Kirjottelu vähän harventunut, mutta terveelliset elämäntavat jatkuvat. Paino on kyllä vielä samassa, kuin pari viikkoa sitten, mutta ei se haittaa! Oon syönyt vähän tukevammin, enkä kauheesti laskeskellu kaloreita sun muita ja olin varma että paino nousee taas, mut eipä ookkaan noussu :D .. kohti painon hallinnan oppimista mennään nyt. Ihanaa kun on lämmin, nyt alkaa kunnon lenkkeily ja pyöräily ja otan muutenkin pienen kurin palautuksen, jotta muutama kilo vielä lähtisi ja lihasta koitan saada aktiivisemmalla harjoittelulla lisää. Mites muilla menee?
Laihduttajaryhmä
miimi
111115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Heippa! Huomenna on punnitus,ja tänään jo kävin salaa vaaalla, ja lähestytään alle 82 kilon lukemia, joten koko ajan mennään alaspäin.
Pistetilanne tältä viikola miinus 40, kun tuli mämmiäkin syötyä.
Mutta kävelyä on tullut vähän enemmän harrastettua, tänään tunti ja eilen 1,5 tuntia. Rapa vaan roiskui.Ihana kun tulee kevät ja polkupyöräkelit!
Hiljaa hyvä tulee!Syömiset on pysyny ruodussa ja lenkit pitenee.Paino putoo pikkuhiljaa nyt -7kg.Viikon päästä on talviloma ja ajattelin pitää sillon oikein tehoviikon eli kokkailla kevyesti ja kävellä joka päivä 5-6 km.Mulla on virallinen punnitus 12.4 ja olis kiva jos sais taas -4kg sikses.Hauskaa painonpudotusviikkoa kaikille!
Laihuttamiseen tarvitaan kaikki tuki ystäviltä. Ystävät potkivat persuksille, etkä pääse laakereilla lepäämään. Harratuksia enemmän ja vauhdikkaita. Esimerkkejä Sauvakävely, Tanssiminen, ja kaikki ulkonaliikuminen. Rukatottumuksia on muutettava ei suuhun mitään klo 18 jälkeen, vain vettä jos janottaa. Minulta lähti 3 viikossa 7 kiloa pois enkä kärsi yhtään.
Hei,
hyvin pyyhkii täälläkin. en odota tältä viikolta pääsiäisen ja viime viikon huiman pudotuksen (2,3kg) jälkeen tältä viikolta muuta kuin, että paino pysyisi edes samassa ja se näyttää ainakin onnistuvan.
Olo on hyvä pudotetun 8,1kg jälkeen. 100kg raja saattaa jo alittua parin seuraavan viikon kuluessa.
Aloitin laihduttamisen n. kuukausi sitten, 165/61 olivat mittani silloin.
Sain itseäni taas "niskasta kiinni" ja kyllä kannatti.
Liikun tällä kertaa enemmän kuin millään aikaisemmilla laihdutuskerroilla ja syön enemmän kuin ennen, n. 300-800 kaloria, enkä ole ollut millään älyttömillä vesipaastoilla, joissa tulee stoppi tunnetusti nopeasti vastaan.
Nälkää en ole nähnyt hetkeäkään, syön pieniä annoksia, sopivin väliajoin.
Monia kauhistuttaa varmaan tuo kalorimäärä, mutta minulle se on sopinut, koska normaalisti syön siinä 1000-1200 kalorin edestä, enkä sellaisilla tyypillisillä keinoilla laihtuisi mihinkään.
Ja sitten saavutukseni: Olen nyt 165/54 ja tunnen taas vähitellen tulevani kuntoon, kevympi olo, helpompi liikkua ja univaikeuteni ovat hävinneet lisääntyneen ulkoilun myötä:)
Kesäkuuhun mennessä tarkoitus tiputtaa tuosta vielä 50 kiloon.
Ja tällä vauhdilla saavutan entiset mittani, kun olen aloittanut niin toteutan hankkeeni vaikka mikä olisi.
Hei!
Haluaisin kysyä Sinulta, joka ilmeisesti painat yli 100kg, miten aloitit?
Minulla tahtoo jumittua, vaikka söisin kuinka terveellisesti ja liikun paljon.
Oletko käyttänyt esim. VLCD-tuotteita, dieettejä ym.
Minulla paino nyt 98,9, mutta 100kg menee rikki taas helposti. Vuoden alusta olen saanut vain 4.1kg. kerrothan kokemuksiasi!
Tämän viikon punnistuksessa paino näytti samaa kuin viikko sitten, joten olo on helpottunut. Itsellänikin kun tahtoi pääsiäisen aikaan syöminen olla tärkeämmässä roolissa kuin liikkuminen.
