Edellisessä avauksesseani kerroin
kuudennen päivän tapahtumista
otsikolla
Nainen (Gen 2:4- )
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16310597/nainen-(gen-2-4--)
Jumala oli tehnyt
sekasorron ja kaaoksen tilaan joutuneen
maan jälleen ihanaksi ja täydelliseksi.
Loppuhuipennus kaikelle oli nainen.
Kaikki oli hyvin.
Paremmin ei voisi olla.
Kaksi ihmistä
- mies ja nainen -
hallitsemassa
Jumalan istuttamassa puutarhassa
tehtävänä lisääntyä ja täyttää maa.
Jumalan hyvyys ja rakkaus
ihmislasta kohtaan
näkyi kaikkialla Paratiisissa.
Kaikki oli Jumalan lahjaa
Hänen rakastamalleen ihmiselle.
Jumala halusi
ikuisen ja katkeamattoman yhteyden
Itsensä ja ihmisen välille.
Hän, jota varten kaikki on luotu,
jonka ihastuksena ihmislapset olivat,
oli jo selvästi ilmaissut:
Tahdon!
Hän, joka on Elämä,
odotti nyt Hänen ihastuksensa vastausta.
Hänessä oleva Ikuinen Elämä
oli tarjolla keskellä Paratiisia
Elämänpuun hedelmän lihassa ja veressä.
Ota tästä ja syö!
Ja Minä
ja Minussa oleva Ikuinen Elämä on sinussa.
Ihminen teki valintansa.
Söi viereisestä hyvän- ja pahantiedonpuusta.
Ihminen halusi Luciferin lailla
itse korottaa itsensä sellaiseksi kuin Jumala.
Ja samoinkuin Lucifer oli karkotettu
kolmannesta taivaasta Jumalan Paratiisista,
karkotettiin ihminen
maan päälle istutetusta Eedenin paratiisista.
Samalla hetkellä, kun tapahtui syntiinlankeemus
eli ihminen (Aadam) söi kielletyn hedelmän,
synnin tappava myrkky upposi ja imeytyi häneen.
Hänestä poistui Elämä ja kuolema tuli tilalle.
”he huomasivat olevansa alasti”
Hyvä oli vaihtunut pahaksi.
Rakkauden tilalle oli tullut pelko.
Valo oli vaihtunut pimeydeksi.
Elämä oli sammunut kuolemaksi.
Jumalan kirkkaus riisuttu alastomuudeksi.
Mutta tosi oli:
Ihminen tuli tietämään hyvän ja pahan.
Hyvä oli muistoissa,
paha todellisuutta tässä ja nyt.
Paholainen luuli saaneensa
lopullisen voiton Jumalasta,
jonka olisi surmattava
luomansa ja Rakastamansa ihminen.
Mutta kävi aivan päinvastoin.
Paholainen olikin voiton sijasta
sinetöinyt oman kohtalonsa.
Sen valta oli tuleva
lopullisesti murskatuksi.
Ja tämän tekisi Vaimon siemen,
joka tulisi surmatuksi
synnintekijöiden sijasta.
Tästä toisella kerralla otsikolla:
Sovitus (Gen 3:8- )
kuudennen päivän tapahtumista
otsikolla
Nainen (Gen 2:4- )
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16310597/nainen-(gen-2-4--)
Jumala oli tehnyt
sekasorron ja kaaoksen tilaan joutuneen
maan jälleen ihanaksi ja täydelliseksi.
Loppuhuipennus kaikelle oli nainen.
Kaikki oli hyvin.
Paremmin ei voisi olla.
Kaksi ihmistä
- mies ja nainen -
hallitsemassa
Jumalan istuttamassa puutarhassa
tehtävänä lisääntyä ja täyttää maa.
Jumalan hyvyys ja rakkaus
ihmislasta kohtaan
näkyi kaikkialla Paratiisissa.
Kaikki oli Jumalan lahjaa
Hänen rakastamalleen ihmiselle.
Jumala halusi
ikuisen ja katkeamattoman yhteyden
Itsensä ja ihmisen välille.
Hän, jota varten kaikki on luotu,
jonka ihastuksena ihmislapset olivat,
oli jo selvästi ilmaissut:
Tahdon!
Hän, joka on Elämä,
odotti nyt Hänen ihastuksensa vastausta.
Hänessä oleva Ikuinen Elämä
oli tarjolla keskellä Paratiisia
Elämänpuun hedelmän lihassa ja veressä.
Ota tästä ja syö!
Ja Minä
ja Minussa oleva Ikuinen Elämä on sinussa.
Ihminen teki valintansa.
Söi viereisestä hyvän- ja pahantiedonpuusta.
Ihminen halusi Luciferin lailla
itse korottaa itsensä sellaiseksi kuin Jumala.
Ja samoinkuin Lucifer oli karkotettu
kolmannesta taivaasta Jumalan Paratiisista,
karkotettiin ihminen
maan päälle istutetusta Eedenin paratiisista.
