Erosin eilen 3-vuoden suhteesta.. Meillä meni ihan hyvin, mutta jotain puuttui..
Olin jatkuvasti epävarma miehen tunteista, ja kerroin sen hänelle useasti. Hän ei oikein osannut sanoa mitään vaikka tiesi, että minulle puhuminen on tärkeintä. Suhteestamme oli tullu itsestään selvyys.. Välillä tuntui, että olimme pelkkiä kavereita. Sitä en todellakaan halunnut kun yhdessä asuimme ja asumme edelleen.
Kerroin hänelle, että haluan elää suhteessa missä olen täysin varma toisen tunteista ja sanoin etten jaksaa enää miettiä näitä asioita kerta toisensa jälkeen.
Eipä siinä sen kummepia, eipä miestä kovin näyttänyt surettavan päätökseni. Vaisu käytöksinen oli muutenkin ollut jo jonkun aikaa ja mitään ei oikein mulle puhunu, ei eron jälkeen eikä ennen. Itse olisin halunnut jatkaa suhteessa, koska rakastan häntä edelleen. Pienestä on näköjään kiinni =(
Nyt on kovin paha olla, mutta kaipa tästä ajan kanssa selviää kunhan löytää oman kämpän. Yksinäisiä iltoja tiedossa sekä kipeitä muistoja..
Onko muita samaa kokeneita täällä?
Olin jatkuvasti epävarma miehen tunteista, ja kerroin sen hänelle useasti. Hän ei oikein osannut sanoa mitään vaikka tiesi, että minulle puhuminen on tärkeintä. Suhteestamme oli tullu itsestään selvyys.. Välillä tuntui, että olimme pelkkiä kavereita. Sitä en todellakaan halunnut kun yhdessä asuimme ja asumme edelleen.
Kerroin hänelle, että haluan elää suhteessa missä olen täysin varma toisen tunteista ja sanoin etten jaksaa enää miettiä näitä asioita kerta toisensa jälkeen.
Eipä siinä sen kummepia, eipä miestä kovin näyttänyt surettavan päätökseni. Vaisu käytöksinen oli muutenkin ollut jo jonkun aikaa ja mitään ei oikein mulle puhunu, ei eron jälkeen eikä ennen. Itse olisin halunnut jatkaa suhteessa, koska rakastan häntä edelleen. Pienestä on näköjään kiinni =(
Nyt on kovin paha olla, mutta kaipa tästä ajan kanssa selviää kunhan löytää oman kämpän. Yksinäisiä iltoja tiedossa sekä kipeitä muistoja..
Onko muita samaa kokeneita täällä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, meillä kävi aivan samoin. Minä olin epävarma, koska mies ei puhunut. Sanoi joskus hätääntyneenä rakastavansa minua, mutta teot puhuivat toista. Tunsin olevani tiskirätti. Kaikki tapahtui hänen ehdoillaan. Onneksi ei sentään asuttu yhdessä. Käsikirjoituksen laatija oli mies, minulla ei ole ollut osaa miten tulevaisuus järjestetään. Olen sanonut asiasta, kirjoittanut maileja, ei mitään. Sama käytös jatkuu, joten parempi antaa periksi. kukaan ei muutu, jos ei itse sitä halua.
ollemme olleet kohta 2 vuotta yhdessä. Alku oli jotain uskomatonta kaikki tuntui olevan kuin jostain sadusta. Hän oli elämäni. Mutta nyt...En tiedä enään mitä tai ketä uskoa. Sanotaan että hän on pettänyt minua kaverini kanssa. Hän sanoo sinisin silmin että ei ole totta. Uskon sen mutta epäillyttää. Hän on valehdellut minulle paljon : raha-asioistaan, muutenkin elämästään..Annan aina anteeksi. Rakastan häntä 8kai) mutta en vain jaska. Olen huutanut, selittänyt, kertonut mitä tunnen ja aina tulee että joo, minä ymmärrän, kyllä selviämme tästä, jatketaan vielä. Tuntuu kuin taistelisin tuulimyllyjä vastaan. En tiedä mikä on. En edes kovinkaan luota häneen. Seksikin on ihan outoa nykyään. Sellaista että hänen pitää saada kun hän haluaa. Entäs minä ja minun tarpeet? Olen ihan hukassa...mitä pitäis tehdä, sanoa..??mitä??
