Onko kenelläkään teistä omakohtaista kokemusta ihmistakiaisesta, jonka läsnäolo on tai muuttuu aika nopeasti aika helvetin ahdistavaksi?
Minulla on yksi, kun nyt tässä muistelen. Siitä on jotain 20 vuotta. Tavattiin, tutustuttiin ja kateltiin, että voitaisi tutustua toisiimme. Tutustuttiin ja oli ihan ok, ei mitenkään mahtavaa. Mut ok on myös joskus ihan ok, aina ei tarvi olla mahtavaa.
Kesti muutaman viikon, ehkä kuukauden sitä ok-juttua, vaikka jotain merkkejä oli ilmassa jo silloin, mitkä jätin huomioimatta. Ehkä syynä oli myös se, etten ollut ihan paras, tai edes hyvä, oma itseni silloin, vaan aika haavoittuvaisessa tilassa. Silloin oli niitä harvoja hetkiä kun olin jonkinlaisen läheisyyden tarpeessa ja häneltä sitä sain. Ehkä jopa enemmän kuin tarvitsin... :)
Mut lyhyestä virsi kaunis. Ei kestänyt kovinkaan kauan kun huomasin, että toinen ihminen vie kaiken hengitys- ja elintilan minulta. Hetken mietittyäni, pari päivää, tein johtopäätökseni ja häippäsin siitä suhteesta. Kerroin vielä hyvin selvästi artikuloiden, että tämä oli tässä. Ei tarvi soittaa, ei viestitellä, ei mitään... Tein sen kuitenkin aika kohteliaasti. En haukkunut toista enkä muutakaan paskaa. Totesin vaan suoraan, ettei tämä tule toimimaan ja poistuin.
Mutta kuinka siinä sitten kävikään? Meni melkein vuosi, kun en vastannut hänen ainoaankaan puheluun tai tekstiviestiin, ennen kun hän ymmärsi, että meidän juttumme on todella ohi. Onneksi myöhään kuin ei milloinkaan... :)
Miksi avaudun nyt tästä? No ihan vaan siksi, että voisin kertoa miten ja mikä opetti minut tunnistamaan minun elämääni sopimattomat takiaiset jo hyvissä ajoin. Kaikissa niissä on yhteisiä piirteitä, mitkä näkyy jo heti kättelyssä. Tekisi niin mieli sanoa, että olen väärässä, mutta en ole vielä sen tapauksen jälkeen ollut... :)
Joo, näitä mun punkkuhorinoita ja -muisteloita... :)
Enkä kaipaa sitä kyseistä ämmää pätkääkään, vaikka kuin joku omassa mielessä sen silleen haluaisi kääntää... :)
Minulla on yksi, kun nyt tässä muistelen. Siitä on jotain 20 vuotta. Tavattiin, tutustuttiin ja kateltiin, että voitaisi tutustua toisiimme. Tutustuttiin ja oli ihan ok, ei mitenkään mahtavaa. Mut ok on myös joskus ihan ok, aina ei tarvi olla mahtavaa.
Kesti muutaman viikon, ehkä kuukauden sitä ok-juttua, vaikka jotain merkkejä oli ilmassa jo silloin, mitkä jätin huomioimatta. Ehkä syynä oli myös se, etten ollut ihan paras, tai edes hyvä, oma itseni silloin, vaan aika haavoittuvaisessa tilassa. Silloin oli niitä harvoja hetkiä kun olin jonkinlaisen läheisyyden tarpeessa ja häneltä sitä sain. Ehkä jopa enemmän kuin tarvitsin... :)
Mut lyhyestä virsi kaunis. Ei kestänyt kovinkaan kauan kun huomasin, että toinen ihminen vie kaiken hengitys- ja elintilan minulta. Hetken mietittyäni, pari päivää, tein johtopäätökseni ja häippäsin siitä suhteesta. Kerroin vielä hyvin selvästi artikuloiden, että tämä oli tässä. Ei tarvi soittaa, ei viestitellä, ei mitään... Tein sen kuitenkin aika kohteliaasti. En haukkunut toista enkä muutakaan paskaa. Totesin vaan suoraan, ettei tämä tule toimimaan ja poistuin.