Samalla hetkellä, kun tapahtui syntiinlankeemus
eli ihminen (Aadam) söi kielletyn hedelmän,
synnin tappava myrkky upposi ja imeytyi häneen.
Hänestä poistui Elämä ja kuolema tuli tilalle.
”he huomasivat olevansa alasti”
Hyvä oli vaihtunut pahaksi.
Rakkauden tilalle oli tullut pelko.
Valo oli vaihtunut pimeydeksi.
Elämä oli sammunut kuolemaksi.
Jumalan kirkkaus riisuttu alastomuudeksi.
Mutta tosi oli:
Ihminen tuli tietämään hyvän ja pahan.
Hyvä oli muistoissa,
paha todellisuutta tässä ja nyt.
Paholainen luuli saaneensa
lopullisen voiton Jumalasta,
jonka olisi surmattava
luomansa ja Rakastamansa ihminen.
Mutta kävi aivan päinvastoin.
Paholainen olikin voiton sijasta
sinetöinyt oman kohtalonsa.
Sen valta oli tuleva
lopullisesti murskatuksi.
Ja tämän tekisi Vaimon siemen,
joka tulisi surmatuksi
synnintekijöiden sijasta.
Tästä toisella kerralla otsikolla:
Sovitus (Gen 3:8- )
Vastaukset 41
Vanhimmat
Eräänä päivänä
Paratiisin yhden ja ainoan
kielletyn puun kätköissä
liikkuu jokin
hyvin hohdokas olento
kuin elävänä todisteena siitä,
ettei tämä puu tapa.
Tuo häikäisevä olento
hyvän- ja pahantiedonpuun katveessa
saa Eevan pysähtymään.
Käärme
– ensimmäinen teologi maan päällä -
avaa keskustelun Eevan kanssa siitä,
mitä Jumala on sanonut.
Käärme,
joka tietää asioista
selvästi enemmän kuin Eeva,
antaa ymmärtää,
että tässä on nyt tullut jokin väärinkäsitys.
”Onko Jumala todellakin sanonut:
’Älkää syökö
kaikista paratiisin puista’?"
Alkuteksti voidaan ehkä
ymmärtää niinkin,
että käärme kysyi,
eivätkö ihmiset saa syödä
minkään puun hedelmää.
Ja tuollainen täkyhän
kirvoittaa vastaamaan,
vaikka ei Eeva ollut kuullut,
mitä Jumala tarkkaan ottaen
oli sanonut Aadamille.
Niin vaimo vastasi käärmeelle:
"Me saamme syödä
muiden puiden hedelmiä paratiisissa,
mutta sen puun hedelmästä,
joka on keskellä paratiisia,
on Jumala sanonut:
’Älkää syökö siitä
älkääkä koskeko siihen,
ettette kuolisi.’”
Eeva puhuu omiaan.
Jumala ei ollut kieltänyt
Aadamia koskemasta puuhun.
Ilmeisesti käärme
oli juuri tekemässä niin,
ja siksi Eeva varoittaa asiasta.
Mutta kohta Eeva näkee,
ettei käärmeelle mitään tapahdu,
vaikka koskettaa tuota puuta.
Ja mitä ilmeisimmin
käärme myös söi tuon puun hedelmän.
Ja sitten tämän konkreettisen
todistuksen jälkeen
käärme jatkaa puhettaan:
"Ette suinkaan kuole;
vaan Jumala tietää,
että sinä päivänä,
jona te siitä syötte,
aukenevat teidän silmänne,
ja te tulette niinkuin Jumala
tietämään hyvän ja pahan."
Eeva oli juuri nähnyt ja kuullut
sellaista,
mikä oli täysin ristiriidassa
sen kanssa,
mitä Aadam oli asiasta selittänyt.
Eikä käärmeelle tapahtunut mitään,
vaikka se kosketti puuta
ja söi sen hedelmän.
Ja selvästi se tiesi asioista enemmän
kuin ihminen.
Kyllä tuosta puusta syöminen
on todellakin tehnyt ihmeitä käärmeelle.
Sen silmät ovat auenneet.
Se tietää asioista yhtä paljon
kuin Jumala.
"Ja vaimo näki,
että siitä puusta oli hyvä syödä
ja että se oli ihana katsella
ja suloinen puu
antamaan ymmärrystä;
ja hän otti sen hedelmästä
ja söi ..."
Eikä mitään tapahtunut.
Ja nyt Aadam oli ihmeissään.
Aadam oli saanut kokea
Jumalan ihmeellistä hyvyyttä.
Nähdä ympärillään
Jumalan lahjoittaman
ihmeellisen luomakunnan
virtoineen, viheriöineen,
puineen ja eläimineen.
Kaiken kruunasi hetki,
jolloin Jumala toi vielä
Eevan Aadamin rinnalle.
Kaikki oli hyvin.
Paremmin ei voisi olla.
