Piispoilla oli aikanaan m*naa

Tuohon aikaan ei kirkon päättäviin elimiin eri tasoille järjestelmällisesti pyrkinyt niin paljon sellaisia, henkilöitä, joiden missio on kirkon ja kristinuskon romuttaminen kuin nyt. Tuolloin mm. piispojen valinnasta vastasi pääosin kristityt, jotka halusivat rakentaa kirkkoa kristittyjen yhteisönä.

Nykypiispat pyrkivät miellyttämään enemmistöä keinolla millä hyvänsä. Kauniita, runollisia mutta tyhjiä lauseita lausuvat eikä kukaan ymmärrä niistä mitään. Jotenkin tulee vaikutelma tyhjistä ihmiskuorista, joka puhuu automaattisesti tyhjänpäiväisyyksiä.

Parviainenhan esitti jossain elokuvassa arkkipiispaa, joka suorastaan rukoili eräältä naispapilta helpotusta elämäntuskaansa sängyssä jo valmiiksi maaten ...

Muistaminen on hienoa ja kaunista. Entistä harvemminkin, mutta silti.

Onhan ennustettu että tulee aika kun kirkossa ei kuulla puhdasta Jumalan sanaa. On vain puheita ihmisten mieltymysten mukaan. Seinät ei pelasta ketään
Silloin ihmiset etsivät Jumalaa eivätkä häntä löydä sillä aika on paha. Ihmisillä on hätä mutta ei ole auttajaa kun papit ovat ilman Jumalan sanaa ja sen voimaa.
Onko Suomen suunta tämä, nyt sanaa vesitetään ja selitetään omien aivoitusten mukaan, ei Jumalan pyhänä totuuden sanana jonka toteutusta hän Jumala itse valvoo. Raamatun lopussa on vakavat sanat miten käy hänen joka muuttaa Jumalan sanaa.

Jospa nykyiseltäkin arkkipiispalta saataisiin tiukkoja kannanottoja nyky-maailman menoon. En tarkoita nyt tätä korona-virusta.

Kuka kirkonmies enää uskaltaa sanoa synnin synniksi? Raamatun mukaan pahin synti on rahanahneus. Siitä Jeesus toistuvasti varoittaa. Jopa niin, että kamelin on helpompi käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. Rikkaudessa on jotakin sellaista, joka tuhoaa ihmisen sielun.

Helsingin piispa Laajasalo esiintyi tänään ryhdikkäästi koronauutislähetyksessä!