Varhaista huomenta! Olen ollut muutaman viikon lomalla, joka ei siltä tunnu. En ole saanut tavata (mummon) mussukoita, joita on kova ikävä. Ei ole voinut mennä kuntosalille, ei parturiin, ei kylään edes oman vanhan äidin luokse. Äiti on 86-vuotia ja olen huolehtinut hänen ruokaostoksista ja apteekissa asioinnista. Oven pielestä sisään heitetyt ostokset.Nyt sitten loman loputtua alkaa arkinen aherrus sairaanhoitajan työssä. En tunne olleeni lomalla ollenkaan, vaan tressaantunut muiden voimisesta. Esim. tyttären lentoemon hommista ja mahdollisista tartunnoista. Ei tämä ole helppoa kenellekkään, sen kyllä ymmärrän. Nyt pitää vain jaksaa; vaikka ei jaksaisikaan. Ja pakko on myöntää, ei se oma työkään enää houkuttele. En halua sairastua ammattini vuoksi, ymmärrän hyvin, miksi ei hoitoala enää houkuttele nuoria; Saman palkan ja enemmänkin voi saada tehdastyössä. Lisäksi terveysriskit ovat aivan eri luokkaa kuin hoitoalalla. Tämä oli nyt väsyneen lomalaisen avautuminen, toivotaan että pandemia loppuu ja kaikki ns. normalisoituu siten miten se on enää mahdollista.
HUOLI OMASTA JA LÄHEISTEN TERVEYDESTÄ
Anonyymi
056
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.