Teen pienimuotoista epävirallista tutkimusta siitä, miten rockin legenda Jim Morrison on vaikuttanut/vaikuttaa nykypäivän muusikoihin ja ihan tavallisiin musiikinkuuntelijoihinkin.
Olisin enemmän kuin kiitollinen jos viitsititte kertoa perustellen siitä, mitä Morrison (esikuvana? tuotantonsa kautta? jne) merkitsee teille.
Muutakin vapaavalintaista, kuten lempikappaleensa Doorsilta saa kertoa.
Olisin enemmän kuin kiitollinen jos viitsititte kertoa perustellen siitä, mitä Morrison (esikuvana? tuotantonsa kautta? jne) merkitsee teille.
Muutakin vapaavalintaista, kuten lempikappaleensa Doorsilta saa kertoa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Morrison merkitsee mulle hyvää laulajaa ja suosikki biisini on L.A.Woman. Sori, ei irronnut nyt oikeen syvällisempää stooria. :)
No tuota... ei saa ottaa hernettä nenään.
Doors tuli tutuksi vasta elokuvan myötä, mutta se kolahti jotenkin niin kovasti että piti ostaa tupla-cd doors musiikkia. Sitä sitten aikani kuuntelin ja tulin siihen tulokseen että oman aikansa tuote tuo on ollut, varmasti radikaalia tavaraa silloin mutta kertokoon kuitenkin mitä kaverini sanoi kuultuaan doorsia: "humppaappaa pap paa" oli kommentti häneltä.
Nyt kun ikääkin on alkanut tulla niin Morrisonin merkitys on alkanut tulla enemmän ja enemmän omassa mielessä kyseenalaistettua. Ajatus on alkanut olla että jonkinsortin taiteellisesti lahjakas kaveri jolla oli suuria ongelmia elämässään ja suurimman loisteen hän sai sen vuoksi että kuoli.
No, olen jo vanhempi jarru ja eri mieltä saa olla. On bändillä hyvätkin hetkensä.
Ei niinkään Jim Morrison, vaan se musiikki, kokonaisuus jossa Morrison oli yksi pala. Löysin Doorsin vasta muutama vuosi sitten, (nuoresta iästäni johtuen kenties) ja siitä tulikin sitten aika iso juttu minulle.
Jim Morrisonin ""palvonta"" , en siis halua loukata ketään johon kyseinen henkilö on tehnyt ylisuurenkin vaikutuksen, ei toimi mulla. Eli ajattelen Doorsia vaan bändinä ja musiikkina.
Olen huomannut, että jos laulajalla on vahva ääni, sekä persoona, jotenkin vaan melkeen kaikki laulut kuulostaa sitten tosi hyvältä, ne huonoimmatkin. Eli tässä mielessä kyllä Morrison oli omaa luokkaansa ja pakko kai sitä on vähän ihaillakin.. (Esim. HIMiltä en myös osaa sanoa mitään todella epäkuunneltavia kappaleita, vaikka en omista yhtään levyäkään. Laulajan ääni vie vaan mennessään.)
Kävinpä myös Doorsíen konsertissa noin vuosi sitten ja tunnelma ja se musiikki oli jotain aivan mahtavaa, myös ilman Jim Morrisonia..
Musiikki elää.
Jim Morrison on mielestäni joka tapauksessa ansainnut paikkansa historiassa, ja statuksen "rockin legenda".
Huonoja Doors-biisejä ei ole kovinkaan monta, ja niitäkin jaksaa kuunnella vain, koska tuossa pehmeässä ja hypnoottisessa äänessä on jotain mystistä ja kiehtovaa..
Legenda mikä legenda.
Suosikkejani ovat Break On Through,My Eyes Have Seen You,Love Her Madly, The End, When the Music´s Over,Take It As It Comes, L.A. Woman jne. mutta vaihtelevat. :)
Samaa mieltä, että ei yksin Jim, vaan kokonaisuus. Vaikka tosin en kyllä tiedä varmaksi, miten paljon Jim on vaikuttanut joidenkin minulle henkkoht. suurempien vaikuttajien tuotantoon ja elämään.
Vaikka toisaalta, minua enemmän kiinnostaa Jim:n persoona, ei niinkään musiikilliset saavutukset, en pidä Jimin laulutaitoa, enkä sanoituksia (ts.runoja) erityisen hyvinä, mutta en toisaalta huonoinakaan. Ja vaikka nyt tätä asiaa miettiessä alkaa tuntua, että Jim olisi mielestäni jollain tavalla neutraali, niin toisaalta en sitä kyllä niin halua ajatella.
Vastaisinkohan alkuperäiseen kysymykseen, että Fiiliksen mukaan vaikuttaa miten milloinkin. (eli en tiedä)
Jim Morrison on edelleen esikuvani.
Suosikki kappaleet on: People are strange,Light my fire,Love me two times,Touch Me...jne...
Minusta Doorsin saundi- ja groovimaailma on aivan merkittävä juttu. Meidän bändillä on tällainen biisi kuin Suolajoki ( http://www.kallio.us/ - sivuilta löytyy). Siinä olen yrittänyt hakea Doorsin tunnelmaa yhdestä ekalla levyllä olevasta kappaleesta, siihen kohtaan missä kolmas verse alkaa. Emmä muista nyt sen nimeä, ekalta levyltä... mutta siitä tuli kyllä sitten jotain muuta.
The End on tärkeä musiikilliselta idealtaan, se on yksi niistä biiseistä toi Coltrane-tyyppisen jazzin asennetta poppiin ja rockiin ja sitten on ollut smantyyppisiä inkarnaatioita niin kuin Television ja A Perfect Circle. Siis laajaa, ilmavaa musiikkia, jossa käytetään ikäänkuin askeettista palettia, ja kaunista viivaa jos ymmärrät kielikuvan.
Paras Doorsin biisi on mielestäni 18-minuuttinen lifeperformanssi Celebration of the Lizard King. Se löytyy joltakin livelevyltä, en muista miltä.
doors on minulle aivan helvetin tärkeä. varsinkin morrison on mielettömän ihana!
Jos olisin elänyt kuuskyt tai seiskyt luvulla ja ollut keikalla olisin ollut ihan lsd:ssä jo kuunnellessani doorsia ja olen vieläkin.
kuten siinä levyn vihkosessa neuvottiin, kuuntelin strange days levyn täysin pimeässä huoneessa jossa ei kuulunut muita ääniä kuin vain levysoitin.
olen täysin seonnut doorsia kuunnellessani.
pääsin toiselle puolelle.