Moikka! Minulla oli ystävä tai "ystävä" joka ilmestyi aina silloin kun itsellä oli ongelma. Kunta häntä kiusattiin työpaikalla niin hän oli päivittäin ja hyvin paljon yhteydessä ja vain puhuttiin hänen työpaikkakiusaamista. Kun minulla oli ongelma niin häntä ei kuulunut ei näkynyt missään. Olin maailmalla ja hän jäi paikkakunnalle jossa olimme niin hän ei soittanut koskaan. Yritin laittaa viestiä, ei vastauksia. Soitin kerran mutta hyvin vaisu oli puhelimessa. Ei soittanut koskaan takaisin. Eipä pitänyt yhteyttä silloinkaan kun minulla oli parisuhteessa ongelmia. Kun hänelle tuli avioero ja niinpä taas ilmestyi ja arvatkaappa kenen ongelmista puhuttiin. Itse kokee kuunnelleensa. Kysyin kerran ettei sinusta kuulunut silloin kun minulla oli vaikeuksia niin arvatkaappa mitä vastasi " minulla oli omia ongelmia"
No ongelmitta en minäkään ollut silloin kun hänellä oli ongelmia. Muutoinkin puheet kääntyivät aina hänen asioihin. Hänen tapansa oli muutoinkin hyvin minun itsetuntoani alentavasti vastailla asioihini. Viime kerralla kun kävi niin oli koko ajan kännykässä kiinni ja puhui jälleen kerran vain omasta työtehtävästä. Lopuksi haukkui vielä läheistöni ja nakkeli niskojaan kuin teinityttö. Itse hän ei tätä varmastikaan huomaa. Luulen niin.
No ongelmitta en minäkään ollut silloin kun hänellä oli ongelmia. Muutoinkin puheet kääntyivät aina hänen asioihin. Hänen tapansa oli muutoinkin hyvin minun itsetuntoani alentavasti vastailla asioihini. Viime kerralla kun kävi niin oli koko ajan kännykässä kiinni ja puhui jälleen kerran vain omasta työtehtävästä. Lopuksi haukkui vielä läheistöni ja nakkeli niskojaan kuin teinityttö. Itse hän ei tätä varmastikaan huomaa. Luulen niin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen törmännyt samanlaisiin ihmisiin. Osa ihmisistä ei oikeasti näe kuin omat ongelmansa tai sanotaanko, että heillä on aikaa vain omiin ongelmiinsa ja niiden tärkeyteen. Empasttisena ihmisenä saat kuunnella sitten niitä, eikä se haittaa, koska kyllähän ihmisiä haluaa tukea, mutta se on ikävää jos se on yksisujntaista. Sitten oma kummallinen ryhmä on ihmisiä, siis läheisiä jotka arvostelee lyttyyn asiat joihin uhraat aikaasi ja jotka on sinulle tärkeitä juttuja, semmoisia en ymmärrä lainkaan. Osa ihmisistä ei oikeesti vaan paljon ajattele kuin itseänsä.
Kiitos. Jos näin oikein niin hän teeskenteli aina silloin kun muka yritti kuunnella mutta vaihtoi aihetta omaan itseensä iloihin ja suruihin. Mietin kauan että näenkö ja koenko oikein? Lopulta aloin tuntea itseni arvottomaksi. Viime syksynä kun voin pahoin ja soitin hänelle ja pienesti vain puhuttiin minun asiaa ja sitten hän sanoi haluavansa piristää minua ja alkoi puhumaan omasta asiasta vaikka olin uupunut työstäni niin tässäkin huomasin että hän menee edelle. Sitten huomasin kun enempi oli porukkaa niin hän ei huomioinut minut lainkaan keskusteluissa vaikka itse oli luonani kylässä mökilläni. Sitten huomasin hänellä olevan jonkinlaista kanssa sisareiden aliarviointia?
Suomalaisilla naisilla on outo tapa kilpailla siitä, kellä menee kaikkein huonoiten, kuka on muita sairaampi tai muuta sellaista. Se on säälin kerjäystä. Halutaan muidenkin ihmisten tunnustavan se, että juuri minua on elämä eniten kolhinut. Taitaa olla joku itsetuntokysymys taustalla.
Oletkohan "vähän" liian kiltti? Pistät itsesi sivuun ja pistät tämän "ystävän" etusijalle?
Asia on nimittäin niin, että ensin sinun pitää oppia olemaan oman itsesi paras ystävä ja antamaan ja vaatimaan se kunnioitus itsellesi jota nyt jaat hänelle mutta et itsellesi!
Teet itsellesi suurta vahinkoa.
Olisi opittava ymmärtämään oma arvonsa, tajuamaan ettet ole tippaakaan vähemmän arvokas eikä sinun probleemasi ole tippaakaan vähempiarvoisia kuin hänen. Olisi opittava vetämään rajoja.
https://www.koivutv.com/post/osaatko-vetää-rajat-ja-sanoa-ei
Liika kiltteys on hyvin yleistä suomalaisilla, vähätellään ja mitätöidään itseä. Miksiköhän? Sehän on ihan hullua! Mistä se opitaan? Kotoa kai..
Kiitos. Teille
Tuo ylläoleva linkki ei toimi mutta löytyy kirjoittamalla hekukenttään osaatko vetää rajat ja sanoa ei.
Jospa aloittajan ystävällä ei ole muita kuin sinä, jolle uskoutua. Sinulla ehkä on muitakin kuuntelijoita. Toisen ihmisen tilannetta ei voi koskaan tietää kokonaan, ei kaikkia motiiveja tai muitakaan asioita. Ja jos hän jatkuvasti uskoutuu sinulle, voisihan sen ottaa kohteliaisuutenakin, jos kerran olet luotettava kuuntelija.
Mutta jos ei kiinnosta kuunnella, miksi sitten pysyt sellaisessa tilanteessa? Onko sellainen edes mitään ystävyyttä? Ystävyyshän on vastavuoroista. Mahtaako tämä ystäväsikään sinua varsinaisesti ystävänään pitää, jos olet vain kuuntelijan roolissa, mutta muuten ei ole kiinnostunut sinusta tai seurastasi? Toiset käyvät ammattiterapeutilla tai muualla. Kenties hänkin ottaa sinuun yhteyttä vain terapiaa saadakseen.
Mulla tuli alotuksesta mieleen, että ehkä tuo ystäväsi ei osaa sanoa sinulle omasta mielestään oikeita asioita ja siksi kuuntelee, mutta vaikenee. Mutta tosiaan kirjotin ylempänäkin ja yksisuuntaista ystävyyttä pidän huonona.
Ihmiset, jotka pitävät toisiaan kiinnostavina, ovat myös tekemisissä toistensa kanssa, jos vain suinkin voivat ja suhde toimii molemminpuolisesti.
Aloittajan ystävä ei selvästikään näe aloittajassa muuta kuin ihmisen, jolle voi purkaa omat asiansa. Ja aloittaja taas näkee ystävänsä lähinnä itserakkaana ruikuttajana.
Parisuhteissa, perhesuhteissa ja ystävyyssuhteissa on taustalla ihan sama dynamiikka. Jos ollaan halukkaita olemaan toisen kanssa tekemisissä, suhde on vastavuoroista ja se toimii.