Viilteleminen

Mä olen jo viisi kymppinen mutta haluan jokusen rivin kirjoittaa.
On kiva kuulla että kotiopiskelu on tuntunut mukavalta. Tänään tuli radiostakin ohjelmaa jossa puhuttiin että monet tykkäävät opiskella kotona, etenkin yksinäiset ja koulukiusatut. Onhan siinä oma vapaus ja oma rauha. Jollain lailla hyvä ajatus.

Sen haluan sanoa että kenenkään ei tarvitse olla täydellinen. Itseltään ei kannata vaatia liikaa, siitä tulee vaan paha olla ja paha mieli. Kun kirjoitit että olet viillellyt ja laihduttanut, niin ei sellaista kannata tehdä sen takia että on paha olla. Jos itseään satuttaa niin se ei muuta ajatuksia mitenkään paitsi että tulee entistä pahempi olo.

Haluaisin kannustaa että kun tuntuu pahalta niin on parempi jutella jonkun kanssa, se on parempi ratkaisu. Eikä siinä ole mitään nolottavaa tai hävettävää että kertoo jollekin niistä ikävistäkin ajatuksista. Se on rohkeutta että uskaltaa sanoa, hei mulla on nyt vähän vaikeaa enkä mä pärjää.

Tiedoksi: kukaan ei ole täydellinen, eikä edes tarvitse olla.
Riittää kun tekee parhaansa mihin kykenee ja mitä osaa. Kukaan muukaan ei vaadi toiselta mitään täydellisyyttä, useimmiten muillekin riittää kun ihminen on sellainen kuin on.

Elämä tuntuu aina välillä juuri siltä itseltään kuten kirjoitit eli pa...lta. Mutta se ei ole kuitenkaan aina sitä. Elämän varrella sattuu ja tapahtuu niin paljon kaikkea hyvääkin. Aika usein ikävät asiat jäävät paremmin mieleen kuin hyvät, se on kummallinen mekanismi, miksi niin käy.

Jaksamista sinulle, myös etäopiskeluun ja hyvää kevättä.