Ja nyt yhtäkkiä ilmestyy olento,
joka vihjaa,
että ihmisen ei pitäisi tyytyä nykytilaan,
vaan hankkia
aivan erityislaatuista
suorastaan jumalallista
tietoa ja näkökykyä.
Ja kun Eeva oli jo syönyt
hyvän- ja pahantiedon puun hedelmästä,
ei mitään erityistä ollut tapahtunut.
Ei ainakaan mitään
kuolemaan viittaavaa.
Hehkeämpänä kuin koskaan
Eeva nyt pitää käsissään
tiedon puun hedelmää.
Ja ojentaa sitä Aadamille.
Suorastaan vaatimalla vaatii,
että syö tästä.
Sillä käärme,
joka tiesi,
ettemme suinkaan kuole,
sanoi, että sinä päivänä,
jona te siitä syötte,
tapahtuu ihmeellisiä asioita:
Aadam.
Et voi jättää minua nyt pulaan.
Sinunkin täytyy syödä.
Heti kun sinä siitä syöt,
tapahtuu se,
mitä tuo kaiken tietävä käärme sanoi.
"ja antoi myös miehellensä,
joka oli hänen kanssansa,
ja hänkin söi.
Silloin aukenivat
heidän molempain silmät,
ja he huomasivat olevansa alasti"
Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.
1 Tim 4:10
Me jokainen olisimme rikkoneet Jumalan tahtoa vastaan varmastikin samalla tavalla, vai?
Jokainen meistä olemme potentiaalisia pahantekijöitä.
Ratkaisevaa oli se,
mitä Ensimmäinen Aadam teki.
Tilanne kuitenkin korjaantui sillä,
mitä Viimeinen Aadam teki
Hän otti Jumalan Karitsana päälleen
koko maailman synnin
ja kärsi siitä aiheutuvan tuomion.
Nyt tuomio ei kohtaa niitä ihmisiä,
jotka ottavat Hänet vastaan.
Mutta ne, jotka rakastavat
enemmän pimeyttä kuin Valkeutta,
jäävät osattomiksi sovituksesta,
ja viettävät ikuisuutensa erossa Jumalasta.
Siis yhden ihmisen kautta
synti on tullut maailmaan.
Ja maailmasta se on tullut meihin,
kun olemme syntiä tehneet.
Ja niin me kuolimme hengellisesti,
Ottamalla Jeesuksen (Pelastuksen) vastaan
me synnymme uudesti ylhäältä Hengestä,
Kilvoitus on Jumalan tahto!
Mutta Jeesus pelastaa syntisiä!
Käärme puhui yliluonnollisella tavalla.
Ja tuon kyvyn takana oli paholainen,
joka oli ensimmäiseksi vietellyt
tuon käärmeen hallintaansa.
Itse sanoma,
jonka tuo kaikkein älykkäin eläin sitten julisti,
oli suoraan paholaiselta.
Jumalan täytyi istuttaa
hyvän- ja pahantiedon puu Eedenin puutarhaan,
jotta ihminen joutuisi tekemään valinnan siitä,
laittaako luottamuksensa Jumalan Sanaan
vai paholaisen sanaan.
Pahan olemassaoloa ei voinut mitenkään sivuuttaa.
Paholainen oli jo saanut valtaansa osan enkelikuntaa.
Paholaista ei voinut mitenkään piilottaa ihmiseltä
ja ihmisen hallintaan annetulta luomakunnalta.
Ihmisen ei kuitenkaan olisi ollut pakko
ollenkaan tulla tietämään pahaa,
jos olisi luottanut Jumalan Sanaan.
Ratkaiseva lenkki oli Aadam.
Mitään ei tapahtunut,
vaikka - niinkuin uskon -
käärme Eevan nähden kosketti kiellettyä puuta
ja söi myös Eevan nähden sen hedelmän.
Mitään ei myöskään tapahtunut,
kun Eeva söi kielletystä puusta.
Mutta kun Aadam söi siitä,
niin välittömästi tapahtui.
Tosin ihan jotain muuta,
kuin mitä käärme oli luvannut.
Valitettavasti ihminen luotti käärmeen sanaan
ja tie Elämän puun luokse katkesi.
Ja kaikki hyvä ympäriltämme turmeltui.
Ihmisen synti on tullut ihmiselle
ja koko luomakunnalle
suureksi murheeksi,
ja aivan erityisen uhrauksen se vaati Jumalalta,
joka oli päättänyt pelastaa
pahan valtaan joutuneet syntiset,
kun kääntyvät ja ottavat vastaan Sanan
Golgatalle pystytetystä Elämän puusta.
Possessoimalla käärmeen
paholainen sai käärmeen kautta
myös Eevan ajattelemaan
ja tekemään toisin.
Ja Eevan kautta paholainen
sai Aadamin rikkomaan
Jumalan hänelle antamaa käskyä,
ja näin synti ja kuolema
saivat hallintavallan maailmassa.
