En kirjoita "kehuakseni" tämänhetkisellä tilanteellani, päinvastoin.
Olen tällä hetkellä ex-miniä, koska anoppini päätti maallisen vaelluksensa kiirastorstaina korkeassa 91v. iässä. Ehdin olla miniänä vain muutaman vuoden, mutta olen ollut siitä ajasta hyvin iloinen.
Elämänsä päättyminen ei sinänsä tullut yllätyksenä useamman vuoden terveyskeskuksen vuodeosaston jälkeen, ehkä se oli pikemminkin odotettu armahdus hänelle. Mutta jotenkin on vaan harmi lapseni(5v.) puolesta, että tuleeko hän paljoakaan mummostaan muistamaan.
Anoppini syöttäminen ja juottaminen on nyt yks`kask` vaihtunut hänen hautajaistensa järjestämisiin, jonka yritän hoitaa viimeisenä "palveluksenaan" mahdollisimman hyvin. Olen onnellinen, että sain tutustua anoppiini edes hetken aikaa, ja luulisin, että hänkin piti minusta. Nyt tulee vaan kyyneleet...
Olen tällä hetkellä ex-miniä, koska anoppini päätti maallisen vaelluksensa kiirastorstaina korkeassa 91v. iässä. Ehdin olla miniänä vain muutaman vuoden, mutta olen ollut siitä ajasta hyvin iloinen.
Elämänsä päättyminen ei sinänsä tullut yllätyksenä useamman vuoden terveyskeskuksen vuodeosaston jälkeen, ehkä se oli pikemminkin odotettu armahdus hänelle. Mutta jotenkin on vaan harmi lapseni(5v.) puolesta, että tuleeko hän paljoakaan mummostaan muistamaan.
Anoppini syöttäminen ja juottaminen on nyt yks`kask` vaihtunut hänen hautajaistensa järjestämisiin, jonka yritän hoitaa viimeisenä "palveluksenaan" mahdollisimman hyvin. Olen onnellinen, että sain tutustua anoppiini edes hetken aikaa, ja luulisin, että hänkin piti minusta. Nyt tulee vaan kyyneleet...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Anopillasi voi olla nuorinkin lapsi noin 50-vuotias (ja vanhin 70 v.). Teillä on sitten 5-vuotias lapsi vai?
Ikäerohan selittäisi kaiken, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että he he.
No ei välttämättä ole kateissa, laskepas uudelleen ja ota huomioon, että kirjoittaja lienee nainen. Hänen miehensä voi hyvinkin olla 45 - 50 vuotias ja heillä lapsi viisi vuotias. Itse voisin kuvitella sellaisen tilanteen itselleni, olen tehnyt kuopukseni nelikymppisenä. Ja minulla on ystäviä naisia, jotka ovat tehneet lapsensa vielä vanhempana. Ja miehillähän se on ihan mahdollista. Tuttavapiiriini kuuluu seitsemänkymppinen mies, jolla on alle kouluikäinen lapsi ja vaimo reilu kolmekymppinen.
Muutenhän näistä kirjoituksista ei tietenkään tiedä mitä ne ovat ja kuka ne on kirjoittanut.. mutta kyse olikin laskuopista ja päättelystä.
:))
No, miksei tuo voi olla totta!! Onhan se epätavallista tänäpäivänä, että 5v pojan mummo olisi noinkin iäkäs, mutta kovin mahdollista kumminkin. Esimerkkinä vain, että jos tämän mummon poika olisi ollut lapsen syntymän aikaan 45v ja äiti esim. 35v, niin mikäs kumma tuo nyt olisi. Ja tämä mummo olisi saanut lapsensa 41v.na. Ennen vanhaan lapsia tehtiin paljon, aloitettiin nuorena ja lopetettiin vanhana.
Alkuperäisen kirjoittajan ikää, sen paremmin miehensä ikää en tietenkään tiedä, mutta ei lainkaan tavatonta!
Niin, en tullut ajatelleeksi kirjoittaessani ajatuksiani anoppini poismenosta, että varsinainen asia kääntyykin perheemme ikiin!
Olen siis 36v. nainen, jolla on 52v., mielestäni hyvinkin nuorekas mies eli ikäeroamme ei pahemmin huomaa. (tai sitten minä olen ihan "rupsahtanut"!) Meillä on todella 5v. poika, meille molemmille ainoa lapsi. Anoppini on laskutaitoni mukaan ollut 39v. synnyttäessään poikaansa. (oma äitini oli yli 40v., mummoni jopa lähellä 50v. kuopuksensa saatuaan...) Että kyllä tämä on ihan mahdollista, eikä kuvittelua.
Vastaavasti tällä samalla anopillani ehti olla tyttärensä puolelta (joka on 65v) viisi sukupolvea, että siitä voi taas ruveta laskeskelemaan, miten se voi olla mahdollista!
Kaikki riippuu niin siitä, minkä ikäisenä kukin lapsensa tekee tai saa...
Minun vanhemmillani oli reippasti ikäeroa. Nuorin siskoni syntyi kun isä oli 67-vuotias ja äiti 42.
Jos sisareni saisi lapsen ollessaan 42, ja isämme olisi vielä elossa, niin 5-vuotiaan lapsen isoisä olisi 114-vuotias...
Ilman mummoa joutuu moni lapsi taapertamaan. Moni jopa eroitetaan väkisin mummostaan miniän/tyttären ja anopin/äidin huonojen välien vuoksi. En usko että mitään traumaa syntyy lapsenlapselle, ennemminkin huonoista väleistä ja panettelujen kuulemisesta.