Onko muilla kokemuksia ex-miehistä jotka hankaloittavat elämää kieltäytymällä tekemästä tapaamissopimusta ja vaativat teitä elämään hänen elämänsä mukaan?? Minulla sellainen tilanne ja nyt edessä oikeuskäsittely.
Tapaamiset
piia
222067
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei ole kokemusta ex-miehestä vaan ex-vaimosta
Juuri samanlainen tilanne, ei kirjoita tapaamissopimusta, tapamiset hoituvat hänen työvuorojen mukaan ja viimeisemmäksi uhkaili hakemalla yksinhuoltajuutta???
Todennäköisesti on minullakin oikeuskäsittely edessä, jos ex ei ala ymmärtämään tosiasioita.
mitä työtä exäsi tekee? Minulle tuomari sanoi, että tapaamiset on oltava säännöllisiä ettei muuta vaihtoehtoa ole jotta mekin lapsen kanssa voimme jatkaa elämäämme ja niin että tapaamiset sopivat lapsen rytmiin.
Oliko niin että lapsi asuu sinun luonasi, että olet lähihuoltaja? Silloin sinun työvuorosi ja lapsen elämäntilanne ratkaisee miten elätte, näin minulle on lukuisat lakimiehet kertoneet ja lastenvalvoja.
Niin, valitettavasti en ole(vielä) lähihuoltaja,
mutta lastenetua ajatellen olen yrittänyt saada viikko/viikko tapaamista, koska lapset siirtyvät vanhemmilta toisilleen ex.n epäsäännöllisen vuorotyön mukaan, niin se ei voi olla hyvä.
Vaikkakin lapset ovat jo nyt puolet kuusta toisella vanhemmalla, mutta kun se on lapsia kohtaan väärin, että asuvat 3-päivää luonani menevät ex.lle ovat yön siellä, tulevat minulle ovat 2-päivää täällä, menevät ex.lle ovat 3-päivää siellä jne,jne. Koko ajan muuttamista eikä normaalia arkielämää saada kunnolla elää, puolin eikä toisin.
oho, aika kamalaa retuutusta teilläkin siis!! Sain psykologin konsultoimaan tälläistä omalla kohdallani, ja hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että epäsäännöllisyys kostautuu ja vaarantaa lasten tasapainoisen kehityksen. Huomaan sen lapseni käytöksessä, kun isän luona olo on ollut epäsäännöllistä. Heti kun on rytmiä, lapsi on rauhallisempi ja iloisempi ja syö paljon paremmin. Eihän sitä voi sittenkään kun lapset kouluun menee, elää miten sattuu, olla öitä poissa miten sattuu. Itse olen sitä mieltä, että on vanhemman velvollisuus järjestää itselleen sellaiset olosuhteet että lapsen elämä hoituu sujuvasti, jos on epäsäännöllinen työ, pitää voida harkita siirtymistä sellaiseen työhön joka on lapsen kannalta paras vaihtoehto. Meillä ex-mies ei tätäkään tajua, ensin vetoaa että hänen rytminsä mukaan on pelattava ja sitten ei kuitenkaan ole halukas tekemään itse mitään sen eteen että järjestelisi asioitaan... Hyvä että maailmasta löytyy sinun kaltaisiasi miehiä, jotka osaavat ajatella lasten parasta. Jos asutte kovin lähekkäin exäsi kanssa, vuoroasuminen voi tulla kyseeseen jos sitä molemmat haluavat ja lasten koulussa käynti onnistuu yhtä lailla molemmista asunnoista käsin (vaikka kouluikäisillä ei kuulemma suositella vuoroasumista)... mutta siinä on myös se, jos ette tulevaisuudessa asuisikaan lähekkäin niin entä sitten.... On kurja jos joutuu taistelemaan asioista moneen kertaan. Pitäisi pystyä sopimaan vakkaripäivät mitkä rullaavat kuukausittain, niin että jokainen osapuoli voi suunnitella elämäänsä eteenpäin.
Meillä ensin ex hyväksyi tuon vuoroviikko asumisen, tosin että minun piti lapsille vuorohoitopaikat etsiä, vaikka itse oman työni takia en sellaisi tarvitse, mutta sen takia, koska minä tätä ehdotin.
No nyt nuorimmaiselle on paikka valmiina ja tuolle koululaiselle on vielä epävarmaa.
Eikä mitä, viimeviikolla ex ottikin takapakkia, koska tuli keskenämme erimielisyyttä asuntomme myynnistä. Siis kaikki aikaisemmat lapsien hyvinvoinnin turvaamiseksi tehdyt asiat eivät sopineet ja nyt hän uhkailee tuolla yksinhuoltajuudella, rajoitetuilla tapaamisilla, sinä tulet maksamaan, ym, ym.
