Välit exään

Tilanne ei mulla ollut sama kuin sulla mutta kuitenkin vähäsen samantapainen.Mulla ei ollut siis lapsia miehen kanssa hankittu mutta niistä oli niin usein puhuttu ja niin usein virallisesta yhteenmuutostakin ja 7 vuotta oltiin vähön niinkuin yksissä aina kun yritin alussa päästä eroon kun hänel oli vähän jotain muita siinä niin niin kauan otti yhteyttä ja piiritti että oltiin taas muka yhdessä ja vietettiin aikaa useinmiten hänen asunnollaan ja sukulaisilla. Lopulta kun hänelle soittoni yhteydessä sanoi minulke, että meidän suhde nyt lopetetaan niin päätin kans että nyt viimein sitten se tapahtuu jota alitajuisesti sekä pelkäsin että ehkä kuitenkin tunsin tapahtuvajsi..Kuitenkin tunsin valtavaa surua ensin kun kuitenkin olin odottanut niitä lapsia ja oikeaa suhdetta yms oikeaa parisuhde elämää.Olin vielä yksin sen vuoden raskaissa yliopisto opinnoissa aika kaukana koto seuduilta,onneksi pääsin sinä keväänä muuttamaan takaisin Etelä Suomeen mutta jotenkin kaikki oli niin vaikeaa ja omien tunteiden käsittely oli hyvin vaikeaa.Niin monimutkaista oli ollut jo noi kauan.Mutta muistan että oli hyvin vaikea nähdä häntä edes,pettymyksen ja kaikenlaisen pahan olon tunteet olivat niin kovat että kun toi minulle jonkun hänelle jääneen tavarani niin oksensin muistaakseni nurmikolle ihan jotenkin siitä syystä kai että kehokaan ei oikein olisi halunnut nähdä häntä yms saatikka aivot ja sydän..Se kävi kai niin ettei muuttanut senkään naisen kanssa yksiin jonka takia minut silloin jätti mutta myöhemmin näin jostain lehdestä että oli mennyt 10 v päästä naimisiin,että suurista puheistaan huolimatta oli ilmeisesti hyvin vaikeaa sitoutumiskammoa hänellä ja narsismia hänellä myös paljon.Joskus ketutustani etten sitten löytänyt hänestå isää mahdollisille lapsille enkä pystynyt siinä kovassa opiskelukurimuksessa antaa aikaa paremmille vaihtoehdoillekaan jotka olisivat toteuttaneet unelmani lapsista, kevensi se että ajattelin mielikuvituksessa tietenkin hyviä tappokeinoja ja kaikkia muita pieniä kiusoja mitä olisi voinut tehdå hänelle mutta mitä en hänelle kuitenkaan reaalisti tehnyt koskaan.Aika parantaa haavat ja jos olisin kunnon miehen löytänyt varmaan sekin olisi parantanut haavoja.Harmi että noina aikoina jotenkin sitten vaan luisuin hyvistä miehistä kauas pois enkä koskaan saanut lapsia.Hyvin koulutettuja ja luotettavia miehiä ei niin kauhean helppo ole löytää eivätkä kaikki edes halua lapsia.?
Vaikka sinulla on nyt huono hetki vähän aikaa päällä niin koskaanhan et voi oikeasti tietää jos löydätkin jonkun miehen vielä eikå ole yhtään välillä siis hullumpaa olla ilman miestäkin ja välillä sitten kaipaa taas.
Minulla on ollut muitakin monimutkaisia juttuja elämässä jotka ovat haitanneet elämääni mutta niistäkin on kuitenkin selvinnyt. Sinua kuitenki lapsista hieman olen kateellinen että voivathan ne olla sinulle tärkeä voimavara yms toivottavasti siis niin.Että hyvin teillä menee lastenkin kanssa keskenäänkin,uskoisin..Huono mies kannattaa vaan siis unohtaa..Tämä oli minun mietintöjä asiaan..!pyrstö vaan pystyyn ja uusia tuulia päin!

Aika auttaa, 2kk on vielä shokkivaihettakin ehkä. Mulla auttoi kun laitoin lapsen edun etusijalle ja "nostin itseni tilanteen yläpuolelle ",ajattelemalla että oon "parempi "ihminen kuin ne jotka niin kusisen tempun tekivät. Ai niin, ja sitten se tuli jostain syystä jotain vinkumaan, niin panin sitä ja ilmoitin uudelle asiasta. Se auttoi sitten viimeistään. Eli kostopane exääs ja kerro sitten sille uudelle. Se auttaa,oikeesti. Saa kontrollin taas omiin käsiin ja henkisesti niskan päälle. Sit voi alkaa toipua ja unohtaa.

Nyt tosta kaikesta on jotain kymmenen vuotta, naiset on exällä vaihtuneet, mut meidän vanhemmuusjutut hoituu hyvin ja ihan väleissä ollaan.

Miksi sinun pitää olla tekemisissä jos et siihen kykene?

Sinun tarvitsee ainoastaan olla yhteydessä asioissa koskien lapsia ja silloin käyttäydyt kuin aikuinen....eikö näin!

"En pysty yhtään normaaliin keskusteluun hänen kanssa"

Älä keskustele! Sano, että lasta koskevat asiat vaihdetaan lyhyesti tekstarilla. Toimii. Viha tasaantuu, kun ei olla tekemisissä.

anna anteeksi miehelesi hän on myös erehtyväinen niin kun muutkin suo vaivaa ihan muut asiat kun ex miehesi.ala rakastamaan itseäsi nainen on haluttava aina jonkun pielestä vaikka olisi yli 70v. elämäsi jatkuu anna aikaasi tyttärelle ja anna ex älää omaa elämääsi ja pyydä taivaan isältä mielen rauhaa joka päivä. ja siunausta ex miehelle niin lapsesikin voi hyvin kun et vihaa exää.

Älä ole tekemisissä exän kanssa. Aika hoitaa loput.

mun mielestä joka 5 vuosi pitäs paihtaa kumpania niin tulis itsekin vähän muuttua ja otaa opiksi joka kertaa oppii uutta. 25v niin 5 uuttatyttö ystävää.5vuotta per tyttö.kyllä se siinä on jo koluttu.

opit jopa suutelemaan vähän kiihkeämin uskallat käyttää leluja miehesi nähden olet villi ja vapaa älä sido itseäsi muihin anna toisen lentää vapaasti ja anna kaikesi ja nauti mut älä rakastu kiihkö sinussa palaa ja saat miehesi aina syttymään puhu rivoja pure korvasta anna piiskaa.