Kaikkien kolmen rikkomuksesta
tuli myös seuraamus itse kullekin.
Ja neljäntenä …
paholaisen kohtalo tuli lopullisesti
sinetöidyksi tuon tekonsa kautta.
Sen valta murskattaisiin
vaimon siemenen kautta.
Käärme söi ensimmäisenä
hyvän- ja pahantiedon puusta.
Sen ei alkuunkaan olisi pitänyt
syödä puiden hedelmiä.
Ja niin seuraamuksena
käärmeen rikkomuksesta oli se,
että Jumala antoi sen ruoaksi
maan tomun.
”Vatsallasi sinun pitää käymän
ja tomua syömän koko elinaikasi.”
Käärme itsekin olisi
siis kokeva kuoleman vallan.
Tuota maan tomuakin hän söisi
vain elinaikansa.
Toiseksi tuo käärme joutui
ryöminään loppuelämänsä.
Samoinkuin ihmiseltä riisuttiin kirkkaus,
koki käärmekin muutoksen kehossaan.
Kolmanneksi sen ruoaksi tuli siis
kuollut ja maatunut ruoho.
Jumala oli alunperin antanut syötäväksi
eläimille kaikkinaiset viheriät ruohot.
”Ja kaikille metsäeläimille
ja kaikille taivaan linnuille
ja kaikille, jotka maassa matelevat
ja joissa on elävä henki,
minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi.”
Käärme ei enää koskaan
tuon rikkomuksensa tähden
saisi syödä edes noita ruohoja.
Hän sai syödä vain maan tomua.
Ja sitäkin vain siihen asti,
että itsekin kuolisi.
Siis tuo käärme,
joka oli suostunut
paholaisen possessoitavaksi,
sai kuulla,
että hän itsekin on tekonsa seurauksena kerran kuoleva.
Ruohokin tuli kuolevaiseksi.
Ja käärme sai syötäväksi
vain tuota kuollutta maatunutta ruohoa - mantua.
Synti ja kuolema oli astunut maailmaan
yhden ihmisen Aadamin tähden.
Koko luomakunta oli joutunut pahan valtaan.
Eläimet alkoivat aikanaan syödä muutakin
kuin viheriäisiä ruohoja.
Ne alkoivat tappaa toisiaan ja syödä toisiaan.
Paholainen oli saanut luomakunnan niin
vahvasti haltuunsa,
että Jumalan oli pakko pelastaa
maailma vedenpaisumuksen avulla.
Maa joutui kauas auringosta,
myrskyt ja sateet hoitivat nyt kastelun
aikaisemmin kastelujärjestelmän sijaan,
joka kuvataan Raamatun alkusivuilla.
Aikaisempi tasainen ilmasto oli historiaa.
Toisaalta aurinko paahtaa,
toisaalta on maaplaneetta kylmeni
ja lumen varastohuoneet
syntyivät napa-alueille.
Meitä rasittaa nyt vilu ja helle.
Ihminen ei enää pärjää ilman lihan syömistä.
Ja niin Jumala antoi ihmiselle käskyn
syödä myös lihaa.
”Kaikki, mikä liikkuu ja elää,
olkoon teille ravinnoksi;
niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit,
niin minä annan teille myös tämän kaiken.”
Tässä tilassa me olemme nyt.
Ihmiset ja eläimet syövät myös lihaa.
Ja niin myös käärmeet syövät nyt
esimerkiksi hiiriä ja muuta inhottavaa.
Mutta tilanne muuttuu kerran.
Ihmiskunnan ja ihmisen hallintaan annetun
luomakunnan seitsemäs millennium
on Herran ihana/loistava/valoisa päivä,
jolloin paholainen on tuhannen vuoden ajan
sidottuna syvyydessä eikä villitse ihmisiä.
Silloin ihmiset takovat miekkansa vantaiksi,
eivätkä enää opettele sotimaan.
Myös eläinkunnassa tapahtuu täydellinen muutos.
Eläimet eivät enää syö toisiaan.
Ne syövät kaikki ruohoa niinkuin alussa Jumala oli niille säätänyt.
”Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella,
ja leijona syö rehua niinkuin raavas ...”
Käärmeetkään eivät enää syö hiiriä.
Mutta ... eivät edelleenkään tuolloin
tuhatvuotisessa valtakunnassakaan saa syödä ruohoa,
joka alunperin oli niiden ravintona.
Jesaja jatkaa:
”... ja käärmeen ruokana on maan tomu”
Jumala oli tehnyt
sekasortoiseen tilaan joutuneen maan
ihanaksi ja täydelliseksi.
Mutta oli istuttanut sen keskelle
paitsi Elämän puun,
myös hyvän ja pahantiedon puun,
jonka hedelmän syöminen
merkitsisi kuolemaa ihmiselle.
Miksi!!!
Jumala olisi helposti voinut jättää
hyvän ja pahantiedon puun istuttamatta,
mutta ei se olisi ollut ratkaisu
syntiongelmaan.
