Aabelin vanhurskaus ja Kainin viha (Gen 4)

Tänään pitkäperjantaina
muistelemme sitä,
mistä Aabelin sovelias urhi oli esikuva.
Meidän
Pääsiäislampaamme Jeesus Kristus
on teurastettu.
Synnin valta on murskattu.
Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä.

”Lapsukaiseni,
tämän minä kirjoitan teille,
ettette syntiä tekisi;
mutta jos joku syntiä tekeekin,
niin meillä on puolustaja Isän tykönä,
Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.
Ja hän on meidän syntiemme sovitus;
eikä ainoastaan meidän,
vaan myös koko maailman syntien.”

Vain armo voi vapauttaa
tuomiosta ja syntikahleista.
Laki ei koskaan voi sitä tehdä.
Jeesus täytti lain.
Lain vaatima tuomio meille on jo kärsitty.
Samalla Jeesus kertakaikkiaan kuoli pois synnistä.

Siksi meidänkin tulee kirjaimellisesti kääntäen
lukea/laskea itsemme kuolleiksi synnille.
Seuraava kohta (Room 6:10-11) ymmärretään
kirkkoraamatustamme (-38) helposti väärin,
ja niin lainaan sitä nyt muista käännöksistä.

Raamattu kansalle:

”Sillä minkä hän kuoli,
sen hän kertakaikkisesti kuoli synnille,
mutta minkä hän elää,
sen hän elää Jumalalle.
Samoin pitäkää tekin itseänne
synnille kuolleina
mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.”

Aapeli Saarisalo:

”Sillä minkä kuoli,
sen kerta kaikkiaan kuoli synnille;
mutta minkä elää,
sen elää Jumalalle.
Niin tekin pitäkää totena,
että olette synnille kuolleet,
mutta elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.”

Kirkkoraamattu 1992:

”Kun Kristus kuoli,
hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä.
Kun hän nyt elää,
hän elää Jumalalle.
Ajatelkaa tekin samoin itsestänne:
te olette kuolleet pois synnistä
ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.”

Tämä asia on siis numero yksi.
Lähtökohta on se,
että me olemme kuolleet synnille.

Siis uskoville eli Jeesuksen omille
Paavali sanoo kirjeissään yhä uudestaan,
että me olemme jo kuolleet synnille.
Ja juuri sen uuden elämän tähden,
mikä meillä nyt on Kristuksessa,
me voimme kuolettaa jotakin.

”Sillä te olette kuolleet,
ja teidän elämänne on kätkettynä
Kristuksen kanssa Jumalassa;
kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy,
silloin tekin hänen kanssaan
ilmestytte kirkkaudessa.
Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne:
haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ...

Raamattu ei missään sano,
että me kuolemme synnille.
Raamattu sanoo,
että me olemme kuolleet synnille.
Ja perusteena Raamattu esittää sen,
että Jeesus kertakaikkiaan kuoli synnille.

Kääntymyksessä
me tulemme osallisiksi Jeesuksen kuolemasta,
jossa Hän kuoli synnille.
Siis Jeesuksen kuoleman tähden,
meidän tulee pitää totena sitä,
että me olemme kuolleet synnille
eli kirjaimellisesti kääntäen
lukea/laskea itsemme synnille kuolleiksi.

Meidät on siis kastettu/upotettu Jeesukseen,
joka kuoli synnille 2000 vuotta sitten.
Ja tämän tähden,
että me olemme Jeesuksessa synnille kuolleet,
me voimme kuolettaa
Paavalia siteeraten
'maalliset jäsenemme'
tässä
'kuoleman ruumiissamme'.

Kun me nostamme katseemme
Jeesukseen, Jumalan Karitsaan,
joka kuoli syntiuhrina
Golgatan kesikimmäisellä ristillä,
niin me olemme nostaneet
katseemme Pelastukseemme.
(Jeesus = Pelastus)

Aabel teki näin,
kun toi Herralle soveliaan uhrin
lammaslaumansa esikoisista.

Kain ei tehnyt näin.
Ja Jumala ei katsonut
Kainin tuoman urhilahjan puoleen.

Ja nyt synti oli saanut jalkansa
Kainin sydämen oven väliin.
Jumala kuitenkin tuli henkilökohaisesti
vielä varoittamaan Kainia.

"Miksi olet vihastunut,
ja miksi hahmosi synkistyy?
Eikö niin:
jos teet hyvin,
voit kohottaa katseesi;
mutta jos et hyvin tee,
niin väijyy synti ovella,
ja sen halu on sinuun,
mutta hallitse sinä sitä!"

