Jotku vaan haaveilee, et sitku, joskus tulevaisuudessa,,tehdään ja mennään..hankitaan..Sitä tulevaisuutta ei välttämättä tule. Aika kuluu ja asiat on tehtävä nyt heti.
Ikuisia haaveilijoita
Anonyymi
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Keväällä vois hommata uuden auton...
Olet aivan oikeassa. Tällaisina aikoina sen ymmärtää. Ei välttämättä ole huomista, vaikka minäkin ajattelen usein sitten kun olen eläkkeellä.
Tänään on elettävä ja tehtävä se mahdollisimman hyvin.
Me molemmat varmaan jollakin tavoin pidämme toisistamme. Tulevat ajat tulevat näyttämään, tuleeko meistä ystäviä vai kuihtuuko tämä kokonaan pois. Minä toivoisin, että ei kuihtuisi. Olen tottunut sinuun. Luotankin sinuun. Katsotaan, mitä tapahtuu😊. Hyvää yötä.
Tunnetaanko me?
Ex suunnitteli ajeluttavansa mua vanhoilla kotikulmillaan, missä lapsuutensa asunut...Ei saanut aikaiseksi eikä käyty ravintolassakaan suömässä, haaveeksi jäi.
Mä haaveile muusta kuin jotenkin elämä kantais, pystyis vaatetta ja jotain pientä hankkimaan vaikka korvikset. Kavereillekin löytyis sijaa.
Ei pidä elää sitku elämää. Minulla oli ystävä, joka arasteli kaikkea ja eli sitku elämää, kunnes sairastui vakavasti, se sai tekemään asioita kun ymmärsi ajan rajallisuuden.
Huomenta. Toivon, että saat haluamasi. Lupaan tosissani jättää sinut rauhaan. Olisin mielelläni kaverisi🙂
Vähän ristiriitainen viesti sulta, lupaat jättää rauhaan, mutta haluat olla kaverini, mitä tarkoitat😉
Yks tuttava keräsi kirjoja joita ei lukenut koskaan. Hän halusi lukea niitä vasta eläkepäivillään. Nyt alkais parinkymnenen vuoden jälkeen eläkeikä koittaa, en tiedä miten kävi...säilyikö näkökyky ja onko kirjat tallessa.
Kaverini oli kova suunnittelemaan, lähdetään laivalle, mennään ravintolaan, hän alkaa laiduttaa. Sitte kun laivalle ym. piti lähteä niin kaverilla memi pupu pöksyyn ja kaikki aina peruuntui. Laihdutus ei menny putkeen kun aina tuli kipeeks selkä, jalka ym.
Moni haaveilee matkustavansa johonkin tiettyyn maahan (ei tietty nyt karanteeniaikaan), mutta koskaan ei saa aikaiseksi lähteä, miksi haaveilla jos ei mikään toteudu?😔