Hei, onko joillakin muilla ollut tällästä tilannetta: Mieheni isä ja minun äitini ovat alkaneet seurustelemaan. Mitä tekisitte tässä tilanteessa, vai tekisittekö mitään?
Meitä tämä tilanne ahdistaa suunnattomasti, koska koetaan, että olemme periaatteessa sisaruksia toisillemme, vaikka meidän vanhemmat ei, ainakaan toistaiseksi, olekaan naimisissa. Ollaan kerrottu meidän mielipide heille, mut lähinnä naureskelua ja syyttelyä (heidän suhteensa pilaamisesta) saadaan niskaan. Meidän näkökantaa ei edes yritetä ymmärtää. Meillä OLI tulevaisuuden suunnitelmia, yhteisistä lapsista sun muuta, mutta tämä pilaa kaiken. Kaipaan vertaistukea ja mitä itse tekisitte tälläisessä tilanteessa?
Meitä tämä tilanne ahdistaa suunnattomasti, koska koetaan, että olemme periaatteessa sisaruksia toisillemme, vaikka meidän vanhemmat ei, ainakaan toistaiseksi, olekaan naimisissa. Ollaan kerrottu meidän mielipide heille, mut lähinnä naureskelua ja syyttelyä (heidän suhteensa pilaamisesta) saadaan niskaan. Meidän näkökantaa ei edes yritetä ymmärtää. Meillä OLI tulevaisuuden suunnitelmia, yhteisistä lapsista sun muuta, mutta tämä pilaa kaiken. Kaipaan vertaistukea ja mitä itse tekisitte tälläisessä tilanteessa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä koen tämän vähemmän huonoksi asiaksi, kun asiat meni noin päin? Minusta tuntuisi pahemmalta, jos olisitte tutustuneet sisar puolina toisiimme, vaikka biologisesti tällaiset suhteet hyväksyttäviä minusta. Sivusta vain kommentoin.
Yli seitsemänkymppisenä ei niin muista miksi.
Täh. Eihän tuossa ole mitään ongelmaa. Erikoinen tilanne kyllä mutta ainoastaan hyvällä tavalla. Ette ole sisaruksia, ette nyt ettekä sitten jos he menevät naimisiin. Vain geneettinen biologinen ulottuvuus tekee ihmisistä todellisia sisaruksia.
No ongelma saattaa olla niinsanotusti omassa päässä, mutta se vaivaa suuresti. Kaikki muut mun sisaruksista ja jopa miehen äitikin ymmärtää meitä. Ajattele asiaa omalle kohdallesi, mikäli seurustelet/olet seurustellut. Sun äiti ja miehesi isä yhdessä, olisiko se sinulle ihan sama/ok? (tai sun isä ja miehesi äiti, mitenpäin vaan tykkäät asiaa ajatella)
Tässä toki ollut paljon muutakin takana, miksi en itse halua että he ovat yhdessä. Mutta tää että periaatteessa ollaan sisaruksia, vaikkakaan ei verellisesti, on ahdistavaa. Vaikeaa avata ajatuksiaan, jos ketään ei ymmärrä taikka yritä ymmärtää. :/
Hittojako minä sille voisin tehdä ja mikä oikeus olisi edes yrittää?
Kaksi aikuista ihmistä vastaa teoistaan, ja jos ovat onnellisia stä parempi.
Ei sitä onnea tässä ihmiselossa liikaa ole, suotakoon joka pisara heille joilla sitä on.
Eikö kellään tosiaan ole ollut samanmoista tilannetta?
Mikäli on, niin miten teillä on tämän asian suhteen edetty? Jatkettu elämää normaalisti vai onko tullut muutoksia? T. Aloittaja
Vaaditte siis, että toisten pitäisi purkaa romanssinsa teidän tuntemuksienne takia. Vaatimus on yhtä röyhkeä, kuin jos teitä vaadittaisiin purkamaan yhteisolonne.
Vaikka tuo hurjalta kuulostaakin, niin kyllä. Joko tai. Miehen kanssa ollaan asiasta yhtä mieltä, että meidän juttu ei voi jatkua pidemmin mikäli he ovat yhdessä. Koska tosiaan haaveissa joskus saada lapsia, mutta tää tilanne on mitä on, eikä tälläsellä kokoonpanolla haluta perheenlisäystä toistemme kanssa. Ja jos ikuisuuksia odotellaan, että toinen heistä tulisi järkiinsä (puheiden perusteella ei kauheen terveeltä suhteelta kuulosta) niin voipi olla jo myöhästä edes haaveilla lapsista.
Mikään heidän suhteessansa ei viittaa siihen, ettei se olisi terve. Onnea heille!
Että myös teille, kun tulette järkiinne. Ette ole minkäänlaisessa sukulaisuussuhteessa keskenänne, joten tulevat lapsenne ovat yhtä vapaita peittyvästi periytyvistä geeneistä kuin ihmiset yleensä. Menestystä ja siunausta liitollenne! 🌹
En ole tänne kaikkea kirjoittanutkaan, siksi vaikuttaa terveeltä teille muille. Mutta kertokoon tämä seuraava vähän: äitini kuulemma lähes _aina_ sanoo "voi vi**u" kun appiukko kotiutuu töistään ja avaa suunsa. (sisarukseni usein kylässä, niin tiedän tämän) sekä minulle henk.kohtasesti kertonut paljon kaikkea, kunnei toimi ja toinen on lapsellinen jne. Ja sitten appiukosta: oli valmis laittamaan välit poikki ainoan poikansa, minun mieheni, kanssa tämän takia, kun kerroimme kantamme heidän suhteesta. Tuossa nyt jotakin lisäinfoa tilanteesta.. Varma on ainakin, että välit ei tule olemaan kovin lämpöset, päädyttiin sitten mihin tahansa lopputulokseen.
Kommentoin vai sitä, minkä kirjoitit. Olin näkevinäni siinä sen perusteella jonkinlaista sukulaisseksin pelkoa.