Mutta kuinka siinä sitten kävikään? Meni melkein vuosi, kun en vastannut hänen ainoaankaan puheluun tai tekstiviestiin, ennen kun hän ymmärsi, että meidän juttumme on todella ohi. Onneksi myöhään kuin ei milloinkaan... :)
Miksi avaudun nyt tästä? No ihan vaan siksi, että voisin kertoa miten ja mikä opetti minut tunnistamaan minun elämääni sopimattomat takiaiset jo hyvissä ajoin. Kaikissa niissä on yhteisiä piirteitä, mitkä näkyy jo heti kättelyssä. Tekisi niin mieli sanoa, että olen väärässä, mutta en ole vielä sen tapauksen jälkeen ollut... :)
Joo, näitä mun punkkuhorinoita ja -muisteloita... :)
Enkä kaipaa sitä kyseistä ämmää pätkääkään, vaikka kuin joku omassa mielessä sen silleen haluaisi kääntää... :)
Vastaukset 38
Vanhimmat
Tuollaisia miehiäkin on....
En yhtään epäile. Ei ihmiset tässä ole niin erilaisia. Kerroin vaan omasta kokemuksestani ja miten opin sen myötä väistämään seuraavat samanlaiset. :)
On toki. Joskus näkee Internetissä juttuja joissa kauhistellaan sitä jos jonkun täytyy olla se joka "aina ottaa yhteyttä". Jos toinen ei aloita yhteydenpitoa koskaan oma-aloitteisesti niin kyllä se on merkki lopettaa yhteydenpito.
Ei niitä merkkejä kannata liikaa tuijottaa. Silloin kun vähemmän aktiivinen jättää vastaamatta aktiivisemman yhteydottoihin enemmän sääntönä kuin poikkeuksena, voi vetää johtopäätöksiä. Toiset on vaan ujompia kuin toiset. Mut pitempi hiljaisuus ja vastaamattomuus on kyllä aika selvä merkki.
Jos aina on se osapuoli joka ottaa yhteyttä niin kyllä se on silloin merkki ahdistelusta ja syytä lopettaa pikimmiten.
No en tiedä. Mietin, että jos mä olisin se ujompi osapuoli ja toinen aktiivisempi. En minä kehtais aina olla ottamassa yhteyttä, mutta olisin erityisen iloinen siitä, jos toinen ottaisi. Ja aktiviisemmat osaavat yleensä, ellei aina, myös kehitellä eri puheenaiheita.
Joo, kyllä kannattaa katsoa kortit loppuun asti. Silloin kun jätetään vastaamatta yhteydenottoihin useita kertoja, silloin kannattaa heittää kirves kaivoon tai pallo toiselle. Yksi vastaamaton kerta ei vielä mielestäni riitä siihen. Eikä välttämättä toinenkaan. Mutta kolmannen jälkeen voi antaa olla. Silloin on ainakin tehnyt oman osuutensa, eikä jossiteltavaa jää... :)
En usko että olisit ujo ikuisesti. Varmaan aluksi voi ollakin hyvä että rohkeampi ottaa yhteyttä mutta loppujen lopuksi se muuttuu häiriköimiseksi. Se "kolmas kertakin" lasketaan kyllä sellaiseksi että syytä olisi rohkeamman osapuolen hävetä häiriköintiä.
Mitä hävettävää siinä on että haluaa olla toiseen yhteydessä? Häpeäisi se joka ei ymmärrä arvostaa sitä toista.
Jos toinen ei vaan kaipaa sitä niin on se silloin häiriköintiä!
No jääköön sitten yksin torniinsa.
Hänkin saattaa olla oikein tyytyväinen muiden ihmisten seuraan. Tai sitten hän on tornissaan. Oli miten tahansa, niin pitäisi ymmärtää antaa ihmisten olla rauhassa.
