Ja vielä monta kertaa päivässä pojalleen 26v. Onko toi ihan normaalia. Sit lähes aina puhelut päättyy riitaan ja poikaystävä lyö luurin korvaan.
Hänen äiti kuulemma vaan valittaa, esim. jos poikaystävä sattuu puhelun aikana olee kaupungilla niin, että tuhlaat vaan rahas (ja hän todellakin katsoo tarkkaan mihin rahansa laittaa eli ihan turhaa valittaa siitä) ja aina keksii syitä valittaa, myös se on päivittäinen soiton aihe, että poikaystäväni pitäisi laihduttaa. Painaa 105kg/186cm ja on täyttä lihasta nimittäin hän käy salilla 4krt viikossa. Silloin kun hän oli kukkakeppi 70kg niiin oli valittanut, että hän on liian laiha. Eli mikään ei ole hyvin.
Musta tuntuu, että ne soittelee todellakin liian paljon ja sit kun ei ole muuta puhuttavaa niin täytyy alkaa haukkumaan poikaystävää.
Ja kun to, pe ja la poikaystävä on pokena baaris niin hänen äiti kuulema soittaa tunnin välein onko kaikki hyvin kun pelkää niin paljon poikansa puolesta et joku puukottaa tai käy kimppuun.
Oon yrittänyt sanoo miehelle, että ei vastais joka kerta kun soittaa ja että soittelisivat edes "vain" joka toinen päivä niin hän vastaa, että kun niillä on puheaikaa niin paljon niin se täytyy käyttää ja äitinsä kuulema suuttuu/loukkaantuu jos ei vastaa puhelimeen.
Sanoin, että mä en halua kuulla mitä te puhelimessa puhutte ja jos tulet vihaiseksi puhelun jälkeen en halua siitäkään tietää koska mä olen sanonut, että soitelkaa harvemmin niin ehkä ette riitele koko aikaa. (Olenko itsekäs?)
Mikä tähän auttaisi? Sanoin miehelle, että toi ei todellakaan ole normaalia ja että sun äidin pitäis varmaan käydä psykologin juttusilla niin sanoi, et niin varmaan pitäisikin. Mutta ei se sitä sille uskalla sanoa.
Onneksi asuvat eri kaupungissa kuin me, mutta en tiedä kuinka kauan jaksan tätä tilannetta. Muutosta ei ole tapahtunut mihinkään suuntaan.
Hänen äiti kuulemma vaan valittaa, esim. jos poikaystävä sattuu puhelun aikana olee kaupungilla niin, että tuhlaat vaan rahas (ja hän todellakin katsoo tarkkaan mihin rahansa laittaa eli ihan turhaa valittaa siitä) ja aina keksii syitä valittaa, myös se on päivittäinen soiton aihe, että poikaystäväni pitäisi laihduttaa. Painaa 105kg/186cm ja on täyttä lihasta nimittäin hän käy salilla 4krt viikossa. Silloin kun hän oli kukkakeppi 70kg niiin oli valittanut, että hän on liian laiha. Eli mikään ei ole hyvin.
Musta tuntuu, että ne soittelee todellakin liian paljon ja sit kun ei ole muuta puhuttavaa niin täytyy alkaa haukkumaan poikaystävää.
Ja kun to, pe ja la poikaystävä on pokena baaris niin hänen äiti kuulema soittaa tunnin välein onko kaikki hyvin kun pelkää niin paljon poikansa puolesta et joku puukottaa tai käy kimppuun.
Oon yrittänyt sanoo miehelle, että ei vastais joka kerta kun soittaa ja että soittelisivat edes "vain" joka toinen päivä niin hän vastaa, että kun niillä on puheaikaa niin paljon niin se täytyy käyttää ja äitinsä kuulema suuttuu/loukkaantuu jos ei vastaa puhelimeen.
Sanoin, että mä en halua kuulla mitä te puhelimessa puhutte ja jos tulet vihaiseksi puhelun jälkeen en halua siitäkään tietää koska mä olen sanonut, että soitelkaa harvemmin niin ehkä ette riitele koko aikaa. (Olenko itsekäs?)
Mikä tähän auttaisi? Sanoin miehelle, että toi ei todellakaan ole normaalia ja että sun äidin pitäis varmaan käydä psykologin juttusilla niin sanoi, et niin varmaan pitäisikin. Mutta ei se sitä sille uskalla sanoa.
Onneksi asuvat eri kaupungissa kuin me, mutta en tiedä kuinka kauan jaksan tätä tilannetta. Muutosta ei ole tapahtunut mihinkään suuntaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tuon ikänen poika....ja en soita, kuin pakolliset asiat..ja lyhyesti nekin. Kyllä ne ilmoittaa, jos sille jotain sattuu...ite tienaa, niin ite tärvääkin..Olen kamalan äidin maineessa, kun en valvoen lapsiani odota..mutta ei ne sen aiemmin ole koskaan tulleet, vaikka ikkunassa vahtaisin. Taitaa tuolla äidillä olla ongelma, eikä sen pojalla..ja sano se!!
Uskaltakaa sanoa äidille suoraan, mutta ei vihassa, ei huutaen vaan asiallisesti.
Missään nimessä älkää osoittako pelkoa, sillä tällä hän hallitsee.
