Muutin erilleen ex-puolisostani runsas vuosi sitten. Liitto oli pitkä ja erittäin väkivaltainen. Meillä on kolme lasta, jotka jäivät isälleen henkisen loppuunpalamiseni vuoksi. Siis ex käytti raaásti hyväkseen syyllisyyttäni hänen väkivaltaansa ja sai minut kirjoittamaan huoltajuussopimuksen, jonka perusteella lapset jäivät miehelleni asumaan. Allekirjoitin myös ositussopimuksen mökistämme, jonka arvosta sain n. 10 %. Myöhemmässä ok-talon osituksessa sain osuuteni. Kumpaankin ositustodistukseen oli merkitty, että irtaimiston jakamisesta on sovittu suullisesti. Mitään emme kuitenkaan ole sopineet. Minä olen yhteisestä irtaimistosta saanut kaksi tätini lipastoa, kirjoituspöytäni, silitysraudan, vanhan tietokoneen, neljä tuolia ja pussilakanan tyynyliinan. Haluan vielä henkilökohtaisia tavaroitani, kuten kutomiani mattoja, kutomiani seinätekstiileitä, äidiltäni samia lahjoja, kirjojani ym. pientä. Hän ei kuitenkaan niitä suostu antamaan, koska "kaikki on jo jaettu". Käännyin kunnan oikeusavustajan puoleen, joka postitti ex:lle listan, mitkä tavarat haluan, hän ei ole siihen vastannut. Minulla ei ole kuulemma nyt muuta vaihtoehtoa kuin "jutella ex:n kanssa" tai viedä asia käräjäoikeuteen, joka tuomitsee meille pesänjakajan ja se on avustajan sanojen mukaan todella kallista puuhaa. Minulla ei siihen taida olla varaa. Saako ex pitää tavarani noin vain? Olen aika ajoin todella raivoissani ajatellessani asiaa.
Voiko mies pitää tavarani?
Katkerako?
51112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin, ainakin psykoille kaikki tuntuu olevan mahdollista.
Itselläni olis tarkoitus ruveta jakamaan tätä omaisuutta, mutta ex-vaimoni ei aio suostua jakamaan mitään, ja ei hyväksyis että vien hänen tavaroitaan hänelle.
Eräänlainen umpikuja tässä on; ei suostu sopujakoon, ja oikeuden pesänjakajat maksaa maltaita, niin mistä aloittaa??
Hohhoijaa, vastailkaa viisaammat?
Tämä tehokeino toimi yhdessä tapauksessa. Asianajaja lähetti kirjeen exälle. Joko sovitaan, tai sitten viedään oikeuteen, jolloin molemmat maksaa 100 000 mk.. Tuon kirjeen jälkeen alkoi tapahtua. Tsemmpiä teille ongelmaisille.
Se, joka väittää jotain sovitun, on velvollinen näyttämään väitteensä toteen. Exäsi ei pysty näyttämään väitettään siitä, että olette sopineet irtaimiston jaosta, toteen, koska sinä väität muuta. Jos hän ei pysty näyttämään toteen sitä, että olette sopineet, että sinulle esim. lahjana annetut esineet olisi luovutettu sinulle, olet vahvemmalla, koska esineet on alunperin luovutettu sinulle ja sinä olet esineiden omistaja (esineiden luovuttaja voi näin todistaa).
Jälleen kerran: Ei ole sinun tavaroita ja minun tavaroita, vaan meidän tavaroita; ellei ole avioehtoa. Niin yksinkertaista se on
Kiitos neuvoista. Tuo 100 000 mk:lla uhkailu ei taida toimia kohdallani, koska ex:llä olisi varaa se maksaa ja hän tietää, että minulla ei siihen varaa ole. Joten se ei häntä varmaankaan pelottaisi. Kiusaamisestahan tässä mielestäni on kyse.
Kyllä minulla näyttöä on tavaroiden minulle kuulumisesta, mutta mies haluaa kiusata. Miten ne tavarani sieltä hakisin? Hän tietää niiden olevan minun ja tietää lahjan antajien tietävän, että hän ei niitä anna. Tavaroilla ei sinäänsä ole mitään rahallista arvoa edes, ovatpahan minulle vain tosi tärkeitä. Suurin osa ise tekemiäni juttuja.