Sama laulu täällä! Mies halusi mut sen elämään, ja alku meni hyvin kun olin hänestä kiinnostunut, mutta kun tajusin ettei mies itse ollut valmis tulemaan mun elämään lopahti omakin kiinnostus. Kysyin suoraan miten jatketaan mutta miespä ei tykkää puhua. Vaikka ei toinen enää kiinnostais pätkän vertaa, pitäis kunnioitusta silti olla ja yhteisten aikojen takia hoitaa asiat kunnolla! Hävettää kuinka oon ite alentunut seurustelemaan tollasen ihmisen kanssa, joka vaan ottaa muttei itse anna mitään! Mihin mun omanarvontunto on hävinnyt?!?? Enpä kunnioita miestä enää, saa itse keksiä mikä meni pieleen jos ei suostu keskustelemaan asiasta mun kanssa. Tämä tyttö lähti nyt!!!
ja erohan siitä tuli. Aikani "saarnasin" miks mies ei puhu enää eikä kerro tunteitaan.. sieltä sitten ilmeni ettei se tienny haluuko se olla edes yhdessä.. Kiva siinä sitten kun ei voinut aikasemmin puhua, tuli sitten mieleen kun itse aloin olla jo niin epävarma ja väsynyt miettimään mikä mättää..
Yhteinen kämppä vielä.. On tosi paska olo. Jos joku haluaa laittaa mailia mulle niin ois kiva keskustella sellasen kanssa joka on kokenu samaa..
[email protected]
Olemme olleet vajaat 3 vuotta yhdessä ja eilen sitten räjähti..Mies sanoi että on miettinyt pitäisikö erota. TIESIN toki itsekin, että meillä on mennyt huonosti jo pitkään; läheisyys on loppunut, olemme kuin kämppikset..Emme kumpikaan oikein tiedä mistä se johtuu. Haluaisimme korjata tilanteen, mutta kun eilisen keskustelun jälkeen pyysin miestä itkuisena "älä jätä mua", hän ei saanut sanotuksi mitään. Nyt olen kamalassa paineessa, tarkkailun alaisena; jos teen jotain väärin niin mies lähtee. Tiedän ettei hän itse ajattele niin eikä lähde tuosta vaan. Mutta olen silti ihan rikki; vaikka tiesin ettei suhde voi kovin hyvin, en IKINÄ voisi kuvitella lopettavani tätä suhdetta. En voisi kuvitella elämääni ilman miestäni, en kenenkään muun kanssa. Olen niin surullinen. Pakko yrittää paikata minkä voin.
periksi, jos toinen haluaa lähteä!Itse elin pelossa, että mies lähtee monta vuotta. Ei ollut sen arvoista. Ero tuli lopulta. Muistakaa keskustella ilma puhtaaksi, jos toivottavasti jatkatte yhdessä. Muuten tämä kriisi seuraa teidän tulevaisuuttanne.Mutta haluatko olla miehen kanssa, joka ei ole varma haluaako olla kanssasi?Ansaitset parempaa, jonkun joka todella välittää. Elämä on välillä melkoista päivästä päivään tarpomista, mutta aurinko pilkahtaa lopulta...
Olemme nyt asiasta puhuneet ja sanoin, että en halua miehen jäävän suhteeseen jos hän ei sitä tosissaan halua. Että lähtee heti, ei minkään "koeajan" jälkeen. Mies pyörsi puheensa niin, että ajatus eroamisesta oli pahin skenaario minkä keksi ja siksi toi sen ilmi. En oikein tiedä mitä ajatella. Ajatus vaivaa minua, mutta ehkä pääsen siitä yli. Joku päivä. Ja toivon että tämä suhde kestää yli tämän..