sinä puhua itsestäni palstan "me"-hahmona. Minäkertojana. Jos sinulla on otsaa tulla tähän ketjuun esittämään omia pinttyneitä ennakkoluulojasi ja myrkyllisiä mielipiteitäsi muidenkin palstalaisten nimissä, "me", "me muut" ja paras kaikista, "me moukkamaiset" maalaistollot" (miten voisimme auttaa sinua parantamaan huonoa itsetuntoasi?) niin miksen minäkin voi puhua itsestäni kaikkien niiden edustajana joiden (kuvittelen) ajattelevan samoin kuin minä?

Lue lisää

Sinäkö tiedät kaikkien mielipiteet?

Tuossa on neljä sanaa ja nyt syyllistät minua ties mistä.

Pidä palstasi.

Paloma.se01 kirjoitti:

Ajattelin käyttää samaa tapaa kuin sinä puhua itsestäni palstan "me"-hahmona. Minäkertojana. Jos sinulla on otsaa tulla tähän ketjuun esittämään omia pinttyneitä ennakkoluulojasi ja myrkyllisiä mielipiteitäsi muidenkin palstalaisten nimissä, "me", "me muut" ja paras kaikista, "me moukkamaiset" maalaistollot" (miten voisimme auttaa sinua parantamaan huonoa itsetuntoasi?) niin miksen minäkin voi puhua itsestäni kaikkien niiden edustajana joiden (kuvittelen) ajattelevan samoin kuin minä?

Lue lisää

Itsehän sinä olet meidät moukkamaisiksi metsäläisiksi lokeroinut.

Kiitos Eliaana. En ole läheskään kaikkia ketjuja seurannut kun tuntuu, että aika kuluu muutenkin näihin uusiin rajoituksiin sopeutuessa...