Ihmeellistä on eronneen elämä. Kun teimme ero päätöksen, sovimme että lapsista ei riidellä, mutta kuinkas näyttääkään käyvän??
Niin asumme kävelymatkan päästä toisistamme.
Ex ei pysty muuttamaan päivätyöhön, kun ei sitten hänen mielestään taloudellisesti pärjää, vaikka hoitomaksut minä maksankin.
no ei ole mukava tilanne varmastikaan...
Teillä onkin siinä mielessä eri tilanne kun asutte lähes naapurissa. Meillä taas välimatkaa on 50 km, eikä isä suostu ajamaan sitä iltatapaamisten merkeissä. Tiedän sellaisiakin isiä jotka ajaa satojakin kilometrejä yhden illan takia. Ja sitten se viikonlopputapaamiset, joita olen ehdottanut jotta lapsen rytmi ei mene sekaisin, ei kelpaa hänelle koska hän menettäisi kontrollin meidän perhe-elämästä! Aivan käsittämätöntä, eräs aamu hän uhkasi tulla asuntomme eteen kun lähdemme töihin ja tarhaan. Olen kertonut kaiken lakimiehelleni. En minäkään uskonut että tässä näin käy, uskoin viimeiseen asti että yhteishuolto olisi paras ratkaisu, mutta nyt käytäntö osoittaa, että se huoltomuoto on mahdollistanut huoltajuuden väärinkäytön: kiusaamisen. Tällä hetkellä tämä on henkistä kiusantekoa, psykologin mukaan kuulemma joskus muuttuu fyysiseen muotoon...olen siksi vähän peloissani ja menettänyt yöuneni tämän koko jutun takia. Mietin vaan miten mahtaa tuomioistuin asiaa katsoa, riittääkö näyttö henkisestä kiusaamisesta vai ei... Oikeuskäsittely kestää kauan, ja koko aika on yhtä piinaa ja kestämistä. Odotan vain päivää jolloin voisi elää normaalia elämää ettei tarvitse ahdistua exän asioista eikä pelätä mitä seuraavaksi tapahtuu. Mielenterveyshän tässä menee jos tähän ei saada loppua.
Tuo kuulostaa uskomattomalta??
Voimia sinulle!!
Minkäköhän takia tuo lastesi isä haluaa kontrolloida elämäänne?
Minua ei juurikaan kiinnosta exän elämä, ellei kyse ole lapsista. Ei kylläkään exää kiinnosta minunkaan elämä. Jossakin oli kirjoitus johon yhdyn täysin, että parisuhde pitäisi pystyä erottamaan vanhemmuudesta. Kun parisuhde päättyy, niin sitten se päättyy, mutta vanhemmuus jatku koko elämän.
Kerran vielä, voimia sinulle, kyllä se aurinko paistaa vielä sinullekkin täydeltä terältä!!
Ex on aina ollut kamalan mustasukkainen ja nähtävästi se jatkuu erosta huolimatta. Hän ei ole hyväksynyt sitä, että olemme erillämme ja hän ei voi määräillä miten arkemme järjestelemme. Minulla kun on säännöllinen päivätyö eli ihanteellinen lapsenkin kannalta. Mutta ex ei suostu tajuamaan että elämämme ei pyöri hänen elämänsä ympärillä, eron jälkeen pitäisi pystyä jatkamaan elämää eikä takertua vanhaan. Huoltajana hän ei ole minua mitenkään tukenut, päinvastoin vaikeuttanut koko ajan asioita ja tehnyt asioita vastoin minun tahtoani lapselle. Siksi en näe enää mahdollisena yhteishuoltajuuden jatkoa. Harmillista, suorastaan kadehdin niitä joilla asiat on sujuneet mutkitta eli on pystytty sopimaan tapaamiset ja muutenkin asioista. Ainakin avioliittoa kohtaan on tullut kammo=0(
Ei tässä auta kuin pyristellä eteenpäin vaikka kyllä tankki alkaa olla ihan tyhjä,tätä taistelua on jo jatkunut kuukausia ja olen joutunut olemaan sairaslomalla tämän kiusanteon takia. Olen yrittänyt kestää tilanteen mutta viime aikoina on tuntunut ettei enää pysty. Onneksi olen saanut sosiaaliviranomaisilta ja perheneuvolasta sekä lakimieheltä tukea.
Toivon, että teidänkin asiat järjestyvät parhain päin, nimenomaan että lapset voivat elää onnellisina ja muistella hyviä hetkiä vanhempiensa seurassa.
Kyllä täytyy tunnustaa, että itselläni oli myös eron alkuvaiheilla sellaisia tuntemuksia, että vaikeutanpa tuon toisen elämää edes jollakin tavalla, mutta onneksi en tehnyt sitä, eikä enää tulisi mieleenikään.
