Yhteispalvelupisteet

Mollin sivuilla oli turun kohdalla tieto että sieltä työllistyneitä oli 0 (nolla) kappaletta. En enää muista paikkaa tarkalleen missä kohtaa sivustoa se oli mutta jos viitsii kaivaa niin...

oli juttu Oulun yhteispalvelupisteestä. Töitä oli saatu yhdelle henkilölle, mutta ei ollut mitään mainintaa maksetaanko tälle henkilölle palkkaakin.

Siis itse olen jostain syystä joutunut yhteispalvelupisteeseen, siitä vain ilmoitettiin kirjeitse eikä mielipidettäni edes kysytty.

Yhteispalvelupisteiden virkailijat eivät tee työllistymisen eteen yhtään mitään, vaan he sekaantuvat ihmisten henkilökohtaiseen elämään. Itselläni kolme ensimmäistä kertaa oli yhtä pelleilyä, ei tehty työllistymisen eteen yhtään mitään. Jouduin kertomaan koko elämänkertani ja ihmisten menneisyyden perusteella luokittelevat eri luokkkiin.

Itselläni on vielä kaikenlaista tapahtunut, molemmat vanhempani ovat kuolleet ja tämän perusteella minua on yritetty hakeutumaan psykologin vastaanotolle, eli mut luokitellaan psyykkisesti sairaaksi sen takia että molemmat vanhemmat on kuollu.

Uskomatonta miten tätä sitten käytettiin vastaan siinä miksi en voisi mennä töihin. Olen heidän mielestään joutunut kokemaan niin kovia että pitäisi jutella asiasta ammattiauttajan kanssa ja virkailijoiden mielestä en tämän vuoksi töihin kykene.

Uskomatonta kun siellä sitten jaettiin kaikenlaisia esitteitä eri psykiatreista ja roskiinhan ne heti menivät kun kotiin pääsin. Mutta tämä on jo aivan uskomatonta! Eikö työvoimatoimiston tarkoituksena ole etsiä työpaikkoja eikä sekaantua ihmisten henkilökohtaiseen elämään!

Ja vielä kun nyt tällä hetkellä olen työharjoittelussa niin työkkäri ei jätä mua hetkeksikään rauhaan. Sieltä soitellaan koko ajan ja kysellään miten mulla on harjoittelussa mennyt ja vielä kun virkailija haluaa pitää palaverin jossa keskustellaan työharjoittelustani. Siis olen aikuinen ihminen ja osaan itse huolehtia työharjoittelustani, enkä tarvitse "äitiä" joka ei edes ole mitään sukua vaan sekaantuu ihan muuten vaan joka ikiseen asiaani.

Vielä kun noilla käynneillä on aina ollut sosiaalitantta mukana niin se vasta onkin aina hössöttänyt ja melkein pakottanut mut ottamaan yhteyttä psykologiin ja vielä on väkipakolla ruvennut tuputtamaan sitä että hän voi viedä mut tutustumaan yhteen nuorisoasemaan jossa on ammattiauttajia, mutta olen kuitenkin kieltäytynyt kohteliaasti. Siis voi jumalauta mitä touhua!

Uusi laki näistä yhteispalvelupisteistä kun antaa paljon mahdollisuuksia sossun, kelan ja työkkärin yhteistyöhön. Aktivoinnin piiriin joutuminen on lakisääteistä, joten kun aktivointisuunnitelmaa varten tulee kutsu, niin mentävä on.

Ainoa asia, mihin uudella asiakkaalla on mahdollisuus vaikuttaa, on siinä kohtaa kun kysytään kirjallisesti, että suostuuko yksittäinen kansalainen siihen, että eri viranomaiset hänen tietojaan yhdistelevät ja lueskelevat. Pakko ei nimittäin ole suostua tietenkään, laki on tässäkin suojana. Tosin vain muutama Periaatteen Jäärä taikka Karpon ohjelmia päntiönään kattonut ei suostu allekirjoittelemaan mitään yleisiä suostumus lappuja.

Sitä en tiedä, että miten se yhteistyö sitten yhteispalvelussa voi edetä,jos ihminen ei allekirjoita mitään. Ketä se sitten palvelee?

Toisaalta, on niillä myös rahoitusta lähettää ihmisiä erittäin kalliisiin ja seikkaperäisiin lääkärintutkimuksiin yksityisille lääkäriasemille. Niihin ei ole rahaa itse ihmisellä yleensä eikä taatusti millään muulla putiikilla.

Olin itse asiakkaana(pakotettiin) yhteispalvelupisteessä. Sain sitä kautta töitä yhdistelmätuella vuodeksi. Tämän jälkeen sain lähtöpassit yhteispalvelupisteeltä vaikka jäinkin taas työttömäksi tuon tempputyöllistämisen jälkeen. Nyt "normaaliasiakkaana" työkkärissä. Asioituani nyttemmin työkkärissä on tullut sellainen tunne, että virkailijat ovat luovuttaneet kohdallani työelämään saamiseni. Eivät ole edes usuttaneet kurssille tms. Saa nähdä "pääsenkö" taas yhteispalvelupisteen asiakkaaksi vai ovatko jo luovuttaneet kohdallani toivon. Haen itse koko ajan töitä, mutta kun ei tärppää sitten millään. Olen ollut työttömänä jo kuusi vuotta, josta vuoden olin tuolla yhdistelmätuella töissä. Työnantajan silmissä tuo kuusi vuotta varmaan näyttää niin kauhealta, että työllistymiseni näyttää todella epävarmalta. Uskoin aiemmin, että opiskeltuani tarmokkaasti, saisin töitä. PASKANMARJAT! 16 vuotta olen opiskellut päästäkseni elämään työmarkkinatuella. Kyllä on mieli korkealla. Saa nähdä, miten tässä nyt käy. Usko alkaa olla loppunut jo itseltänikin. En enää kohta jaksa edes yrittää. Vituttaa koko ajan.