Kain ei tehnyt parannusta.
Hän ei kääntänyt katsettaan
Jumalan tarjoamaan uhriin,
joka olisi vapauttanut Kainin
synnin hallintavallasta.

Ja niin synti ja kuolema
teki itsensä hyvin konkreettiseksi
ja sai Kainin tappamaan veljensä.

Kain olisi voinut tehdä parannuksen
ja luopua vihastaan ja katkeruudestaan
ja ottaa vastaan lupauksen sovituksesta,
josta Aabelin uhraama karitsa oli esikuva.

Jeesus kertakaikkisesti kuoli synnille.
Siksi synnillä ei enää ole valtaa,
vaan mekin olemme kuolleet synnille,
jos otamme vastaan Sovituksen Sanan
ja turvaudumme tuohon
soveliaaseen Uhriin,
meidän Pääsiäislampaaseemme,
Jumalan Karitsaan,
joka on teurastettu.

"hän on haavoitettu
meidän rikkomustemme tähden,
runneltu meidän pahain tekojemme tähden.
Rangaistus oli hänen päällänsä,
että meillä rauha olisi,
ja hänen haavainsa kautta
me olemme paratut."

Tämä asetelma toistuu jatkuvasti. Jeesuksen omia, joilla on vain Jeesuksen vanhurskaus, ei itse hankittu, vihataan ja pilkataan.

Keskustelun aiheena oleva
Genesiksen neljäs luku
alkaa suuren odotuksen vallassa.

Aadam ja Eeva luulivat,
että nyt syntyi luvattu vaimon siemen.
Pelastaja, Jahve,
joka murskaa käärmeen pään
eli paholaisen vallan.

Eeva huutaa synnytettyään
ja tarkistettuaan sukupuolen,
että mies tuli - Jahve.

"Minä olen saanut miehen, Jahven"
(Gen 4:1)

Suuret odotukset koituivat
Kainin lankeemukseksi.

Hänen piti olla suuri,
ja sitten Jumala
ottaakin vastaan pikkuveljen
tuoman uhrin,
mutta ei Kainin tuomaa uhria.

Kain tappaa Aabelin.
Kain saa jatkaa elämää.
Vieläpä merkillä suojattuna,
ettei kukaan häntä tapa.

Mutta sitten aikanaan
Aadam ja Eeva saavat taas pojan.

"Ja Aadam yhtyi taas vaimoonsa,
ja tämä synnytti pojan
ja antoi hänelle nimen Seet,
sanoen:
'Jumala on suonut minulle
toisen pojan Aabelin sijaan,
koska Kain hänet surmasi.'
Ja myöskin Seetille syntyi poika,
ja hän antoi hänelle nimen Enos.
Siihen aikaan
ruvettiin avuksi huutamaan
Herran nimeä."
(Gen 4:25-26)

Yhden ihmisen eli Aadamin kautta
oli synti ja kuolema päässyt maailmaan.

Maailmasta se pääsi Kainiin,
joka tappoi veljensä.

Kainin suku jäi jäljelle
ja lisääntyi.

Mutta sitten Jumala oli
armollinen eli suosiollinen
ja Aadamille syntyi poika,
joka oli kuin ilmetty Aadam.

Teksti jatkuu näin:

"Tämä on Aadamin sukuluettelo.
Kun Jumala loi ihmisen,
teki hän hänet Jumalan kaltaiseksi.
Mieheksi ja naiseksi
hän heidät loi
ja siunasi heidät
ja antoi heille nimen ihminen,
silloin kun heidät luotiin.
Kun Aadam oli
sadan kolmenkymmenen vuoden vanha,
syntyi hänelle poika,
joka oli hänen kaltaisensa,
hänen kuvansa,
ja hän antoi hänelle nimen Seet."
(Gen 5:1-3)

Seet = Asetettu

Seet oli asetettu
Isänsä kuvaksi joka oli Jumalan kuva.

Seetin suvun kautta
tulisi myös luvattu pelastaja
eli Jahve maailmaan ihmiseksi.

Mutta nyt maailma oli
pahan vallassa.
Synti ja kuolema teki tuhojaan.

Seet sai pojan,
ja sai nimekseen
Enos.

Enos = Katoavainen / Kuolevainen

Ja tuohon aikaan
ruvettiin oikein avuksi huutamaan
Herran eli Jahven nimeä.

Uhrasikohan Abel tietoisesti oikeanlaisen uhrin, vai johtuiko hänen oikea uhri hänen ammatistaan?

Miksi nykyään ei uhrata mitään?
Surullista.