ongelmat eivät tule yksin...aina kaikki paska kaadetaan niskaan samanaikaisesti. takana 3,5 vuoden suhde, josta jäi enemmän traumoja kuin hyviä muistoja.. tyhmä minä kun en lähtenyt aiemmin. Sitten erokriiseilyn päälle pari kuolemaa ja koulumotivaation nollaantuminen..kuopassa. nousin sieltä pikkuhiljaa kun ihastuin erääseen, joka ihastui myöskin minuun. kuukauden päivät kesti auvoista onnea, liian hyvää ollakseen totta. niin olikin, tyyppi käänsi selkänsä juuri kun aloin taas uskoa ihmisten hyvyyteen, rakkauteen. nyt tämän hiljaiselon rikkoo vain jääkaapin humina ja bassojumputus joka kantautuu yläkerran bileistä. lohdullista on etten varmasti ole yksin. mutta lohdutonta etteivät kohtalontoverit tunnu koskaan kohtaavan. viime luennolla mietin, kuinka moni tässäkin auditoriossa on vailla rakasta, kuinka monella mahtaa olla läheisyyden ja rakkauden kaipuu. joskus tulee hyvä olo kun miettii että ei tämä ole pysyvä tila, kyllä jokaiselle on joku. mutta nyt eletään sitä paskan fiiliksen aikaa. tapahtuisipa jotain.. tämä oli tällainen tunteidenpurkaus, kiitos.
Miksi elämä potkii päähän
-moonika-
4590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olisin voinut itse kirjoittaa tuon jutun. Itsekin seurustelin 3 vuotta suhteessa josta olisi pitänyt tajuta juosta karkuun jo aikoja sitten..
Sen jälkeen olen vain yksikseni ihmetellyt, exällä on jo uusi kierroksessa mutta itse en tunnu löytävään ketään.
Pari kertaa olen ihastunut, mutta nekin miehet osoittautuivat varatuiksi.
Onneksi on sentään vakituinen työ, mutta eipä sielläkään ole kuin varattuja miehiä..
Mulla sama juttu, paitsi, että noin 6 kuusi kertaa pitkän suhteen jälkeen mies on osoittautunut sudeksi lammasten vaatteissa tavalla tai toisella...että pistää kyllä miettimään. Seksin liian nopea aloitus ei ollut syynä eikä sekään, että olisin kiirehtinyt. Kaikki on ollut hyvin, kunnes miehet häipyvät kukin omalla tavallaan. Toinen ei halua sitoutua vaikka on itse aloitteen tekijä suhteen vakavoinnin suhteen.. toinen häipyy sanaa sanomatta kuin pieru saharaan ja loput suurta kysymysmerkkiä! Pistää todella miettimään miesten käyttäytymistä ja KÄYTÖSTAPOJA, sillä harvat ne todella omaavat... T. Silti "toiveikas"
Me kunnollistakin kunnollisemmat hyvät miehet olemme sitten (ainakin minä) sen verran rauhallisia ettemme tee naisiin mitään vaikutusta tavallisuudellamme ja huomaamattomuudellamme. Ei mahda mitää, naiset etsii luonnostaan massasta erottuvia miehiä eli sellaisia normaalia komeampia, puheliaita yms. ja sellaiset miehet iskeekin naisia, ei kiltit niin paljoa ja jos, niin ei naiset paljoa hetkahda kun ei ole sitä röyhkeää renttumaisuutta, jolla tehdä vaikutus. Naisten pitäisi siellä esim. baarissa katella päinvastoin niitä tavallisempia miehiä, jotka ei ole niin riehakkaita menijöitä ja parketin kovimpia bailaajia.
Meitä ihmisiä, siis myös naisia, on joka lähtöön. Luonnontieteellisesti ajatellen esim. sinä jostain tiedostamattomasta(?) syystä kiinnität huomiosi etupäässä naisiin, jotka jostain (biologisista?) syistä havaitsevat ensinnä ne riehakkaimmin käyttäytyvät retaleet. Mitäpä jos kohdistaisit katseesi toisaalle?