Joku kyseli millä tavoin olen saanut laihdutukseni käyntiin. Kaverini pyysi minua painonvartijoihin. Yhdessä sitä aloiteltiin pisteiden laskeminen. Homma oli tuttua jo ennestään, mutta oli mukava kun oli kaveri mukana, jonka kanssa yritettiin toinen toisiamme tsempata. Syön paljon vihanneksia ja hedelmiä. Makeat herkut ovat heikko kohtani. Annan tälle mielihalulle sen verran periksi, että syön jotakin makeaa herkkua päivittäin, mutta hyvin pienen määrän, jottei laihdutuksesta makeanhimoni takia tulisi sietämätöntä puuhaa.
Liikunta... Aloitin liikunnan pikkuhiljaa. Ensin kävin pari kertaa viikossa vesijuoksemassa, joka on muuten todella mukavaa ja myös ylipainoiselle sopivaa puuhaa. Joskus käyn myös kuntosalilla, tosin en nykyään kovinkaan säännöllisesti. Olen käynyt myös Pilates-tunnilla. Suurin muutos on kuitenkin se, että olen pidentänyt kävelylenkkieni pituutta huomattavasti. Ja siitä olen myös huomannut, että kunto kasvaa kohisten. Kävely tietysti on mukavampaa, jos siihen on kaveri, jonka kanssa jutella siinä matkan varrella niin matkakin menee paljon joutuisammin.
Tässä vinkkejäni painonpudotukseen. tän hetkiset mittani ovat 180cm/101,3kg. Tavoitteeseen 180/80 vielä siis matkaa, mutten luovu tahdosta tulla normaalipainoiseksi. =)
Tsemppiä muillekin laihduttajille!
Viikolopun aikana tuli sauvailtua n. 25km, kun ulkona oli niin kaunis ilma. Tänään onkin edessä itsekurin harjoitusta kun edessä on pöytä täynnä herkkuja.. ihan pikkusen aion syödä silti ;D
Ihan pipariksi on mennyt...
Herkkuja on syöty ja nyt on moraalinen krapula.
Huokaus!
Mutta ei auta. Pitää jatkaa vaan sinnikkäästi.
Tänään aloitan taas sen terveemmän elämän!
Pääsiäinen meni kyllä ihan plörinäksi. Yhdyn Lennu XL:n tuntemuksiin; tänään on aikamoinen moraalinen krapula, mutta toisaalta jälleen kova into päällä! Vaikka takapakkia tulisikin herkuttelusta, niin psyykelle se tekee todella hyvää...
Olin viikonloppuna vieraisilla ja kuten arvata saattaa, tarjolla ei ollut tavanomaisia kevyitä herkkujani, vaan pullaa, kakkua ja kaikki tuotteet rasvaisimmasta päästä. Yritin pitää annoskoot pieninä, kun en kehdannut omiakaan eväitä mukanani tuoda, mutta kyläilyreissun aikana (useampi paikka) tuli kyllä mussutettua pullaa ja keksejä enemmän kuin tarpeeksi... Sitten seuraavana päivänä syntymäpäiväjuhlat (tuttavan 50 v.), joissa tietysti herkullinen pitopöytä ja sen seitsemän sortin jälkkärit... Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes booli humahti päähän ja kontrolli katosi. Seuraavana päivänä tietysti krapularuokaa... Eli ei hyvin mennyt, ei. Paljon on vielä opettelemista itsekurin ja herkuista kieltäytymisen saralla. Niin pitkään kaikki on ok, kun voin tehdä asiat omalla tavallani, mutta heti jos jokin järkyttää tuttua rytmiä, sorrun herkutteluun; "kyllähän sitä nyt juhlan kunniaksi voi..."
Huono tapa, tiedän. Eilen jo otin itseäni niskasta kiinni ja kävin salilla. Tänään on ateriankorvikepäivä, jostakin on tingittävä mässäilyviikonlopun jälkeen. Mutta sitkeästi jatkan, sillä yksi kaloripitoinen pääsiäinen ei projektiani kaada!!!
Mutta se moraalinen krapula on ihan hyvä juttu: aivot viestittää, että olet syönyt väärää ruokaa,lopeta lopeta lopeta!!!
Tänään on syöty jo ihan terveesti. Vähän meni mämmiä ja rahkaa, mutta muuten pysyin kaidalla tiellä, ja pisteet meni ihan tasan, kun kävelin yli tunnin lenkin.
Mutta eilen kyllä tuntui, että ei tule taaskaan mitään tästä elämäntapamuutoksesta, kun herkut katoaa salaman nopeasti suuhun aivojen sitä huomaamatta.
Mutta kun syödään herkkuja, niin yritetään kuitenkin nauttia niistä eikä vaan tuntea syyllisyyttä. Muutenhan ne menee ihan hukkaan!