Synti oli nimittäin jo olemassa.
Valhe oli jo keksitty.
Jumala ei voinut lakaista ongelmaa
maton alle.
Kissa oli nostettava pöydälle.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.
Olennoksi,
joka voi vapaasta tahdostaan rakastaa.
Mutta jolla on myös valinnan vapaus
olla rakastamatta.
Ja Jumala rakasti ihmistä.
Mutta oli jo olemassa olento,
joka ei rakastanut ihmistä.
Olento joka vihasi Jumalaa
ja Jumalan kuvaksi luotua ihmislasta
yli kaiken.
Ikuinen rakkaussuhde
Jumalan ja ihmisen välillä
ei olisi mahdollinen,
ilman että ihminen tekee sydämenvalinnan
hyvän ja pahan välillä.
Hylkää pahan ja valitsee hyvän.
Ikuinen Elämä Jumalan yhteydessä
edellyttää sitä,
että ihminen luottaa Jumalaan.
Mutta ihminen ei luottanut Jumalaan
vaan uskoi valheen.
Ihminen pani kaikki likoon sen puolesta,
että käärme puhuu totta
ja Jumala valehtelee.
Ja nyt Jumalalla oli edessään ongelma,
jonka ratkaisu oli suunniteltu
jo ennen maailman perustamista.
Syntiä ei voi jättää rankaisematta.
Jos se jätetään rankaisematta,
ei Jumala voi koskaan tuomita
myöskään valheen isää kadotukseen.
saatana olisi ikuisesti riesanamme,
jos synti jätetään käsittelemättä.
Ja niin oli jo ennen aikojen alkua päätetty
Isän ja Pojan välillä,
että Poika ottaa tarvittaessa ihmisen osan
ja ottaa päälleen
koko ihmiskunnan synnin,
ja kärsii
ihmiskunnalle kuuluvan rangaistuksen.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16318145/sovitus-(gen-38--)
Olipahan älytön tarina!!
Edellisessä avauksessani kerroin
kuudennen päivän tapahtumista
otsikolla
Nainen (Gen 2:4- )
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16310597/nainen-(gen-2-4--)
Jumala oli tehnyt
sekasorron ja kaaoksen tilaan joutuneen
maan jälleen ihanaksi ja täydelliseksi.
Loppuhuipennus kaikelle oli nainen.
Kaikki oli hyvin.
Paremmin ei voisi olla.
Kaksi ihmistä
- mies ja nainen -
hallitsemassa
Jumalan istuttamassa puutarhassa
tehtävänä lisääntyä ja täyttää maa.
Jumalan hyvyys ja rakkaus
ihmislasta kohtaan
näkyi kaikkialla Paratiisissa.
Kaikki oli Jumalan lahjaa
Hänen rakastamalleen ihmiselle.
Jumala halusi
ikuisen ja katkeamattoman yhteyden
Itsensä ja ihmisen välille.
Hän, jota varten kaikki on luotu,
jonka ihastuksena ihmislapset olivat,
oli jo selvästi ilmaissut:
Tahdon!
Hän, joka on Elämä,
odotti nyt Hänen ihastuksensa vastausta.
Hänessä oleva Ikuinen Elämä
oli tarjolla keskellä Paratiisia
Elämänpuun hedelmän lihassa ja veressä.
Ota tästä ja syö!
Ja Minä
ja Minussa oleva Ikuinen Elämä on sinussa.
Oliko tuossa avaukseni alkuosassa
jokin vaikeaselkoinen
tai peräti älytön kohta?
Kun et ymmärrä, niin se on sinulle älytön.
Mutta, kun jostain syystä tulee muistisairaus.
Mitä Jumala tahtoo tällä ilmoittaa? Vai ilmoittaako mitään.
Sairautta ja kuolemaa ei olisi,
jos Aadam ei olisi syönyt
kielletystä puusta.
Elämänpuu olisi antanut
itse kullekin terveyden ja Elämän.
Tähän tilanteeseen me palaudumme
kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen.
Tämä luvataan Ilmestyskirjassa
seurakuntakauden heti ensimmäisen
seurakunnan tulevaisuuden lupauksessa.
"Sen, joka voittaa,
minä annan syödä elämän puusta,
joka on Jumalan paratiisissa."
(Ilm 2:7)
Aikanaan nykyinen Maa
ja sitä ympäröivät taivaat katoavat
ja Jumala luo Uudet taivaat
ja Uuden Maan.
Ja Taivaallinen Jerusalem
laskeutuu tuon Uuden Maan päälle.
Keskellä Jumalan Kaupungin katua
kuin myös Kaupungista lähtevän
Elämän veden virran molemmin puolin
on Elämän puu.
"Ja hän näytti minulle elämän veden virran,
joka kirkkaana kuin kristalli
juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.
Keskellä sen katua
ja virran molemmilla puolilla
oli elämän puu,
joka kantoi kahdettoista hedelmät,
antaen joka kuukausi hedelmänsä,
ja puun lehdet ovat
kansojen tervehtymiseksi."