Eikö se tornissa istuva osaa sanoa että älä ota yhteyttä?
Luuletko että on helppoa sanoa vaikkapa lapsuuden kaverille niin?
Juu, mää oon tunnetusti hyvin ujo tyyppi... :D
Mut tosissaan. Kyllä mä ymmärrän ujoja. En tuomitse. Ei tää kaikille ole yhtä helppoa kuin minulle.
Antakaa ihmisille mahdollisuus. Se on aika usein kannattavaa... :)
Antakaa ihmisile mahdollisuus mutta kyllä se raja tulee jossain vastaan. Ei ujoakaan ihmistä saa pommittaa soitoilla loputtomiin vaan jossain vaiheessa pitää ymmärtää että ei vaan ole kaivattua seuraa.
Niin kuin jo ylempänä kerroin. Jos ei kolmanteenkaan yhteydenottoon tule vastausta, silloin kannattaa antaa olla. Eiköhän asia ala olla siinä vaiheessa selvä. Tarkoitan tässä uusia tuttavuuksia. Pitempiaikaisten tuttujen luulisi jo tuntevan toisensa paremmin... :)
No mikä on ettei ystävän seura kelpaa. Ei niitä ystäviä joka oksalla kasva. Kannattaa arvostaa ihmistä joka näkee kovasti vaivaa ollakseen ystävä.
Ei se ystävyyskään pakolla kanna. Jos ei kelpaa, ehkä on parempi antaa olla...
Jos ei vaan halua olla toisen ystävä niin sitäkin tahtoa on syytä kunnioittaa.
Entä jos toisella tulee itku silmään. 😪
Sitten se tulee. Tulee niitä itkuja muistakin asioista elämän aikana... :)
Juuri niin. Kyllä häiriköijän on syytä vaan itkeä itkunsa ja etsiä niitä kohteita jotka ovat enemmän vastaanottavaisia.
Joo, sellaisia ihmisiä joilla on tunteet ja sydän ja osaavat arvostaa. Olen samaa mieltä.
en pahitteeksi pistäisi jos se neiti oikea olisi takiainen
Varo mitä toivot. Toiveesi voi toteutua.
Saattaisi kyllä mielipide muuttua jossain vaiheessa, nimittäin, liikaa on liikaa.
Olen muuten niin samaa mieltä... :)
no en nyt tiedä jos se neiti oikea olis pussaus takiainen no tietysti jos huulet rohtuis liiasta pussailusta oliskin niin että joutuis pitään taukoa liiasta pussailusta mutta kamalaa jos joutuis pitään taukoa liiasta pimpin pussailusta
No just 😂
no juu jos pimpin pussailusta huulet rohtuu niin rohtukoot minä poika tykkään pussailla pimppiä ja siihen tyttöni tottukoon ja vaadin että saan pussailla sitä olen ehdoton
😅 just.... No täytyy toivoa että se sun tyttösi sit tottuu sellaiseen.
toivottavasti eli toivotaan niin ja toivotaan että tuleva tyttöni nauttii siitä voi kun saisinkin pussata sitä niin haluaisin antaa tytölleni kielihoidon loppuun asti niin oliskin oma tyttö jolle saisi antaa orgasmin jos toisenkin niin saisinkin antaa sen hänelle
Todellakin on.
Genio korkki kii....
Ihmisvampyyrejä.
On kokemusta puolin ja toisin. On joskus ollut takiainen mun kimpussa. Oon myös itse ollut se takiainen joka ei ymmärrä luovuttaa vaikka on varoitettu monta kertaa.
KilttiMies89
Oon jopa uhkaillut mutta tein sen rakkaudesta.
KilttiMies89
Rakkaus on ollut siinä uhkailuvaiheessa jo aika vääristynyttä, liekö rakkautta ollenkaan...
Suurinta rakkautta on luopua. Joo, tiedän. Se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta silti... :)