Rakastan vapaata sinkkuelämää. Viihdyn hyvin omissa oloissani mutta myös kavereiden seurassa baareissa ja ties missä. Yleensä kun tapaan mukavan tytön niin alan lähes välittömästi ajattelemaan pitkälle tulevaisuuteen ja ajatus vapauden menetyksestä pelottaa ja ahdistaa. Näin ollen en edes pyri muodostamaan pitkäaikaista suhdetta. Parisuhde nuorella iällä on MIELESTÄNI todellakin nuoruuden tuhlausta. Ongelmaksi on nyt noussut tämä tyttö josta välitän paljon. Seurustelimme pari kuukautta, mutta lopetin suhteen edellä mainituin syin. Nyt tapasimme uudestaan parin vuoden jälkeen ja tunteet nousivat uudelleen pintaan. Mieleni tekisi tehdä aloite, sillä tiedän että hän olisi myös kiinnostunut yrittämään. Tilanne on kuitenkin ristiriitainen, sillä haluan elää nuoruuteni kunnolla enkä näin ole halukas vakavampaan parisuhteeseen, mutta toisaalta ajattelen häntä lähes kokoajan. Mikään pettäjä tai peluri en ole. Toisaalta oloni on välillä hieman yksinäinen ja sitä kaipaa joskus toista vierelleen. Onko tälläinen käytös yleistä? Ottakaa kantaa.
parisuhde
ahdistaa
4680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuo sun tekstisi on varmaan tuttua monelle nuorelle. Vastaus "ongelmaasi" riippuu ihan siitä mitä sinä itse haluat. Mikä sun mielestä on nuoruuden hukkaan heittämistä...
Loppuviimeksi parisuhteen ei tulisi rajoittaa kuin sitä, että et voi enää lähteä baarista kenen kanssa haluat. Seksi on varattu yhdelle ihmiselle. Parisuhteen ei tulisi rajoittaa baarissa käyntiä, kavereiden tapaamista tai nuoruuden elämistä.
Tietysti teitä on silloin kaksi. Mutta kun toisen ottaa huomioon ja pyytää mukaan matkaansa, niin silloin homma yleensä toimii. Ja joskus se koti-ilta voi oikeasti voittaa baari-illan.
Mutta, tuo oli ideaalinen parisuhde. Tytöille (useille) tulee joku ihme pesänrakentamisvietti parinkympin jälkeen. Pitäisi muuttaa yhteen, sisustaa asuntoa, olla perhe. Puhutaan kihloihin menosta, yhteisestä loppuelämästä, jne. Ja skitsotaan niistä baari-illoista.
Yleensä se parisuhde, oikean henkilön kanssa, on kuitenkin mukavampaa kuin yksinolo. Kavereiden kanssa voi bilettää viikonloput, mutta tiistai iltanakin on kiva, että vierellä on joku, jonka kanssa voi jutella ja nauraa. Kaikki ei tosin kaipaa parisuhdettakaan.
Eipä tästä tainnut olla sulle suoraa vastausta. Lähinnä haluan sanoa, että älä tee vastoin omaa tahtoasi. Mutta älä myöskään tee parisuhteesta, suurta mustaa peikkoa, joka vie sun koko elämän. Ja jos tuntuu vaikealta, niin älä silloin lupaa tytölle yhteistä loppuelämää. Se voi tulla, mutta se on sitten sen ajan juttu...
Olen samassa tilanteessa elävä nainen. En halua sitoutua keneenkään muuhun kuin itseeni. Elän vielä nuoruuttani, olen alle kolmekymppinen.
Käyn ulkona ystävien kanssa ja haluan olla myös yksin. Pari vuotta sitten seurustelin, mutta en halunnut vielä perustaa yhteistä kotia tai perhettä.
Jos sinusta tuntuu tuolta, niin älä heittäysy tiiviiseen suhteeseen, vaikka ajatuksesi välillä sinne suuntaan vievätkin. Luo suhde samanlaiseen naiseen, joka osaa elää itsenäisesti ja hyväksyy sinun tahtosi olla vapaa, mutta hetkittäin yhdessä.
Tällainen elämä vaatii selkeät säännöt ja sopimukset, mutta jos toinen ei siihen pysty tai halua, niin seurauksena on vain surua. Silloin on aina parempi olla vielä yksin ja mennä kuten haluaa.
Kyllä se kodin ja pesän ja perheen perustamisen aika vielä tulee. Älä kiirehdi, vaan toimi vielä itsesi ja tunteidesi mukaan ja järkevästi, vaikka se vaikeaa välillä onkin.
Minulla ja miehelläni ei ole mitään ihmeempiä sääntöjä ja sopimuksia. Riittää että rakastaa toista ja tuntee toisen rakkauden. 20v ollaan yhdessä eletty; ei se silti tarkoita, että ollaan kuin paita ja peppu. Jos haluaa viettää aikaa yksin tai ystävien kanssa niin aina se on järjestynyt. Ihan pelkästään ilmoitusmenettelyllä, vaikka lapsiakin on.
Nainen sen sanoo, ei parisuhde tosiaan tarkoita sitä, että pallo on nilkassa sen jälkeen, varsinkaan jos tarkoituksesi ei ole hamuta vielä kokemuksia peiton alla ennen virallista sitoutumista.
Eli jos nainen on hyvä tyyppi, hän varmasti antaa sulle tarpeeksi tilaa, ettei happi lopu missään vaiheessa.
Otatte alkuun vähän iisimmin, tapailujen merkeissä jne.. katselet miltä tuntuu, kyllä ne tunteet siitä sitten selkenevät ajan kanssa, tiedät mikä tuntuu parhaimmalta ratkaisulta. Mutta jos tosiaan tiedät ja tunnet itsesi niin hyvin, että voit suorilta käsin sanoa varmaksi ettet todellakaan halua vielä sitoutua, ei auta muu kuin jatkaa etiäpäin taakse katsomatta... Tosin hyvää ei kannata ohittaa.. ;)