(Ilm 22:1-2)
Näin siis mennään ikuisuudessa.
Mutta nyt me synnymme
tähän maailmaan kuolevaisessa ruumiissa.
Eli Aadamin syntiinlankeemus
avasi tien synnille ja kuolemalle
tähän maailmaan.
Tähän maailmaan tullessaan
kuolema astui jokaiseen soluun.
Kaikki tekee kuolemaa.
Ja tämä ilmenee sairastamisena,
lahoamisena, maatumisena jne.
Joskus kuolema kohtaa hyvin yllättäin.
Ilman varsinaista sairastamista.
Muistelen kuulleeni,
että 50 %:ssa
sepelvaltimotaudin ensioire
on äkkikuolema.
Mutta sitten joskus on niin,
että sairastamme
ehkä jopa syntymästämme saakka
pitkän elämämme ajan
kuolinpäivään saakka.
Ja sitten on siltä väliltä.
Eli vanhenemisen myötä
sairaudet lisääntyvät.
Muistisairaudet kai yleensä
kuuluvat tuohon viimeksi mainittuun.
Minulla ei siitä ole läheistä kokemusta.
Isäni eli noin satavuotiaaksi,
mutta muistissa ei ollut mitään vikaa.
Sama koskee äitiäni,
joka tosin eli vain kolme neljännestä
tuosta vuosimäärästä
joskin hyvin sairaana.
Myöskään vaimon puolella
ei ole ollut muistisairautta.
Mutta kun sellainen tulee lähelle,
niin varmasti se on hyvin kiusallinen.
Ja se voi kohdata aivan yhtä lailla
Jeesukseen uskovaa kuin
uskosta osatontakin.
Riipaisevaa varmasti on,
jos sairastunut ei enää muista
läheistään eikä Jeesustakaan.
Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa,
että läheiset muistavat hänet
ja rakastavat häntä,
ja Jeesus tietenkin Rakastaa häntä
iankaikkisella Rakkaudella.
Tuohon varsinaiseen kysymykseesi
en osaa nyt mitään sanoa.
Mutta kallistuihin tuohon
jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
Kun (muisti)sairaus kohtaa,
niin ei Jumala sillä kai
mitään erityistä ilmoita.
Jeesus,
jos aloittajan mielessä on
nyt joku määrätty henkilö,
jota muistisairaus on uhkaamassa,
niin minä rukoilen,
että koskettaisit tätä henkilöä
ja palauttaisit kohdalleen sen asian,
mikä nyt ei ole
luomisjärjestyksen mukainen
ja aiheuttaa tuota sairautta.
Aamen!
Voin kertoa sinulle Kalamos, ettei rukoukset auta muistisairauteen.
Se on vääjäämättömästi etenevä sairaus. Siihen ei auta mitkään jeesukset.
Eikä muutkaan sukset.
Ei pidä paikkaansa.
Sain juuri pari päivää
sitten tietää,
että erään henkilön
muistisairaus ei ollut
edennyt vuoden aikana.
Kerro vuoden päästä.
kalamos pyrkii taivaassa kerubiksi.
Mutta tulinen järvi odottaa sekoilujen vuoksi.
Ihmisestä ei koskaan
tule kerubia eikä enkeliä,
jotka ovat palvelevia henkiä.
"Eivätkö he kaikki ole
palvelevia henkiä,
palvelukseen lähetettyjä
niitä varten,
jotka saavat autuuden periä?"
(Hepr 1:14)
"Ettekö tiedä,
että me tulemme
tuomitsemaan enkeleitä"
(1 Kor 6:3)
Tiesitkö Kalamos, että Sininen enkeli on hyvää?
Maista joskus baarissa.
"Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan...
niin sinä pyytäisit häneltä,
ja hän antaisi sinulle elävää vettä."
(Joh 4:10)
Ei passaa juoda ihan mitä sattuu. Vedessä saattaa olla vaikka mitä elävää.
"he oudoksuvat sitä,
ettette juokse heidän mukanansa
samaan riettauden lätäkköön,
ja herjaavat."
(1 Piet 4:4)
Älä syö sipulia!
Sekin on kirjattu raamatun lehdelle.
En löydä sipulia koskien
kuin tämän kohdan:
"Mutta heidän keskuuteensa
kerääntyneessä hylkyväessä
heräsivät himot,
ja niin israelilaisetkin
rupesivat jälleen itkemään,
sanoen:
'Voi jospa meillä olisi
lihaa syödäksemme!
Me muistelemme
kaloja,
joita söimme Egyptissä ilmaiseksi,
kurkkuja, melooneja,
ruoholaukkaa, sipulia ja kynsilaukkaa.
Mutta nyt me näännymme,
sillä eihän täällä ole mitään;
emme saa nähdäkään
muuta kuin tuota mannaa'."
