Olen ihmeissäni omien tunteideni kanssa. Olemme eroamassa mieheni kanssa. Ositus tehtiin kk sitten, virallisesti ero voimaan toukokuussa. Taustalla on mieheni holtiton käyttäytyminen ihastuksensa ja viinan kanssa. Kaksi vuotta sitten hän ihastui itseään nuorempaan naiseen. (Me olemme 40 ja yheistä taivalta 18 vuotta ja kaksi lasta...) Mies karkaili kännissä kotoa etsimään naista. Laitoin silloin eron vireille eka kerran. Mies lupasi lukuisia kertoja lopettaa suhteen. Hänen mukaansa kyse oli ihastuksesta jota pidettiin yllä vain keskustelujen avulla. Kenties totta sillä tiedän että hänellä on pahoja estoja aloittaa seksielämä. No säännöllisin väliajoin jouduin aina toteamaan että ihastus ei katoa kuvioista. Mieheni jopa asui kuukauden pois kotoa. Halusin antaa hänelle jälleen anteeksi jota hän aneli nöyrästi. Eka avioerohakemus ei koskaan tullut voimaan. Kotiin muuton jälkeen hän edelleen repsahti kännissä soittelemaan. Minä aina annoin anteeksi. Milloin sain lupauksen että nyt ei viinaa oteta pariin kuukauteen milloin mitäkin lupauksia että saan milloin haluan häneltä puhelinerittelyn josta voin nähdä onko lupaus pidetty. Täytyy tunnustaa että olin melko kyttä ja mustis. Loppuhuipennus tapahtui viime syksynä. Löysin mieheltäni kakkospuhelimen prepaid liittymineen jolla hän pystyi salaa pitämään yhteyttä naiseen. Ajoin mieheni pois kotoa. Hän jatkoi viikonloppuryyppäämistä ja yhteydenpitoa naisen kanssa. Hän aneli jälleen armoa ja lupasi tehdä kaikkensa perheemme eteen. Minä sanoin että nyt kaikki on ohi meidän väliltä. En voinut enää uskoa hänen lupauksiinsa. Uskon että mieheni olisi halunnut pitää sekä perheensä ja sivussa myös tyttöystävän. Nyt kun teimme osituksen päätti tämä ihastuksen kohteena ollut nainen myös erota omasta ukostaan. Kaikki lähti vyörymään eteenpäin vauhdilla. Nyt he aloittelevat virallista seurustelua. Ja mikä ihmettä minä tunnen??? Olen surullinen, masentunut ja todella mustasukkainen vaikka en miestäni takaisin enää huolisikaan. Kumpa vapautuisin tästä tunteesta. Tytär 12v syyttää minua eroasta. Tuntuu niin epäreilulta.
ymmällään
memmu
4785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
erö tuottaa masennusta ,koska tunnesiteet ovat tiukassa.Yritä saada oma elämäsi kuntoon .Kyllä se päivä vielä paistaa!Tsemppiä!
Sama juttu kävi meillä. Annoin aina vain uusia tilaisuuksia mutta kaikki laitti haisemaan. Oppi vain aina paremmaksi valehtelijaksi. Erona se että seksiä harrastivat kyllä tämän toisen kanssa ja moottoripyöräharrastus sekä matkatyö antoivat hyviä tilaisuuksia siihen.
Lopulta minunkin oli pakko lopettaa ja tajuta että mies ei edes yritä sanoista tekoihin ryhtyä. Luottamus meni totaalisesti.
Tsemppiä ero on ainut ratkaisu tuossa tilanteessa kun monia tilaisuuksia ja anteeksiantoja on jo ollut tuloksetta.
Meillä onneksi tytärkin jo oli sitä mieltä että ei enää jakseta antaa enempia tilaisuuksia kun iskä aina vain valehtelee. Viimeisen tilaisuuden kun annoin tytärkin jos sanoi että "äiti en ole ihan varma olisiko sinun pitänyt taas antaa tilaisuutta". Ja oikeassa olikin.
Pahalta tuntuu kun toinen romuttaa perheen elämän eikä jää muuta mahdollisuutta kuin erota ja selvitä yksin lapsen kanssa. Mutta meitä on monia samassa tilanteessa ja elämä jatkuu vaikeuksista huolimatta.
Oikein paljon tsemppiä sinulle! Kyllä tyttäresikin vielä ymmärtää että valheessa ei voi elää.
Tunteesi ovat inhimillisiä. Tunnet syyllisyyttä, vaikka tiedät tehneesi oikein. Toivoisit, että asiat olisivat "kuten ennen" = hyvin. Niin ei vain ole.
Kun saat tehtyä itsellesi selväksi, että avioliittonne oli saattohoidossa ja sen oli loputtava. Ette enää osoittaneet rakkautta toisillenne: miehellä toinen elämä, sinä piinaat miestä siitä syystä. Teidän oli parempi erota. Vasta kun itse sisäistät asian, vasta sitten voit asennoitua selvittämään asiaa myös tyttärellesi. Ei hänen isäänsä syyttelemällä, vaan kertomalla kahden ihmisen välisestä rakkaudesta, ettei sitä voi ulkopuoliset määrittää. Sitä joko on tai ei ole. Tytär ei ole menettänyt isäänsä ja sinun vastuullasi on huolehtia myös heidän tapaamisistaan, mikäli miehesi kovasti ryyppää. Toivottavasti hän ymmärtää lasten merkityksen.
Kiitos siskot todella osuvista vastauksistanne. Tiedän että näin väistämättä piti käydä. Tässä muutaman päivän aikana tunteisiin on jo tullut mukaan sitä tervettä järkeäkin, hiukan edes, ajoittain. Muistelen kuinka helpottunut olin syksyllä kun huomasin että riippuvuus toiseen naiseen ei lopu ja muistan ajatelleeni että ihanaa kun pääsen tästä sopasta eroon. Joulu otti koville, kun huomasi ettei perhejuhlana enää ollutkaan sitä entistä perhettä, ja varsinkin kun mieheni yritti vedota jälleen minuun. Muutoin olin hyvin viileä etten antaisi turhaa toivoa. Mieheni onkin sanonut minulle että hän oli todella valmis tuolloin tekemään kaikkensa perheen eteen. Nyt kun omaisuus jaettiin ja tyttöystävä yllättäen myös vapaa, ei hänen mielestään enää meidän suhteella olisi ollut onnistumisen mahdollisuuksia. Olen ollut ihan samaa mieltä kokoajan. Tunnesiteet vain ovat tiukassa. Harhaudun muitelemaan niitä hyviä hetkiä. Tajuan että se oli silloin ennen, kun meidän rakkaus oli vielä hengissä. Olen huomannut myös sellaisia tunteita että en häntä takaisin halua, mutta enpä antaisi häntä varsinkaan tälle tunkeilijalle! Lienee inhimmillistä vaikkei niin rakentavaa. Nyt täytyy vain odottaa että aika tekee tehtävänsä. Haluaisin silti olla hänen kanssaan ystävällisissä väleissä. Toivottavasti se ei hidasta toipumista.