Eromme jälkeen:
Miksi hän sanoo minua täydellisen kauniiksi?
Miksi hän sanoo, että on niin julmaa nähdä minua taas kun hieman aikaa on kulunut?
Miksi näen, että häntä itkettää?
Miksi minusta näyttää, että hän rakastaa minua yhä, vaikka ei sitä sano?
Luulenko vain?
Miksi siitä huolimatta emme enää ole yhdessä?
Miksei hän saa uskoaan onneemme takaisin...?
Onko mitään mitä voin tehdä?
Miten saan hänet rakastamaan minua ja uskomaan, että minä haluan hänet juuri sellaisena kuin hän on...miten korjata jotain mitä on hajottanut?
nim: ikävöin
Miksi hän sanoo minua täydellisen kauniiksi?
Miksi hän sanoo, että on niin julmaa nähdä minua taas kun hieman aikaa on kulunut?
Miksi näen, että häntä itkettää?
Miksi minusta näyttää, että hän rakastaa minua yhä, vaikka ei sitä sano?
Luulenko vain?
Miksi siitä huolimatta emme enää ole yhdessä?
Miksei hän saa uskoaan onneemme takaisin...?
Onko mitään mitä voin tehdä?
Miten saan hänet rakastamaan minua ja uskomaan, että minä haluan hänet juuri sellaisena kuin hän on...miten korjata jotain mitä on hajottanut?
nim: ikävöin
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mies ei kai itsekään ihan tiedä mitä haluaa...niin hän on ainakin sanonut. Mutta sanooko vain, koska ei halua teilata minua suoraan?
Ja jos hän ei tiedä mitä haluaa...voinkohan jotenkin toimia niin, että hän alkaisi haluta.
En ole ottanut eromme jälkeen yhteyttä. En tiedä pitäisikö? Pitäisikö minun kertoa, kuinka paljon häntä ikävöin? Kun olen ajatellut, että kunnioitan hänen päätöstään enkä halua olla rasittava. Mutta pitäisiköhän silti kertoa. Päätös oli silti enemmän hänen kuin minun, joten ajattelen, että hän kyllä soittaisi jos katuisi...
Mutta tuo yksi tapaamisemme ja hänen katseensa ja sanansa kertoivat minulle, että en minä ihan vaan "kaverilta" taida tuntua, vaikka niin erotessamme heittikin.
Erotessa ihmiset sanovat kaikenlaista mitä eivät tarkoita...joskus..ei aina...kerro hänelle tunteistasi...tuskin muutakaan voit tehdä...
kuten joku sanoi joskus "voit valita sanasi..voit valita ystäväsi..tunteitasi et voi valita"
kerro ja anna hänelle hetki aikaa ja katso mitä tuleman pitää
seurustelleet?
noin vuoden verran...
Miehen ego ei välttämättä kestä matelemista edessäsi jos hän pyytää sinua takaisin. Hän ehkä ajattelee olevansa syypää johonkin joka johti eroon ja hänen täytyisi nöyrtyä edessäsi. Voi olla että on tullu sanottua kavereille että "vähässä kummassa en takasin mene."
Jos minä olisin miehesi tilanteessa ja sanoisin nuo sanat...
Hänen mielestään sinä olet täydellisen kaunis. Hänestä on julmaa nähdä sinua koska samalla hän näkee sen mitä oikeastaan menetti/menettää. Se tavallaan puristaa tunteet kasaan ja sit joku piikki työntyy siitä läpi.. on kivulias tunne. Minuakin itkettäisi se menetys mitä koen. Mut eroon on ollu joku syy... joko se on poistunut?
Syy joka aiheutti eron? Mikä se oikeastaan oli, toisen käytös, teot, sanat. Ihmisellä, jota rakastetaan, on suuri valta toiseen ihmiseen. Jos tuota valtaa on käytetty varovattomasti, on toinen ajettu nurkkaan.
Hän varmaan tahtoisi sinut takaisin mutta ei uskalla lähestyä koska se syy ei ole vielä kadonnut.
Lähetin viestin, mitä kuuluu?
Hän soittaa takaisin. Emme olleet puhuneet kolmeen viikkoon sen jälkeen kun olimme viimeksi nähneet ja hän oli sanonut minulle asiat joista jo kirjoitin. Puhelimme niitä näitä.
Hän sanoo, että on ajatellut paljon meidän suhdettamme. Että "niin se vain menee, ei siitä pääse yli eikä ympäri". Sanon, että minäkin olen miettinyt ja että mulla on ikävä. Hän ei oikein kommentoi mitään vaan taas hetken puhutaan ihan jotain yleistä. Puhelu loppuu, koska hän on menossa tapaamaan kaveriaan.
"Soitellaan joku päivä, oli mukava jutella". Hän sanoo.
Nyt siitä on kohta jo viikko! Ei ole soittanut.
Mitä tämä on? Itse en halua roikkua, koska uskon hänen tietävän, että minä haluaisin vielä...ja sanoinhan jo, että on ikävä.
Itse en kai soita? Jään vaan loppuelämäkseni ihmettelemään miksi hän sanoo tuollaisia asioita itse, minun edes niitä kysymättä.
Mulla on vähän samantapainen tilanne tällä hetkellä. Ota sitten joistain miehistä selvää..ei ne tiedä mitä ne haluaa, mieli muuttuu yhtäkkiä...
Mikset itse soita hänelle jos sinulla on ikävä?
En soita, koska suhteen loppuvaiheessa elimme kuukausia on/off tilanteessa. Yleensä minä tein aina alotteita nähdä ja soittelin. Lopulta siitä jäi vain kurja olo. Haluan olla varma ettei suhde pyöri vain siksi, että jos toinen ei vaikka vain osaa olla vahva ja pysyä päätösessään tai sanoa ei?
Kuitenkin nyt siis en ole enää edes kysellyt miltä hänestä tuntuu tai haluaako hän tavata. Itse kuitenkin taas selitteli minulle puhelimessa viimeksi, että on ajatellut suhdettamme...
En halua olla myöskään olla "liian helppo" niin kuin ehkä olin. Ajattelen, että minusta saattoi tulla loppujen lopuksi hänelle jo liian itsestäänselvä.