(Num 11:3-6)
Ei tuossa sanota,
että kaloista alkaen
nuo ruoat olisivat kiellettyjä.
Mutta hiekkaerämaavaelluksen
aikana kaloja
ja muitakaan noista ei ollut tarjolla.
Mutta se kaikkein tärkein oli.
Nimittäin manna.
Manna on esikuva
Elämän leivästä.
Jeesuksesta Kristuksesta.
Vain Hänessä on Elämä.
Jos emme Häntä syö,
niin me olemme kuolleita
jo tällä maanpäällisellä
erämaavaelluksellamme.
Jeesus on paitsi Elämän leipä
myös totinen juoma.
"Sillä minun lihani on
totinen ruoka,
ja minun vereni on totinen juoma.
Joka syö minun lihani
ja juo minun vereni,
se pysyy minussa,
ja minä hänessä.
Niinkuin Isä,
joka elää,
on minut lähettänyt,
ja minä elän Isän kautta,
niin myös se,
joka minua syö,
elää minun kauttani.
Tämä on se leipä,
joka tuli alas taivaasta."
(Joh 6:55-58)
Tuo katkelma siis viittaa
mannaan,
joka laskeutui taivaasta
aamukasteen myötä.
Kun nyt aiemmin
minulle ehdotettiin juomaksi
sinistä enkeliä,
niin täysin tietämättömänä siitä,
mikä sellainen on,
niin mieleeni pulpahti
ne hetket,
jolloin olen työtehtävissäni
joutunut istumaan iltaa
tilaisuuksissa,
jotka säälittivät minua suuresti.
Ihmiset söivät, joivat ja ...
menivät hotellihuoneisiinsa
tai sviitteihinsä
jonkun yksinäisen kanssa.
Sääli johtui siitä,
että nämä ihmiset
eivät tienneet mitään
todellisesta onnesta.
En ole koskaan ollut juovuksissa,
mutta tiedän ihan varmasti,
että siinä ei ole mitään hauskaa
jatkoistakaan huolimatta.
Mutta kun olen ollut pidoissa,
joissa tarjolla on ollut
mannaa taivaasta,
niin vielä aamulla on kuin
taivas olisi maan päällä,
ja saatoin
virkeänä ja voimallistuneena
liidellä töihin
vaikka seuroissa
olisi pitkäänkin yöhön
rukoiltu ja ylistetty Herraa
ja täytytty Hengellä.
Että semmoinen tapaus.
Onko kalamoksen oma lahko jo toiminnassa?
Montako jäsentä on itsesi lisäksi, vai onko yhtään?
Kalamos on minun käyttäjätunukseni
tällä ja muillakin keskustelufoorumeilla.
Miksi olen tuollaisen
käyttäjätunnuksen valinnut,
se selviää profiilistani.
Mitään kalamoksen lahkoa
ei ole olemassa,
ei ole koskaan ollut
eikä tule koskaan olemaan.
Olen ihan perinteisen
kirkkokunnan jäsen.
Kaikki Jeesukseen uskovat
ovat saman lahkon jäseniä.
Siis kristittyjä.
"Viiden päivän kuluttua
ylimmäinen pappi Ananias
meni sinne alas
muutamien vanhinten
ja erään asianajajan,
Tertulluksen, kanssa,
ja he ilmoittivat maaherralle
syyttävänsä Paavalia."
(Ap.t 24:1)
Siis uskonnollinen maailma
syyttää Jeesukseen uskovia.
"Me olemme havainneet,
että tämä mies on
ruttotauti ja metelinnostaja
kaikkien koko maailman
juutalaisten keskuudessa
ja nasaretilaisten lahkon päämies"
(Ap.t 24:5)
Paavali puolustautuu
tunnustaen kuitenkin yhden asian.
"Mutta sen minä sinulle tunnustan,
että minä sitä tietä vaeltaen,
jota he lahkoksi sanovat,
niin palvelen isieni Jumalaa,
että minä uskon kaiken,
mitä on kirjoitettuna
laissa ja profeetoissa"
(Ap.t 24:14)
Siis ei-kristityt nimittivät
kristittyjä lahkolaisiksi.
Ja tähän kristittyjen
joukkoon minäkin kuulun.
Uskovien ryhmiä
on sitten ulkopuolisten toimesta
alettu nimittää pilkkaavilla nimillä.
Tuossa ulkopuoliset
valitsivat nimeksi
hyvin pahamaineisen paikan nimen:
Nasaretin lahko.
Uskovat puhuvat
Jeesuksesta Kristuksesta,
ja niin tätä
Jeesukseen uskovien joukkoa
alettiin ulkopuolisten toimesta
kutsua kristityiksi.
"Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia
ensiksi nimittämään kristityiksi."
(Ap.t 11:26)
Sitten on käynyt myöhemmin niinkin,
että kun Jumala on antanut
erityisen herätyksen aallon puhjeta,
niin vanhat leilit eivät ole sitä kestäneet,
ja niin toiset uskovat
ovat alkaneet pilkata ja nimittää
esimerkiksi
Pyhän Hengen vaikutusten tähden
toisia uskovia pilkallisilla nimillä.