Poika pelkää äitiään, siksi aina vastaa puhelimeen.
Mene "pojan" kanssa yhdessä psykologille. Itse vaatisin tyttöystävänä suhteen jatkamisen ehdoksi, että poika olisi puhelinyhteydessä äitiinsä vain kerran päivässä. Vaikka mitenpä tuota kontrolloisi?
Poikaystäväsi itsenäisyyskehitys on pahasti pielessä, koska äiti ei ole mieleltään aivan terve.
Oma äitini käyttäytyi samalla lailla. Syyt ymmärsin hyvin; yksinäisyys, fyysinen huono kunto ja pelko päästää "lapsestaan" irti.
Olin noin samanikäinen kuin miehesi ja vaikka kuinka yritin hyvällä ja pahalla sanoa suoraan niin ei. Ja nyt kun äitini on jo kuollut niin olen vaan onnellinen, että oli joku välittämässä.
Jos minulle olisi mieheni uhkaillut suhteen lopettamisella yms. niin siitä sitten vaan menee. Oli se kuinka rasittavaa tahansa niin kyseessä on kuitenkin miehesi oma äiti, toisten perhesuhteita on vaikea "ulkopuolisen" ymmärtää.
Monesti huusin ja kirosin, en vastannut puhelimeen mutta lopulta helpoimmalla pääsin kun kuuntelin hetken. Koska rakkaimpamme ovat täällä vain rajatun aikaa, kyllä teillä vielä koittaa ajat jolloin olette ilman anoppia. Mieheni toimi hienovaraisesti ja häntä lähinnä hymyilytti kun äiti taas soittaa..
Itse muutin hyvin nuorena pois kotoa, ja aina olen omillani pärjännyt. Äitini tarvitsi minua enemmän kuin minä häntä, ja sen hänelle soin koska onhan hän minut kasvattanut ja ollut luonani kun häntä tarvitsin.
Vaikkakaan minunkaan tekoni ja päätökseni eivät koskaan olleet hänelle mieleen ja aina kuulema aiheutin hänelle pahan mielen, niin silti pääasiassa tulimme toimeen. Nämä ei ole aina niin yksinkertaisia asioita, ymmärrän hyvin miestäsi( ja sinua).
"Jos minulle olisi mieheni uhkaillut suhteen lopettamisella yms. niin siitä sitten vaan menee. Oli se kuinka rasittavaa tahansa niin kyseessä on kuitenkin miehesi oma äiti, toisten perhesuhteita on vaikea "ulkopuolisen" ymmärtää."
Kauheen hyvä suhde ei sinulla taida olla siihen mieheesi, jos ulkopuolisena häntä pidät? Tämäpä se on juuri se minun ongelmani, kun mies pitää äitiään ja isäänsä huomattavasti tärkeämpinä kuin minua, lapsensa äitiä ja puolisoaan... Meillä minä olen ulkopuolinen...
Napanuoran katkaisu puolin ja toisin olisi paikallaan jossain vaiheessa elämää...
Ei tietenkään mies ole ulkopuolinen, siksi kirjoitinkin heittomerkeillä. Mutta ei ihminen kuka ei ole perheen jäsen, verisukua, välttämättä pysty kaikkea sitä riesaa ymmärtää. Tottakai oma perhe, nykyinen sellainen, on tärkein ja kenenkään ei pidä tuntea oloaan ulkopuoliseksi.
Kuten jo aikaisemmin kerroin, itse katkasin liiankin nuorena napanuoran. Äitini ei sitä vaan kyennyt hyväksymään.
Yritin vain kertoa yhden näkemyksen.
Toivottavasti saatte tilanteen jotenkin laukeamaan. Hyvää kevään jatkoa!
Oisko anoppi vaan yksinäinen ja tylsistynyt? Itselläni oli kans tuollainen "vaihe" että soitin äidilleni joka päivä ja se johtui vain siitä että olin ulkomailla ja kaiket päivät ihan yksin. Hulluksihan sitä olisi tullut jos ei olisi saanut jutella jonkun kanssa päivittäin. Tajusin kuitenkin itsekin, että jatkuvasta soittelusta on kohteille vaivaa ja yritin jutella "keveyitä" yms. Mitä jos sanoisit poikaystävälle, että kuuntelee äitinsä juttuja puolella korvalla; toisesta sisään ja toisesta ulos? Ja sitten lopettaa ajoissa, kun äidin jutut alkavat mennä turhan negatiivisiksi "olen just hississä, pitää lopettaa".
Olipa hyvä huomata, että jollain muullakin on sama ongelma... Mä seurustelen suunnilleen saman ikäisen miehen kanssa kuin sinäkin. Miehen äiti soittaa lähes poikkeuksetta useita kertoja päivässä, ja harvoin hänellä on mitään positiivista sanottavaa. Hän jopa varmistaa aamulla, että poika on herännyt, ja töihin lähdössä...
Olen jutellut asiasta miehen kanssa, mutta hän sanoo, ettei voi asialle mitään. Ja asiat todella voivat olla monimutkaisempia, kuin miltä ne ensi katsomalta näyttävät. Itseäni kyllä tuollainen puhelinterrori ärsyttää. Tuntuu, kuin joku olisi koko ajan vahtimassa selän takana. En tiedä, onko tähän ongelmaan mitään ratkaisua???!