Me ei oltu avioliitossa, mutta hyvin pitkässä avoliitossa kyllä. Minulle ei jäänyt "sitoutumis" kammoa tai en niin aineskaan luule, jos "oikea" ihminen jostain tulee minut kotoa hakemaan.
Kyllä toivon tosissaan, että pääsisimme exän kanssa sopuun lasten asioista, eikä tarvitsisi mennä tuomarilta hakemaan päätöstä vanhemmuudesta.
et voi suostua yhteishuoltajuuteen???? annatko huoltajuuden exällesi,vai mitä tarkoitat,ehkä niin vois olla paras?
siksi yhteishuolto ei toimi.
Totta on kirjoituksesasi siitä, että epäsäännöllinen elämä kostautuu lapsen kehityksessä, mutta ei aina! Se voi jopa kasvattaa lasta tietyin edellytyksin. Mitä tulee havaintoosi lapsen käytöksestä, mistä takuuvarmasti tiedät, ettei lapsesi käyttäydy samoin toisen huoltajan luona ja hän hämmästele samoin? Mitenköhän se meni juttu, koirasta ja koiran hännästä???
Meillä on tapaamis sopimus,mutta mies ei pidä siitä kiinni.Lasten pitäisi olla isällään joka toinen viikonloppu, ja kesälomalla yksi viikko.
Lapset ovat olleet isällään viimeksi vuosi sitten,vaikka meillä on sopimus tapaamisista.
Miehen ei ole pakko lapsia ottaa luokseen,mutta naisen on pakko ne antaa vaikka isä olisi millainen tahansa. Näin se vaan on ja pakko se on kestää,etää lapset ei näe isäänsä.
Onko muilla kokemuksia ex-naisista, jotka hankalittavat elämää jne. Kolikollahan on aina kaksi puolta. Mutta jos lastenvalvojankaan luona mihinkään sopuun ei päästä, on se oikeus viimeinen vaihtoehto.
en ole ystäväpiirissäkään kuullut, ehkä silloin jos ero on ollut kovin riitaisa....
harmillista jos niin on, tunnen täyttä sympatiaa omalta osaltani sillä tämä tilanne on todella piinaava. Emme pysty lapsen kanssa suunnittelemaan elämäämme ollenkaan kun ex-mies on heti säätämässä sitä, eikä hän suostu mihinkään sopimuksiin. Lastenvalvojakin on ihmetellyt. Tosiaan olen useaan otteeseen joutunut ottamaan yhteyttä lastenvalvojaan ja lakimiehiin, kun tilanne kärjistyy. En voi luottaa ex-mieheen yhtään, saa jatkuvasti olla sydän syrjällään mitä tapahtuu. Käsittämätöntä miten joillekin voi olla niin vaikeaa sopia selkeät tapaamispäivät, jotka toistuvat kiertävästi. Sittenhän se on sen etävanhemman vastuulla tapaako vai eikö tapaa lastaan. Meillä se on niin hassusti, että isä kyllä haluaakin tavata lasta muttei tajua sitä ettemme ole enää yhtä perhettä eikä hän voi tulla kotiimme silloi kun itse niin haluaa eikä voi hakea lasta kuten itseään huvittaa.
Uskoisin,että sinä olit eroasian käynnistäjä?
Kyllä miehille on tosi vaikeaa irtautua perheestä ja hänellä varmaan on tunteitakin sinua kohtaan.
Koittakaa saada sovittua,että lapset olisi mahdolllisimman tasapuolisesti molemmilla.
Vuoroviikko systeemi sopii ihan hyvin myös koululaisille.
Ei voi olla isänä lapsille ja kasvattaja,jos tapaamiset on jotain joka toinen vkl systeemillä.
koska matkaa on 50 km, ei lapsia voi kuskata kouluun 100 km päivässä....
voisi,pitäisi justiinsa puuttua se sanahirviö(yhteishuoltajuus) koska sellainen niin auliisti aina oikeudessa määrätään!!! eli ex, ei sa yhteisiä lapsia niin kauaksi viedä ettei tasavertainen vuoroasuminen ole asianmukaisesti järjestetävissä!!?? vai mikä tarkoitus on YHTEISHUOLTAJUUDELLA?? mielestäni ei mitään,,,,tyhjää!!!!
exänsä lähettyville?ihan sama juttu.
sitä pitäis vielä pettäjän perässä muuttaa sen uusperheen napuriinko??? vielä lapsenvahdiks!!! juupa juu,,,
Kuka on pettänuyt ja ketä?
Mikä uusperhe,ei ainakaan näissä jutuissa ole sellaista kirjoitettu