Esimerkkinä mainittakoon
nimitys helluntailainen.
Ja taas kävi niin kuin
juutalaistenkin keskuudessa,
että lopulta nämä
potkittiin pois
niinkuin juutalaiset potkivat pois
juutalaiskristityt yhteydestään.
Ja alunperin Paavali
fariseuksena olikin juuri näiden
Kristukseen uskovien juutalaisten
vainooja.
Kunnes kohtasi Jeesuksen.
Ei siellä ole kun puolikas.
Olipa hiekan ja kamelinpaskan makuinen saarna.
No siltä syntiinlankeemus maistuu.
Itse käytin hiukan toisenlaisia sanoja.
Samalla hetkellä,
kun tapahtui syntiinlankeemus
- eli ihminen (Aadam)
söi kielletyn hedelmän -
synnin tappava myrkky
upposi ja imeytyi häneen.
Suussa tuo hedelmä
maistui vielä hyvältä.
Ei Eeva muuten olisi sitä
Aadamille tarjonnut.
Mutta kun Aadam sen söi,
niin kohta karvasteli ja pahasti.
Mikään ei enää maistunut hyvältä.
Ei auttanut syljeskely,
ei yökkääminen.
Synti ja kuolema
oli astunut maailmaan.
Sisäisesti ja ulkoisesti
myös Aadamiin ja Eevaan,
joissa se näkyi konkreettisesti
kirkkauden poistumisena.
Hyvä oli mennyt
ja nyt he tiesivät vain pahan.
Ja voi voi.
Jokainen ihminen vuorollaan
tekee samoin.
Ja joutuu huomaamaan
ja kokemaan samat asiat.
"niinkuin yhden ihmisen kautta
synti tuli maailmaan,
ja synnin kautta kuolema,
niin kuolema on tullut
kaikkien ihmisten osaksi,
koska kaikki ovat syntiä tehneet"
(Room 5:12)
Vaikka olemmekin kuolleet
tekemiimme synteihin (hengellisesti)
niin meillä on nyt Jeesuksen tähden
revanssi.
Meille on jälleen tarjolla Elämä.
Elämän puu on pystytetty Golgatalle.
Siitä me saamme syödä.
Ja siinä on nyt mukana myös Sovitus,
joka syntimme tähden on välttämätön.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16318145/sovitus-(gen-38--)
Pidä sitten parempi.
Elämä npuu pystytetty Golgatalle!
Voiko olla vähäälyisempää ideaa!
Kas kun ei giljotiinia!
"Sillä kun, Jumalan viisaudesta,
maailma ei oppinut viisauden avulla
tuntemaan Jumalaa,
niin Jumala näki hyväksi
saarnauttamansa hullutuksen kautta
pelastaa ne, jotka uskovat
(1 Kor 1:21)
Ja satu jatkuu.
Me kaikki kuulumme langenneeseen ihmissukuun, mutta siksi Jeesus juuri tulikin.
Turhaan tuli ja kipattiin aavikon hiekkaan.
Jumalaa ei ollutkaan kirjailijan mukaan kaikkivopainen. Hänen piti kehitellä juonta.
Jumala oli heikkonäköinen, kuulonsa oli huono ja eikä pystynyt näkemään tulevaan.
Näin saatiin jännitystä tarinaan.
Mooses piti kehitellä myös. Häntä ei oikeasti ollut olemassa.
Miltä tuntuu uskollisesti laistaa sovittaa-verbin merkitystä?
Miltä tuntuu olla ottamatta siitä selvää?
Miltä tuntuu vältellä jaetta 2 Kor. 5:19?
Miltä tuntuu olla piittaamatta siitä, mitä SE JAE tarkoittaa?
Miltä tuntuu perustella tätä haluttomuuttaan MILLÄ TAHANSA MUULLA JAKEELLA KUIN TUOLLA JAKEELLA ITSELLÄÄN?
Miltä tuntuu käyttää Raamattua tuon jakeen häivyttämiseen, sen pimittämiseen?
Miltä tuntuu siteerata Uutta testamenttia sillä ajatuksella, että Jumala ei missään nimessä saa saada KAIKKEA kunniaa ihmiskunnan pelastumisesta?
Miltä tuntuu etsiä kissojen ja koirien kanssa jakeita, joita siteeraamalla voi kuvitella häivyttävänsä koko sovituksen sanoman taivaan tuuliin?
Miltä tuntuu ajatella, että tarkoittipa sovittaa-verbi mitä hyvänsä, se ei missään nimessä ainakaan sitä tarkoita, että JUMALA OLISI IHKAOIKEASTI SOVITTANUT MAAILMAN ITSENSÄ KANSSA KRISTUKSESSA?
Ylpeys ja itseriittoisuus edeltävät hyvin usein syntiin lankeemusta.