luoja että masentaa! ei auta nämä pitkät pyhät, päin vastoin!
Mistä helvetistä saisi jotain järkevää tekemistä!!Siis olen nainen,konttorirotta, ja nyt työttömänä noin vuoden.
-Mitä miltä te muut olette,auttaako masennukseen kevät aurinko??
Mistä helvetistä saisi jotain järkevää tekemistä!!Siis olen nainen,konttorirotta, ja nyt työttömänä noin vuoden.
-Mitä miltä te muut olette,auttaako masennukseen kevät aurinko??
Vastaukset 8
Vanhimmat
mutta toisaalta kevät on aikaa, jolloin masennus saattaa iskeä.
Itse olen samassa tilanteessa. Yrityksen perustaminen on käväissyt mielessä, mutta riski on liian suuri. Siinä saattaa mennä loputkin, omat ja varastetut.
Mutta katsokaamme luottavaisina tulevaisuuteen. Näin ei voi jatkua.
Minusta työttömät alistuvat liian helposti kohtaloonsa. Pitäiskö meidänkia alkaa ajaa itsekkäästi omia etujamme samaan tapaan kuin muutkin eturyhmät yhteiskunnassa?
Eihän se ole oikein, että osa ihmisistä sysätään yhteiskunnan ulkopuolelle työvoimareserviksi ja kohdellaan vielä kuin roskaväkeä.
Itse olen ollut ilman työtä nyt noin 2v. Onhan tämä elämä jollain tapaa aina parempaa kun aurinko paistaa, synkkä talvi masentaa itseäni eniten. Kuitenkin nyt tämä kevät on ollut jollain tavoin masentavampaa kuin eka työttömyys-kevät, en osaa sanoa miksi. Osaltaan syy tuohon depikseen mulla on luultavasti joku kumma vaisto joka sanoo etten enää koskaan tule olemaan työ-elämässä ja että tulevaisuudessa on odotettavissa putoaminen peruspäivärahalle. Siis taloudellinen epävarmuus. Tämä pääsiäisen aika on varmaan monille työttömille todellista "piinaviikkoa", eikä tuossa ole mukana ollenkaan ivallisuutta näitä ihmisiä kohtaan. Voimia Sinulle, täytyy vaan uskoa lujasti että kaikki vielä järjestyy.
Vain uusi työ auttaa, ei aurinko. En minäkään tykkää pitkistä pyhistä, oli työtä tai ei.
Etkö voisi saada mistään tilapäistä työtä? Se tuntuu olevan ainoa vaihtoehto meidänikäisille. Itse sain sellaista ja vaikka tiedän, että homma aikanaan loppuu, olet tosi tyytyväinen. Määräaikaisiin töihin on usein vähempi hakijoita, joten vanhempaakin voi onnistaa.
olen ollut useampaan otteeseen työttömänä..kun valmistuin-94 hoitajaksi, meille vaan valmistujaislahjaksi tuumattiin, ettei teille riitä töitä..eikä niitä hirveesti ole ollut, omalla alalla ei lainkaan. ainakaan minulle.
minua pitää pystyssä 5 lastani, pienin 2kk makoilee tässä sylissäni..minä kun ajattelin asian niin, että voi ne olla ottamatta minut töihin, mutta lapsentekoa ne ei voi minulta kieltää..tulevaisuus monesti mietityttää, mutta onneksi mies sanoo, että olet sitten kotona,täälläkin sua tarvitaan..
ja mitäpä sitä hirveesti itkemään huomista, voihan se taivaskin romahtaa huomenna niskaani. ei auttaisi työt..tiukilla ollaan ja voidaan vieläkin tiukemmalle mennä, pitänee nauttia auringosta ja vauvan tuoksusta..ja oksennustautia potevasta loppupesueesta.
oletteko mukana missään järjestötoiminnassa?
hyviä tukihenkilöitä kaivataan moniin yhdistyksiin, mm. mielenterveysseuralla..saisit tekemistä, uusia tuttuja, koulutusta ja virkistystoimintaakin..ihan ilmaseksi.
Itse olen kohta tipahtamassa ansiosidonnaiselta vellirahalle. Päivät tuntui alussa pitkiltä, vaan kehitin uuden harrastuksen. Teen kotikaljaa ja -viiniä, ajoittain myös kiljua. Saa tekemistä ja kaupan päälle jatkuvat kännit. Suositan, ei tässä työelämäänkään enää palata.
harvoin asiat on niin päin persettä etteikö niitä dokaamalla saisi vielä huonompaan jamaan.
kiitos kaikille piristäjille. Enpä ala kuitenkaan "kaljoo kittoomaan".Nyt jo elämä hymyilee; pääsen ensi viikolla työhaastatteluun! seon jo paljon sekin.. ja auriko paistaa ja linnut laulaa..Ihanaa kevättä kaikille!