Teinkö sittenkään oikein

Olet huomannut kerta toisensa jälkeen että te ette ole vakka ja kansi.
Miksi sinä rautalangasta vääntämällä valitset tehdä elämästäsi vaikean ja huolia siihen mielipahaa?
Miksi?

Tiedät aivan tarkkaan että sinulle sopivampi puoliso odottaa muualla. Vaatii pikkiriikkisen vaivaa ja energiaa esiä sellainen. Mutta se on vaivan arvoista!
Sinun ei tarvitse hyökätä ensimmäisen vastaantulijan, joka on hiukan kiinnostunut sinusta, kimppuun,

Ihan oikein teit. Älä jää miettimään, ansaitset parempaa.

Pisteet sinulle, sinulla oli "munaa" toteuttaa tuo. Itse olen liki samassa tilanteessa. Mies voi suuttua, jos kritisoin jotain epäkohtia. Ei tule mieleenkään korjata asioita tai tehdä niille jotain. Tuntuu aika karulta kertoa rakastamallesi ihmiselle asiasta, joka loukkaa sinua ja toinen kehtaa suuttua. Miksi keski-ikäinen ihminen ei osaa keskustella asioista? Miehet, mikä siinä on niin vaikeaa? Jos toinen yrittää kertoa suhteen epäkohdista, niin kuinka niistä voj suuttua? Miksi ei haluta tehdä asioille jotain, että asiat saataisiin korjautumaan. Ja ei ole kyse siitä, että toinen haluaisi mielivaltaisesti vain "kyykyttää"..

Oletko lukenut narsistisista luonteenpiirteistä. Tuo käytös sopii siihen, Enkä tarkoita että hän olisi narsisti, mutta vahvoja narsistisia piirteitä omaava. Hyvä kun lähdit. Ei tuollaista tarvikaan jaksaa.

asiat pitää käydä läpi jokaisen itse

Minäkin lopetin reilun vuoden kestäneen suhteen, kun väsyin jatkuvaan asioiden jauhantaan ja kontrollointiin toisen puolelta.

Nainen suuttua tuiskahteli milloin mistäkin, yleensä aina mitättömistä asioista.
Asuimme erillämme, välimatkaa oli reilusti joten tapailimme viikonloppuisin.
Monesti minä ajelin hänen luokseen. Jos myöhästyin muutaman minuutinkin, hän oli naama rutussa ja itkeskelemässä miten en osaa olla täsmällinen. Ei riittänyt selitykseksi faktat, tiellä oli viikonloppuruuhkaa, ei pystynyt, en pysty mitenkään muiden tielläliikkujien, etenkään rekkojen, vauhtia lisäämään, kun töistä pääsee klo 16 niin ei sitä välimatkaa pystynyt joka kerta samalle sekunnilleen ajamaan.

Toinen kestoriidan aihe oli, muut ihmiset, ja tämä aina silloin kun nainen oli luonani.
Olen asunut yli 20 vuotta nykyisessä paikassa, minulla on paljon tuttuja, on työkavereita ja ystäviä. Jos kauppareissulla tai lenkillä vastaan tuli joku ja juttelin tutun kanssa, se oli aina väärin. Tietenkin esittelin naisen juttukaverilleni ja yritin saada naiseni mukaan keskusteluun, mutta nainen oli naama vinossa mykkänä ja riita ja, et rakasta minua, syyttely alkoi heti kun tuttuni käänsi selkänsä. Minun olisi pitänyt huomioida vain ja pelkästään hänet kun hän oli luonani, en olisi saanut edes etäältä tervehtiä tuttuja enkä ystäviäni. Jos erehdyin vain vastaamaan jonkun tuttavan tervehdykseen sekin oli väärin.

Sen lisäksi oli monia muitakin kestokeskustelun aiheita, olisi pitänyt vakuutella rakkautta koko ajan, monta kertaa päivässä ja kehua. En tajua miksi ihmeessä pitäisi hokea kymmeniä kertoja niin viikonloppuna.
Joka viikonloppuna tuli ikävällä äänen sävyllä myös näitä, miksi tein niin tai näin jonkin asian, ainoa oikea tapa olisi ollut naisen tavalla jne jne.

Kun nainen aloitti keskustelun, meidän olisi pitänyt keskustella tuntikausia, monesti läpi yön. En jaksa tuollaista parisuhdetta. Rakkaus ja välittäminen loppui pikkuhiljaa minun puolelta. Lopulta sanoin, että erotaan, en halua yhteistä elämää sun kanssa. Hirveät huudothan siitä tuli, oli itsemurhalla uhkailua sun muuta, mutta sanoin vain, että teet itsellesi ihan mitä haluat, se on sun oma valintasi, ei minun syytä, enkä tule potemaan syyllisyyttä vaikka tappaisitkin itsesi. Eipä tappanut.

Minä haluan parisuhteelta mutkattomuutta. Kun rakastaa, toisen kanssa on hyvä olla, ei tarvitse todistella yhtään mitään eikä vakuutella jatkuvasti rakkauttaan.

Olet draamaqueen, rasittava sellainen. Teit oikein, mies voi etsiä helpompaa elämänkumppani.

Toi yhden kommentoijan... hellät viestit keskellä päivää.... ainaski minä olen töissä ja mun on pakko keskittyä duuniini tai tulee sutta ja sekundaa alta aikayksikön tuotantolinjalta! Työaikana ei viestitellä eikä soitella jos ei oo mitään oikeeta asiaa!

Jos kumppani on niin huomionkipee, että sille pitää kesken duunipäivänkin viestejä lähetellä ei asiasta, jätän suosiolla sellaset tyypit toisille.