aivan ihana aviomies ja todella hyvä isä lapsillemme. On vaatinut ehkä liian paljon, että tähän tilanteeseen on päästy. Kymmenen vuotta puhetta, puhetta siitä, millainen on parisuhde. Itkua ja mielenpahoitusta. Ei ole minulla kaikki kohdallaan, kun tunnen miestäni kohtaan sääliä, sääliä siitä, etten ole hänelle riittävän hyvä.
En tunne rakkautta, mieheni on oppinut paljon, niinkuin minäkin, kaiken pitäisi olla hyvin, mutta minä tunnen vain sääliä.
En tunne rakkautta, mieheni on oppinut paljon, niinkuin minäkin, kaiken pitäisi olla hyvin, mutta minä tunnen vain sääliä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei voi puhua - sitä pitäisi vain elää... Miksi ihmeessä kuvittelet,ettet ole tarpeeksi hyvä miehellesi ja miksi häntä pitäisi vielä sääliä?
Yleensä ikävä kyllä on niin, että ns. hyvät ja ihanat ihmiset ovat piruja valepuvussa. Meinaan, etteivät he tunnista eivätkä tunnusta huonoja puoliaan. Mikään ei ole suhdetta rassaavampaa kuin aina, ah niin, kelpo, kunnollinen, vastuuntuntoinen, kiltti ja ihana kumppani! Tottakai siinä toinen tuntee alemmuudentunnetta. Suhteessa täytyy olla vastavuoroisuutta niin parin kesken kuin molemmissa osapuolissa itsessään.
suhteesta puuttuu eläminen ja vastavuoroisuus. Mies hakisi ilmeisesti minulle vaikka kuun taivaalta, jos minä pyytäisin ja hän sen vielä muistaisi. Vapaaehtoinen tarjonta on minimaalista. Luterilasen kasvatuksen tulokset on hyvin näkyvissä jokapäiväisessä elämässä, tasaisen rauhallista suhtautumista, arvomaailman huipulla on työ, lapset, vanhemmat, neljäntenä minä.
Säälin siksi, kun tiedän minulla olevan paljon paljon enemmän annettavaa suhteelle, mies jää paljosta paitsi. En pysty tai halua antaa enempää asioiden näin ollessa. Tuntuu kuin kaikki roikkuisi ilmassa, ettei oikein millään ole oikeasti väliä. Asioita tehdään vain tekemisen pakosta, luulemalla, että se on oikein.