Voiko tämä olla mahdollista? Anoppi ja appiukko ovat aina hoitaneet avomieheni raha-asiat, pyykit jne. koska asuvat samassa kaupungissa, viime viikkoihin saakka kunnes aloimme itse pestä saatuamme pyykkikoneen käyttöömme ja moneen otteeseen raha-asioistakin puhuttua avomieheni kävi avaamassa ihan uuden tilin ja laukkautti entisen. Saatuaan tämän selville appivanhemmat huusivat kurkkusuorana ja pistivät asian minun syykseni. Olen kuulemma sekoittanut hänen päänsä! Kyseessä on kuitenkin jo 24vuotias mies, jolla pää toimii kuin tavallisella ihmisellä muutenkin. Tämä voi johtua osaksi siitäkin, että molemmat olemme joutuneet pyörätuoliin, että he ovat ylihuolehtivaisia ja ylisuojelevaisia. Kaikki mitä avomieheni suunnittelee tekevänsä, on minun aikaansaannosta. Kyllä lahjoja satelee, mutta kyllä olen huomannut ettei minusta tykätä ja hyväksytä, varsinkin sen takia kun olen itsekin pyörätuolissa. Sama on jatkunut jo viime kesästä asti, jolloin aioimme lähteä reissuun. Kaiken huipuksi anoppi uhkasi tappaa meidät, jos näyttäydymme heille huomenna. He ovat muuttamassa kilometrin päähän ensi vuoden alussa. Heillä on asuntoomme valitettavasti myös avain, mutta mitä he sillä enää tekevät, kun on sattunuut pari kertaa epämiellyttäviäkin tilanteita. Muuttakoon vaan. Anoppi myös laukoi meille kuin tykin suusta uudenvuoden jälkeen, ettei hänen poikansa pysty normaaliin kanssakäymiseen, joten minun tulisi vaihtaa miestä jos haluaisin perustaa perheen. Meillä on ihan normaali elämä ja kanssakäyminen, jota vaan anoppi ei tiedä, kuten lääkärikin sen tokaisi kun keskustelimme asiasta viimeisimmällä käynnillä sairaalassa. Olemme menossa kesällä naimisiin, johon anoppi vastasi muuttamalla maapallon toiselle puolelle, jos niin tapahtuu. Ja sitten on lasten aika, jos on tullaakseen. Elämme ihan tavallista elämää opiskeluiden ja muiden lomassa. Tiedän että tämä kaikki on katoavaista, mutta anopistani olen saanut oikean maanvaivan ikuisiksi ajoiksi.
Onko muilla samantyylisiä kokemuksia?
Onko muilla samantyylisiä kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moi,
En voi sanoa mitään muuta kuin että paljon voimia sinnepäin! Toisaalta, kun tätä palstaa lukee, niin voi vain todeta, että olet osaltasi onnellinen (vaikka se vaikealta voi tuntuakin). Mutta onneksi sinulla on miehesi tukenasi. Asia menisi niin paljon monimutkaisemmaksi, jos se olisi enemmänkin sinä vs. appivanhemmat kuin se on nyt te vs. he.
Muista hääpäivänä muistuttaa anoppia lupauksestaan muuttaa toiselle puolelle maapalloa, sillähän koko juttu sitten raukeaakin =) Lukuunottamatta puhelinterrorismia... Ei maar, uskon, että heillä on meneillään tavallaan luopumisvaihe ja toivon vain, että se paranee, kun huomaavat, etteivät saa teitä erotettua. Äidinhän on aika usein vaikeaa "luopua" pojastaan, mutta tässä tapauksessa varmaan entistäkin pahempi, kun on kerran tottunut hoitamaan kaikki poikansa asiat.
Hienoa tässä tosiaan on, että miehesi itse myös on kanssasi samaa mieltä päivittäisten asioiden hoidosta (esim. oma raha-asioiden hoito ja pyykkääminen). Ehkä voisit koittaa jossain vaiheessa esim. kysyä anopilta, että miten saat jonkun vaikean tahran pois tms. että hän pääsisi tavallaan hieman auttamaan ja selittämään. Itse olen tätä kikkaa kokeillut monta kertaa (vaikka tietäisin itse hyvinkin miten asian hoitaa) ja usein anoppi innostuu selittämään ja kasvoilla näkyy pieni hymy. Onhan se heillekin tärkeää tietää, ettei heitä olla "dumppaamassa", vaikka oma elämä aloitetaankin.
Tsemppiä opiskeluihin ja toivon puolestasi, että appivanhemmat vielä rauhottuvat!
...sinulla on onnellinen asema, kun olette miehesi kanssa samaa mieltä asiasta!
Pitäkää kiinni vaan omista päätöksistänne, kyllä ne appivanhemmatkin siitä joskus rauhottuu, kun huomaavat, että tosiaan osaatte hoitaa itse elämänne!
Onnea teille!!!